Kishunkoira () on melko harvinainen japanilainen koirarotu. Se on yksi maan kuudesta alkuperäisestä pystykorvarodusta, ja kuuluu keskikokoisiin shika inu -rotuihin. Japanissa se on kaikkein suosituin shika inu, mutta muualla maailmassa harvinainen. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia kishunkoiran pentueita vuosittain.

Ulkonäkö Kishu on keskikokoinen pystykorva, joka muistuttaa muista shika inuista eniten shikokua. Se on keskikokoinen, vankkarakenteinen, lihaksikas, tiivisrakenteinen, hyväluustoinen ja tasapainoinen. Kirsu on yleensä musta, mutta myös hieman haalistunut (lihanvärinen) sallitaan valkoisilla yksilöillä. Hampaat ovat vahvat ja purenta leikkaava. Tummanruskeat silmät ovat lähes kolmiomaiset ja hieman vinoasentoiset. Silmien muotoa kutsutaan Japanissa nimellä hamaguri, viitaten niiden simpukkaa muistuttavaan muotoon, jossa sisempi pystyviiva muodostaa ulospäin lievän kaaren yläkulmasta alakulmaan. Pystyt korvat ovat pienet, kolmiomaiset ja hieman eteenpäin suuntautuneet. Selkä on vaakasuora, rintakehä syvä ja lanne leveä. Vatsaviiva on hieman ylösvetäytynyt. Häntä voi olla joko sirpinmuotoinen tai selän päälle kiertynyt. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 49–55 cm (ihanne 52 cm) ja narttujen 46–52 cm (ihanne 49 cm) välillä. Urokset painavat keskimäärin 17–23 kg ja nartut 15-18 kg.

Alun perin esiintyi useita värejä, kuten monivärinen seesamin, brindlen tai punaisen värisin merkein, mutta myöhemmin vain yksivärisyys sallittiin. Nykyisin esiintyy lähinnä vain valkoisia koiria, mutta rotumääritelmä hyväksyy myös punaisen ja seesamin. Suomessa on rekisteröity valkoisten lisäksi myös seesameita ja punaseesameita yksilöitä.

Luonne ja käyttäytyminen Kishunkoira on yleisvaikutelmaltaan rauhallinen ja tyyni. Se on myös omanarvontuntoinen, ylväs, uskollinen, erittäin kestävä ja alkukantainen. ​​Se kiintyy syvästi omaan perheeseensä, ja se tulee toimeen myös lasten kanssa, mikäli se tottuu heihin pennusta pitäen. Vieraita kohtaan rodun edustajat ovat tyypillisesti varautuneita. Ne tulevat toimeen muiden koirien kanssa, mutta etenkin urokset saattavat olla reviiritietoisia. Japanilaisen rotujärjestön mukaan kishunkoiralla on roimasti taistelutahtoa, se suhtautuu ympäristöönsä suurella valppaudella ja reagoi voimakkaasti "epäilyttäviin" asioihin.

Rodun metsästyvietti on edelleen voimakas, ja sanotaankin että se on keskikokoisista japanilaisista pystykorvista taitavin villisian metsästäjä. Metsästäjien määrän vähennyttyä Japanissa suurinta osaa rodunedustajista alettiin pitää tavallisissa perheissä muihin tarkoituksiin - mm. vahti- ja seurakoirinaUusi jalostuksen tavoiteohjelma 2026-2030: Kishunkoira. Suomen Kennelliitto. Haettu 5.9.2026..

Alkuperä Kishunkoira polveutuu vanhoista, keskikokoisista koirista, joita oli entisaikoina Japanissa. Se muotoutui Kishun vuoristoalueella (nykyinen Kiin vuoristo) Wakayaman ja Mien maakunnissa, ja se sai nimensä tämän alueen mukaan. Sitä käytettiin villisian ja kauriin metsästykseen. Erinomaisia yksilöitä oli säilynyt koko Kiin niemimaan alueella, mutta erityisesti Kumanossa ja Nachiuragossa. Historiansa aikana rotua on kutsuttu mm. nimillä Kumano-inu, Ouchiyama-inu ja Taiji-inu, mutta kun se nimettiin Japanin ”kansallisaarteeksi” vuonna 1934, otettiin samalla käyttöön nykyinen termi "kishu".

Rodun nykyiseen perimään eniten vaikuttanut yksilö oli Nachi no Ichi Go, josta kaikki nykyiset laadukkaat rodunedustajat polveutuvat ainakin osittain. Sen lisäksi Tsukimurassa sijaitsevasta Iwabuchin vuoristokylästä kotoisin ollutta Iwabuchi no Ken Go'ta pidettiin ihanteellisena yksilönä: se oli paitsi kuuluisa villisian metsästäjä, sillä oli myös voimakas ilme ja syvät, tummat silmät.

Alkuaikoina kishunkoiran karvapeitteessä oli selvät värimerkit esim. punainen, seesami ja juovikas (brindle). Kuitenkin vuodesta 1934 lähtien tälle rodulle hyväksyttiin vain yksivärinen karvapeite. Värimerkilliset karvapeitteet katosivat kishunkoirista vuoteen 1945 mennessä, eikä niitä enää ilmennyt. On erinäisiä teorioita siitä, miksi nykyisin esiintyy lähinnä valkoista väriä: yhden mukaan nykyisen rodun kantakoirina käytettiin pääasiassa valkoisia yksilöitä; toisen mukaan valkoinen karvapeite auttoi erottamaan koiran metsästettävästä riistasta; kolmannen mukaan Kiin vuoristossa suosittiin juuri kyseistä väritystä.Kishu Ken. Nihonken Hozonkai. Haettu 5.9.2026.

Kishu Suomessa Kishu on neljästä shika inu -rodusta Suomessa toiseksi yleisin, käytännössä lähes yhtä yleinen kuin yleisin eli kainkoira. Ensimmäinen yksilö tuotiin Suomeen vuonna 2010 Alankomaista.Suomen Kennelliitto. Kishu: Tuonnit 2010. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2013. Haettu 22.8.2013. Ensimmäinen suomalainen pentue syntyi vuoden 2012 lopulla.Suomen Kennelliitto. Kishu: Pentueet. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2013. Haettu 22.8.2013.

Katso myös Sanshu Shikokunkoira Shiba Akita

Lähteet Suomen Kennelliitto Suomen Nihonken ry

Viitteet

Luokka:FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:SKL 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:Pystykorvat Luokka:Seurakoirat Luokka:Japanilaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit