Griffon belge eli belgiangriffoni on Belgiasta kotoisin oleva koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9. Griffon belge on yksi kolmesta belgiangriffonin rotumuunnoksesta. Toiset kaksi rotumuunnosta ovat karkeakarvainen griffon bruxellois ja sileäkarvainen petit brabançon. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi griffon belgen pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Griffon belge tarkoittaa sananmukaisesti belgiangriffonia, mutta suomennettu nimitys voisi aiheuttaa paljon sekaannusta, koska kaikki kolme belgialaista griffonia kuuluvat virallisesti rotuun nimeltä belgiangriffoni.
Ulkonäkö pienoiskuva|Griffon belge Griffon belge on pieni ja lähes neliömäinen seurakoira. Sen pää on suhteellisen suuri. Karva on päässä karkeaa ja pörhöistä. Silmien yläpuolella, kuonossa, poskissa ja leuassa karva on pitempää kuin muualla muodostaen kulmakarvat ja parran. Koirilla on jyrkkä otsapenger ja kuono saisi olla maksimissaan 1,5 cm pitkä.
Rotumuunnokset Karkea- ja sileäkarvainen ovat saman rodun erilaisia karvamuunnoksia. Erivärisiä ja eri karvatyyppisiä koiria on sallittua risteyttää keskenään, joten samasta pentueesta voi esiintyä molempia karvamuunnoksia ja kaikkia värejä. Griffonit osallistuvat näyttelyyn kolmena erillisenä rotuna. Griffon belgeksi rekisteröidään karkeakarvainen joko kokonaan musta tai musta punaisin merkein (black&tan). Myös mustan ja punaruskean sekoitus rekisteröidään griffon belgeksi. Griffon bruxellois'ksi rekisteröidään karkeakarvainen ja väriltään yksinomaan punainen/punaruskea. Petit brabançon'ksi rekisteröidään sileäkarvaiset griffonit väristä riippumatta.
Luonne Rotumääritelmä kuvaa griffon bruxelloisia tasapainoisiksi, valppaiksi ja itsetietoisiksi. Rodun edustajat kiintyvät omistajaansa tiukasti. Koirien ei tulisi olla arkoja eikä aggressiivisia.
Alkuperä Musta belgiangriffoni on griffon bruxellois -muunnoksen tapaan kotoisin Brysselin alueelta, jossa se oli suosittu 1890-luvulla. Se jalostettiin 1800-luvun lopulla kääpiösnautserista, yorkshirenterrieristä, mopsista ja apinapinseristä, joista viimeksi mainitulta se peri nykyisen värityksensä. Muut ulkonäölliset piirteet ovat periytyneet suurimmaksi osaksi sekä apinapinseriltä että mopsilta.
Toisen teorian mukaan kaikkien belgiangriffoneiden, myös mustan griffon belgen, juuret olisivat samassa rodussa: pienessä, karkeakarvaisessa paikallisessa smousje-rottakoirassa, joka muistutti naapurimaan hollanninrottakoiraa.FCI Rotumääritelmä. Sittemmin tämä vanha alkuperäisrotu tunnettiin nimellä griffon d'ecurie ("talligriffoni") ja 1800-luvulla sitä alettiin risteyttää mopsin ja kingcharlesinspanielin kanssa. Griffon belge onkin tämän teorian mukaan perinyt nykyisen kääpiökokonsa ja black & tan -värityksensä kääpiöspanielilta, ja lyhyen kuononsa sekä viimeksi mainitulta että mopsilta. Ainoastaan karvapeite on säilynyt samanlaisena kuin alkuperäisellä talligriffonilla.
Suomeen ensimmäiset belgiangriffonit tulivat jo 1920-luvulla, mutta varsinaiset kantagriffonit tulivat Suomeen vuonna 1958.
Terveys Griffon belgen elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä sydänsairaudet. Griffon bruxelloisin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, patellaluksaatio, myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, selkäytimen ontelotauti ja brakykefaalinen oireyhtymä.
Johtuen griffon belgen pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 18 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja griffon belgejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Yksi griffon belgen yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Eräs koirien ja myös griffon belgen tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.
Johtuen griffon belgen pienestä koosta ja kallon muodosta niillä on alttius chiari-epämuodostumalle sekä syringomyelialle. Chiari-epämuodostuma tarkoittaa kallon ja aivojen rakenteellista poikkeavuutta, jossa kallon takaosa on liian pieni tai muodoltaan poikkeava. Tämä aiheuttaa pikkuaivojen painumista kallonpohjan aukon läpi kohti selkäydintä. Se taas voi häiritä aivo-selkäydinnesteen normaalia kiertoa. Syringomyelia on tila, jossa selkäytimen sisään kehittyy nesteen täyttämiä onteloita. Näiden synty liittyy usein chiari-epämuodostumaan, koska aivo-selkäydinnesteen virtaus estyy tai hidastuu, jolloin selkäytimeen muodostuu paineen seurauksena onteloita.
Osa griffon belgen tyypillisistä terveysongelmista on yhteydessä rodulle jalostettuun ulkomuotoon. Rodulle on jalostettu lyhyt kuono ja kallo, mikä aiheuttaa myös suurentunutta alttiutta hengitysteiden ongelmiin (brakykefaalinen oireyhtymä). Brittitutkimuksessa noin 75 %:lla griffoneista havaittiin oireita BOAS-testissä, joka mittaa hengityselimistön toimivuutta rasituskokeessa. Keskimääräinen kuonon pituuden suhde kallon pituuteen oli alle 0,10, kun voimakkaasti brakykefaalisina koirina pidetään tyypillisesti sellaisia yksilöitä, joilla kyseinen suhde on alle 0,30. Isolla osalla koirista oli ahtaat sieraimet. Griffoneiden PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvilausunto ja hengityksen toimivuutta mittaava kävelytesti.
Katso myös Apinapinseri Griffon bruxellois Petit brabançon
Lähteet Suomen Griffonyhdistys Ry. Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2006 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Luokka:FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat Luokka:Kääpiökoirat Luokka:Belgialaiset koirarodut