Etnankoira (, ) on italialainen koirarotu. Se on pystykorvainen, alkukantainen ja harvinainen.
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi etnankoiran pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Etnankoira Etnankoira on tyylikäs ja hoikkalinjainen koira. Rungoltaan se on neliömäinen ja suoraselkäinen. Karvapeite on lyhyttä, aluskarvatonta, sileää ja väriltään kellanruskeaa (fawn). Etnankoiralla on pystyt, isot korvat. Korvan ruston kuuluu olla jäykkää ja korvien sijaita lähekkäin. Säkäkorkeus on uroksilla 46–50 senttimetriä ja nartuilla 44–48 senttimetriä. Paino on uroksilla 10–13 kg ja nartuilla 8–11 kg.
Luonne ja käyttäytyminen
Etnankoira on alkukantainen metsästyskoirarotu, jonka juuret ovat Sisiliassa. Siellä sitä käytetään yhä aktiivisesti metsästyskoirana, mutta muualla maailmassa etnankoira on enimmäkseen seurakoira. Luonteeltaan se on eloisa ja leikkisä vielä vanhanakin, ja kiintyy syvästi omistajaansa sekä koko perheeseensä. Vieraita kohtaan etnankoirat ovat pääsääntöisesti ystävällisiä, mutta rodussa esiintyy luonne-eroja. Näyttelyiden lisäksi rodun kanssa voi harrastaa esimerkiksi vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua sekä agilitya.
Rotua harkitsevan on hyvä huomioida etnankoiran vahva metsästysvietti, joka voi erityisesti vilkkaimmilla yksilöillä rajoittaa koiran pitämistä vapaana. Etnankoira kannattaa päästää irti vain turvallisissa paikoissa, kaukana vilkkaasta liikenteestä.
Alkuperä pienoiskuva|Etnankoiran pää Etnankoiran juuret ulottuvat esihistorialliselle ajalle. Sen esi-isien oletetaan levinneen Välimeren alueelle foinikialaisten mukana, jolloin eri saarille syntyi omia paikallisia rotuja: Sisiliaan cirneco dell’etna, Maltalle faaraokoira ja Baleaareille ibizanpodenco. Kirjallisia lähteitä näistä koirista on vain vähän, mutta Aristoteles mainitsee teräväkorvaisen välimerenkoiran, ja Sisiliasta löydetyt vanhat kolikot kuvaavat koiria, jotka muistuttavat nykyistä etnankoiraa.
Ei tiedetä tarkasti, milloin etnankoiraa alettiin käyttää metsästykseen, mutta rodun kaltaisten koirien arvellaan toimineen metsästyskumppaneina jo satoja, ehkä tuhansia vuosia. Sisiliassa etnankoiria käytettiin etenkin pula-aikoina kaikenlaisen riistan pyytämiseen, mutta tärkein saalis olivat Etna-tulivuoren rinteiden villikaniinit. Pitkän käytännön jalostuksen myötä rodusta kehittyi kestävä ja karaistunut, ja ihmisen vaikutus ulkomuotoon on ilmeisesti ollut vähäinen.
Hollantilainen vinttikoiraekspertti Leo Bosman uskoo, että rodun esi-isä on historiallisissa lähteissä mainittu Cane Cireneico eli "kyrenaikalainen koira", jonka alkuperä on nykyisessä Itä-Libyassa. Kyrenaika sijaitsi muinaisessa kreikkalais-roomalaisessa Kyrenenkaupungisssa, josta käsin kulki kauppalaivoja Kreikan, Rooman ja Pohjois-Afrikan välillä. Toisen teorian mukaan nimi cirneco tulee latinan sanasta cernere ("erotella", "seuloa" tai "etsiä", "löytää").Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 134. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. . Terveys
Etnankoira elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Etnankoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet, myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, atopia ja allergiat.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 7 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja etnankoiria. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja lasiaisen rappeumaa.
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Eräs koirien ja myös etnankoiran tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Etnankoirat ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Etnankoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 21 %.
Lähteet Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry Suomen Kennelliiton KoiraNet-tietokanta Italian Kennelliiton Enci:n etnankoiran rotumääritelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf) Jane Mooren artikkelit etnankoirasta (englanniksi)
Luokka:Sisilialaiset koirarodut Luokka:FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:SKL 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:Alkukantaiset koirat