Bergamonpaimenkoira () on italialainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1.
Ulkonäkö Bergamonpaimenkoira on yleisilmeeltään kookas ja voimakas. Sillä on aikuisena koirana laattamainen turkki toisin kuin pulilla tai komondorilla, jotka ovat nyöriturkkeja. Sillä on myös vähemmän karvaa kuin pulilla ja komondorilla, joiden nyörit ovat kautta koko koiran – sillä pää ja etuosa lapoihin asti on suoraa karvaa, vain koiran rungossa lavoista eteenpäin turkki on laatoilla. Väritys on yleensä joko yksivärinen harmaa tai harmaaläikikäs (sävyltään vaaleasta tummaan), mutta myös yksivärinen himmeän musta sallitaan. Harmaissa värityksissä voi olla hieman isabellan ja keltaisen sävyä.
Urosten ihannesäkäkorkeus on 60 cm ja narttujen 56 cm; 2 cm poikkeama suuntaan tai toiseen sallitaan. Urokset painavat noin 32-38 kg ja nartut 26-32 kg.
Luonne ja käyttäytyminen Luonteeltaan bergamonpaimenkoira on älykäs, lapsirakas ja eloisa. Se on kaikille avoin ja ystävällinen. Alkuun se saattaa olla varovainen ja tarkkailee rauhallisesti omistajansa elekieltä ja monesti se jättääkin vieraat ihmiset vähälle huomiolle. Rotu tekee mielellään töitä, se rakastaa oppia uusia asioita ja siksi se on helppo kouluttaa. Älykkäänä koirana se kuitenkin oppii nopeasti, joten kannattaa varoa liikoja toistoja ettei se kyllästy. Bergamonpaimenkoiraa käytetään edelleen paimenena, mutta varsinainen vahtikoira se ei ole. Se vaatii kohtuullisen paljon liikuntaa, mutta palkitsevampaa sille on yhdessä touhuaminen oman perheensä kanssa.
Alkuperä pienoiskuva|Italialainen lammaskoira vuodelta 1915, todennäköisesti bergamonpaimenkoira. Bergamonpaimenkoira on ikivanha, pohjoisen Italian Alppialueilla lampaiden vartioimiseen käytetty rotu, jonka esi-isät lienevät olleet samoja aasialaisia koiria kuin komondorin ja pulin esi-isät.Gómez-Toldrà, Salvador. Suuri koirakirja 1. Tammi, Helsinki: 1991. Nykyisen nimensä se on saanut lombardialaisesta Bergamon kaupungista, jonka laaksoissa sen tiedetään olevan todella yleinen. Ensikertaa rotu mainitaan kirjallisuudessa jo vuonna 174 eaa., ja sen uskotaan säilyneen vuosituhansien ajan lähes muuttumattomana. Se esiintyy myös 1500-luvulta peräisin olevassa maalauksessa. Italiassa rotu rekisteröitiin ensi kerran vuonna 1891.Bergamonpaimenkoira: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 6.2.2019. 1930-luvulla se oli vähällä kuolla sukupuuttoon, mutta kolme bergamolaista harrastajaa onnistui hankkimaan paimenilta 30-40 yksilöä uudelleenjalostusta varten.
Bergamonpaimenkoira levisi syntysijoiltaan muualle jo Rooman valtakaudella. Sen uskotaan vaikuttaneen mm. vanhaenglanninlammaskoiran, schapendoesin, brienpaimenkoiran, pyreneittenpaimenkoiran ja espanjanvesikoiran syntyyn.
Lähteet Rotuesittely koirat.comissa Gummeruksen suuri koirakirja, Peter Larkin, Mike Stockman, Gummerrus Kustannus Oy, 2003
Viitteet
Aiheesta muualla
Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Luokka:Italialaiset koirarodut Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:Paimenkoirat