thumb|Valentin Serov, Sergei Djagilev, 1909.
Sergei (Serge) Pavlovitš Djagilev (); (31. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1872 Selištšin kylä, Tšudovon piiri, Novgorodin kuvernementti, (nyk. Novgorodin alue), Venäjän keisarikunta – 19. elokuuta 1929 Venetsia, Italian kuningaskunta) oli venäläinen taidetuottaja, taidekriitikko ja baletti-impressaari eli taiteellinen johtaja, Venäläisen baletin eli Ballets russesin perustaja ja Mir iskusstvan johtohahmo.
Hänen balettiryhmästään nousi useita merkittäviä tanssijoita ja koreografeja. Vaikka Djagilev ei ollut balettitanssija eikä koreografi, hänen vaikutuksensa 1900-luvun baletin kehitykselle on merkittävä.
Suku, koulutus Sergei Djagilev syntyi varakkaaseen aatelisperheeseen. Hänen vanhempansa olivat eversti Pavel Pavlovitš Djagilev (1848–1914) ja pietarilaissyntyinen Jevgenia Nikolajevna Evreinov (1848–1872). He menivät naimisiin Pietarissa toukokuussa 1871. Jevgenia kuoli kesäkuussa 1872, muutama kuukausi Sergein syntymän jälkeen oletettavasti sepsikseen eli lapsivuodekuumeinfektioon. Sergei sai tietää asiasta vasta viisitoistavuotiaana. Isän veli Ivan Pavlovitš Djagilev oli filantrooppi ja musiikkipiirin perustaja. Djagilevin perhe omisti vodkatehtaan Bikbardissa, joka vuonna 1890 meni konkurssiin ja useita tislaamoita Permin alueella. He rakennuttivat kirkon Nikolajevskin ja Kamsko-Berezovskin luostariin.Схейен, Ш.: Сергей Дягилев. "Русские сезоны" навсегда. Москва: Азбука-Аттикус, 2014. / Scheyen, C.: Sergei Diaghilev. "Venäjän vuodenajat" ikuisesti. Moskova: Azbuka-Atticus, 2014.
Pavel Djagilevillä oli Pietarissa suuri talo Furštatškaja-kadulla. Vähän ennen Sergein syntymää hänen isänpuoleinen tätinsä, Maria Koribut-Kubitovitš jäi leskeksi ja muutti veljensä luo kolmen lapsensa kanssa. Vanhemman sisaren, filantrooppi ja feministi Anna Pavlona Djagileva Filosofovan (1837–1912) kanssa hän muodosti perheen, jossa he kasvattivat lapset yhdessä. Vuonna 1873 Sergein isä tapasi insinöörin- ja kustantajan tytär Jelena Valerianovna Panajevan (1852–1919) ja meni naimisiin hänen kanssaan vuonna 1874. Äitipuoli kasvatti Sergein omana lapsenaan kahden velipuolen Valentinin (1875–1929) ja Jurin (1878–1957) kanssa, kannusti tätä taiteiden ja pianonsoittamisen pariin ja tästä tuli yksi hänen lähimmistä ihmisistään loppuelämäkseen.
Permissä sijaitseva Djagilevin talo oli paikallinen kulttuurikeskus, ja Djagilevit järjestivät musiikki-illan joka toinen torstai, Modest Mussorgski oli yksi vakiovieraista. Sergein isä oli opiskellut musiikkia ja oli hyvä laulaja. Sergei Djagilev sävelsi ensimmäisen romanssinsa 15-vuotiaana.
Valmistuttuaan Permin lukiosta vuonna 1890 Sergei Djagilev palasi Pietariin opiskelemaan aatelisperinteen mukaisesti oikeustiedettä virka-uralle ryhtymistä varten keisarillisessa Pietarin yliopistossa. Samaan aikaan hänen isänsä meni vararikkoon ja Sergei elätti äidinperinnöllään sekä vanhempiaan että veljiään. Yliopisto-opiskelun aikana hänen isäpuoleinen serkkunsa Dmitri 'Dima' Vladimirovitš Filosofov (1872–1940) esitteli hänet taiteilijoiden ja intellektuellien opiskelijaklikille, joka kutsui itseään Nevskin Pickwickiläiksi ja jonka vaikutusvaltaisin jäsen oli Aleksandr Benois, muita olivat Léon Bakst, kirjailija Walter Nouvel ja Konstantin Somov.
Hän rakastui serkkuunsa Dmitriin ja he tekivät yhdessä laajan ulkomaanmatkan vuonna 1893 Berliiniin, Pariisiin, Venetsiaan, Roomaan, Firenzeen ja Wieniin. Samalla matkalla Djagilev tapasi Émile Zolan ja oopperasäveltäjät Charles Gounod'n sekä Giuseppe Verdin.
Opintojensa loppuvaiheessa Djagilev opiskeli myös keisarillisessa Pietarin musiikkikonservatoriossa laulua ja musiikkia. Yliopistosta valmistuttuaan hän antautui unelmalleen sävellystyöstä. Hän otti myös yksityisiä musiikkitunteja Nikolai Rimski-Korsakovilta. Valmistumiseen meni kuusi vuotta tavallisen neljän sijasta. Vuonna 1894 hänen opettajansa Nikolai Rimski-Korsakov sanoi, että hänellä ei ole lainkaan musikaalisia lahjoja. Djagilevin reaktio tähän oli hänelle tyypillinen: "Historia tulee näyttämään, kumpi meistä on vielä tunnetumpi". Oman tunnustuksensa mukaan Djagilev käytti opiskeluvuosiaan "katsoakseni ympärilleni" ja löytääkseen todelliset kiinnostuksen kohteensa elämässään, Leo Tolstoin hänelle antaman ohjeen mukaisesti. Seitsemän kuukautta valmistumisensa jälkeen hän avasi ensimmäisen tekemänsä taidenäyttelyn vuonna 1897.Malivanova, N. / Scheyen, 2014. (31.1.2013). "Юрфак как эпизод и "маленький отдых"" [Oikeustiede elämänvaiheena ja pienenä lomana] (ru). Pravo.ru https://pravo.ru/review/view/81386/ Haettu 1.5.2023.Scheijen, Sjeng: Diaghilev: A Life. London: Profile Books, 2009.
Uran alku Pietarissa, 1897-1905
Mir iskusstva Djagilev liittyi taiteilijaryhmä Mir Iskusstvan (ven. Mир иску́сства, 'Taiteen maailma') jäseneksi, niin kuin monet aikalaisensa, kuten Aleksandr Benois, kirjailija Walter Fjodorovitš Nouvel (1871–1949), Konstantin Somov, isänpuoleinen serkku Dmitri 'Dima' Vladimirovitš Filosofov (1872–1940) ja Léon Bakst. Benois auttoi Djagilevia tuntemaan paremmin sekä venäläistä että länsimaista taidetta. Kahden vuoden ajan hän seurasi uutta intohimoaan ja matkusteli paljon opintojensa vuoksi. Hänestä tuli yksi ryhmän arvostetuimmista taiteentuntijoista. Djagilev ymmärsi käyttää hyväksi venäläisen kuvataiteen ja taideteollisuuden mahdollisuuksia, jotka olivat siihen saakka olleet suhteellisen vähällä huomiolla.
1890-luvun lopulla Djagilev teki useita taidenäyttelyitä, joiden tarkoituksena oli esitellä nykytaiteilijoita paikalliselle yleisölle ja myöhemmin myös eurooppalaisille. Brittiläisten ja saksalaisten akvarellimaalausten näyttelystä vuonna 1897 Keisarillisen taiteen edistämisyhdistyksen tiloissa Pietarissa tuli valtava menestys, jonka Djagilev saavutti myös vuonna 1898 venäläisten ja suomalaisten taiteilijoiden Mir iskusstvan nimissä järjestetyssä näyttelyssä Stieglitzin taide- ja teollisuusakatemiassa Pietarissa, jossa oli mukana töitä muun muassa Mihail Vrubelilta, Valentin Serovilta ja Isaac Levitanilta sekä Djagilevin Suomen suuriruhtinaskunnasta valitsemia taiteilijoita kuten Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Ville Vallgren, Väinö Blomstedt ja Magnus Enckell. Varakina, G. V.: "Сергей Дягилев: "Мир искусства" и художественные выставки" [Sergei Djagilev: “Mir iskusstva” ja taidenäyttelyt] (pdf-dokumentti). Вопросы культурологии. Moskova, 2008, (12): 28–33.
https://www.elibrary.ru/item.asp?id=12839458Petrova, Jevgenia (päätoim.): Mir Iskusstva – taiteen maailma, s. 6, 11. Näyttelyluettelo Helsinki 1998, Pietari 1999. Pietari – Helsinki: Suomen taiteen museo Ateneum, Valtion venäläinen museo, 1998. Levasev, E. : Venäläisen musiikin historia. (ru) Nide 10В. 1890-1917. Kirja 1 (eu). Vol. 1. Slaavilaisen kulttuurin kielet, 2011, ss. 36–54.
https://books.google.fi/books?id=99Q5DwAAQBAJ&q=%D0%B4%D1%8F%D0%B3%D0%B8%D0%BB%D0%B5%D0%B2+%C2%AB%D1%87%D0%B8%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B8%D0%BA+%D0%BE%D1%81%D0%BE%D0%B1%D1%8B%D1%85+%D0%BF%D0%BE%D1%80%D1%83%D1%87%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B9+%D0%BF%D1%80%D0%B8+%D0%B4%D0%B8%D1%80%D0%B5%D0%BA%D1%86%D0%B8%D0%B8%C2%BB&pg=PA54&redir_esc=y#v=snippet&q=%D0%B4%D1%8F%D0%B3%D0%B8%D0%BB%D0%B5%D0%B2%20%C2%AB%D1%87%D0%B8%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B8%D0%BA%20%D0%BE%D1%81%D0%BE%D0%B1%D1%8B%D1%85%20%D0%BF%D0%BE%D1%80%D1%83%D1%87%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B9%20%D0%BF%D1%80%D0%B8%20%D0%B4%D0%B8%D1%80%D0%B5%D0%BA%D1%86%D0%B8%D0%B8%C2%BB&f=false Vuonna 1898 hän teki myös nuorten venäläisten maalareiden näyttelyn Saksaan. Samalla matkalla hän etsi töitä seuraaviin näyttelyihin Lontoosta ja Berliinistä sekä kävi Pariisissa muun muassa tapaamassa Oscar Wildeä. Vaikka nuorella taiteentuntijalla ei ollut näyttelyiden kustannuksiin omaa pääomaa, hän onnistui saamaan hankkeilleen suojelun ja taloudellisen tuen keisarillisen hovin jäseniltä ja ylimmältä aatelistolta kuten keisarin sedältä, suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitšilta (1847–1909) ja myöhemmin itse keisari Nikolai II:lta.Melnik, N. D. : "В "зеркале" прессы: подготовка и проведение С. П. Дягилевым первого "Русского сезона" (1906)" ["Lehdistön "peilissä": S. P. Djagilev valmistaa ja ohjaa ensimmäisen venäläisen kauden" (1906)]. Novosibirskin valtionyliopiston aikakausjulkaisu (ru), 2020,19 (6): ss. 48–58. doi:10.25205/1818-7919-2020-19-6-48-58.
Vuoden 1898 venäläis-suomalainen näyttely oli Aleksandr Benoisin ja Djagilevin samana vuonna perustaman Mir iskusstva -ryhmän ensimmäinen hanke. Ryhmään kuuluivat myös Konstantin Somov, Dmitri Filosofov, Léon Bakst ja kuvataiteilija Eugene Lansere (Jevgeni Jevgenjevitš Lanceray, 1875–1946). Taidesponsoreiden ja filantrooppien Savva Ivanovitš Mamontovin (1841–1918) ja ruhtinatar Maria Klavdijevna Teniševan (1858–1928) taloudellisella tuella ryhmä perusti myös vuonna 1898 Mir iskusstva (Мир иску́сства, 'Taiteen maailma') -aikakauslehden. Lehden tarkoitus oli edistää modernia taidetta, tehdä tunnetuksi länsimaisen taiteen ajankohtaisia virtauksia ja kohdistaa huomionsa myös venäläisiin taiteilijoihin, jotka ryhmän mielestä osoittivat erinomaista luovuutta ja omaperäisyyttä. Lehti ilmestyi kuusi vuotta ja teki merkittävän työn venäläisen taiteen, kuten myös venäläisten mielen kehittämiseksi.Benois, Aleksandr: Мои воспоминания [Muistelmani] (ru). Moskova: Nauka (Tiede), 1980. s. 345. https://books.google.fi/books?id=YYkHAwAAQBAJ&q=%D0%B4%D1%8F%D0%B3%D0%B8%D0%BB%D0%B5%D0%B2+%C2%AB%D1%87%D0%B8%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B8%D0%BA+%D0%BE%D1%81%D0%BE%D0%B1%D1%8B%D1%85+%D0%BF%D0%BE%D1%80%D1%83%D1%87%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B9+%D0%BF%D1%80%D0%B8+%D0%B4%D0%B8%D1%80%D0%B5%D0%BA%D1%86%D0%B8%D0%B8%C2%BB&pg=PA345&redir_esc=y#v=snippet&q=%D0%B4%D1%8F%D0%B3%D0%B8%D0%BB%D0%B5%D0%B2%20%C2%AB%D1%87%D0%B8%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B8%D0%BA%20%D0%BE%D1%81%D0%BE%D0%B1%D1%8B%D1%85%20%D0%BF%D0%BE%D1%80%D1%83%D1%87%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B9%20%D0%BF%D1%80%D0%B8%20%D0%B4%D0%B8%D1%80%D0%B5%D0%BA%D1%86%D0%B8%D0%B8%C2%BB&f=false thumb|upright|Léon Bakst, Sergei Pavlovitš Djagilev lastenhoitajansa eli 'njanjansa' kanssa, 1906.|vasen
Djagilev loi taiteellisena johtajana lehden tyylin ja suunnitteli julkaisun, kirjoitti kriittisiä esseitä ja julkaisi vuonna 1904 monografian Dmitri Levitzkistä ja uusia suunniteltiin Fjodor Rokotovista, Vladimir Borovikovskista ja Stepan Štšukinista (1754–1828). Aleksandr Benois muistaa hänet Mir iskusstvan jäsenenä, joka oli vähiten kiinnostunut filosofiasta ja kirjallisuudesta sekä että hänen klassikoiden tuntemuksessaan oli suuria aukkoja.
Keisarilliset teatterit ja baletti