Neuropeptidit ovat peptidirakenteisia hermokudoksissa esiintyviä neuroregulaattoreita eli hermoston toimintaan vaikuttavia viestimolekyylejä. Niiden vaikutukset neurotransmissioon ovat lähinnä moduloivia eli ne hienosäätävät muiden neurotransmittereiden eli hermoston välittäjäaineiden vaikutuksia. Ne voivat joko vahvistaa tai heikentää hermoimpulsseja. Neuropeptidejä tunnetaan nykyisin toistasataa erilaista.
Synteesi ja varastointi Neuropeptidejä valmistetaan hermosolujen soomaosien eli soluruumiiden ribosomeissa syntetisoituja proteiineja eli prepro- ja prohormoneita entsymaattisesti pilkkomalla. Pienemmät neurotransmitterit, kuten esimerkiksi γ-aminovoihappo, dopamiini ja serotoniini, puolestaan valmistetaan aminohappoja entsymaattisesti muokaten. Soomaosasta neurotransmitterit sitten kuljetetaan hermosolun ulokkeisiin eli tuojahaarakkeisiin ja viejähaarakkeeseen ja varastoidaan synapsi- eli varastorakkuloihin.
Kotransmissio ja toiminta Neuropeptidit esiintyvät usein samoissa hermosoluissa pienempien välittäjäaineiden kanssa. Ne voivat vapautua synapsirakoon samasta varastorakkulasta. Esimerkki eksitoivasta pienimolekyylisen neurotransmitterin ja neuropeptidin yhteisvälityksestä eli kotransmissiosta ovat postganglionaaristen sympaattisten hermopäätteiden noradrenaliini ja neuropeptidi Y (NPY). Kun sympaattisen hermoston aktiivisuus on vähäinen, hermopäätteestä vapautuu vain noradrenaliinia. Kun aktiivisuus lisääntyy, NPY:tä vapautuu voimistamaan noradrenaliinin postsynaptisia vaikutuksia, esimerkiksi verisuonia supistavaa vaikutusta. Inhibitorisesta kotransmissiosta on esimerkkinä asetyylikoliinin ja galaniini nimisen neuropeptidin yhteistoiminta Meynertin tumakkeessa. Kyseisen tumakkeen ärsytyksessä vapautuu asetyylikoliinia. Kun ärsytys voimistuu, alkaa vapautua galaniinia, joka estää asetyylikoliinin vapautumista.
Neuropeptidit välittävät vaikutuksensa suurimmaksi osaksi G-proteiinikytkentäisten reseptorien kautta. Muille neurotransmittereille kuuluvat inaktivointikeinot ja takaisinotto soluun usein puuttuvat neuropeptideiltä.
Lääkekehityksen kohteena Vaikka neuropeptidivälittäjäaineita on runsaasti ja ne ovat elimistön toiminnoille tärkeitä, niiden kaltaisia lääkkeitä on varsin vähän. Syynä ovat imeytymis- ja stabiilisuusongelmat sekä peptidirakenteiden syntetisoinnin kalleus. Peptidit hajoavat nopeasti niin suolessa kuin verenkierrossakin ja suurina molekyyleinä ne eivät imeydy helposti elimistön kalvojen saatikka veri-aivoesteen läpi. Kalleutta voisi helpottaa yhdistelmä-DNA-teknologia. Lääkekehityksessä onkin peptidirakenteiden sijasta ei-peptidirakenteisia neuropeptidien reseptorinsalpaajia. Esimerkki kehitetystä neuropeptidisalpaajasta on aprepitantti, joka salpaa substanssi P:n NK1-reseptoreita.
Neuropeptidejä pienoiskuva|oikea|Dynorfiini on opioidineuropeptidi. thumb|right|230px|Glukagoni oon sekretiinin kaltainen peptidi. Neuropeptidejä tunnetaan tällä hetkellä toista sataa erilaista. Ne muodostavat perheitä rakenteellisen samankaltaisuuden perusteella. Biologinen aktiivisuus voi poiketa perheenjäsenten välillä.
Opioidineuropeptidit Enkefaliini Dynorfiini Endorfiini Kortikotropiini
Aivolisäkkeen peptidit Vasopressiini Oksitosiini Neurofysiinit Oreksiini A
Takykiniinit Neurokiniini A Neurokiniini B Substanssi P
Sekretiinin kaltaiset peptidit Sekretiini Glukagoni Vasoaktiivinen intestinaalinen polypeptidi (VIP) Kasvuhormonin vapauttajahormoni Motiliini
Insuliinin kaltaiset peptidit Insuliini Somatomediinit Hermon kasvutekijät
Somatostatiinin kaltaiset peptidit Somatostatiini Haiman polypeptidi Neuropeptidi Y Peptidi YY
Gastriinin kaltaiset peptidit Gastriini Kolekystokiniini
Katso myös Hermosto Hermoston välittäjäaine
Lähteet
Aivotoiminnan biokemiaa, luettu 15.3.2007 Johdanto neurofarmakologiaan, neurotransmissio. Neuropeptidit, luettu 15.3.2007 Aivojen rakenne ja toiminta, luettu 15.3.2007 Substance P, luettu 15.3.2007
*