Merihevoset (Hippocampus) on ympäri maailman lämpimissä ja trooppisissa vesissä tavattava kalasuku. Merihevoset ovat ainoita kaloja, joiden pää on suorassa kulmassa muuhun ruumiiseen nähden. Ne uivat pystyasennossa ja liikkuvat värisyttämällä eviään. Merihevoset on alaheimonsa Hippocampinae ainoa suku.
Piirteet Merihevoset ovat kaloja, mutta ne ovat saaneet niin suomenkielisen kuin tieteellisenkin nimensä siitä, että niiden pää ja kaula muistuttavat hevosen vastaavia. Lisäksi niiden silmät ovat kuin kameleonteilla, pussi kuin kenguruilla, ”häntä” kuin apinoilla ja laattahaarniskamainen iho kuin vyötiäisillä.Brown 1979, s. 7–10.
Pienimmät lajit ovat pituudeltaan kahden, suurimmat 35 senttimetrin mittaisia.
Merihevosten päässä on kruunumainen luusta tai ruodoista muodostunut kyhmyinen uloke. Niiden silmät liikkuvat toisistaan riippumatta, mikä sallii merihevosten katsoa samanaikaisesti kahteen suuntaan.
Eri merihevoslajien väritys ja täplikkyys vaihtelevat suuresti. Värit vaihtelevat useimmiten harmaasta ruskeaan, mutta merihevonen voi muuttaa värinsä hyvin kirkkaaksikin. Lajeja erottaa toisistaan myös esimerkiksi koko, ruumiinosien mittasuhteet, keskivartalon jaokkeiden määrä ja evien määrä.Brown 1979, s. 18–19, 49.
Merihevosten kidukset eivät ole muiden kalojen kampamaiset vaan tupsumaiset. Merihevoset hengittävät ottamalla vettä suuhunsa ja pakottamalla veden sitten ulos kidusten kautta. Merihevosilla ei ole mahaa, kuten muilla kaloilla.
Esiintyminen Merihevosia esiintyy kylmimpiä alueita lukuun ottamatta useimmissa maailman merissä. Useimmat lajit esiintyvät 40. leveysasteiden välisissä lämpimissä merissä. Joitain yksilöitä on tavattu aina Orkneysaarilla ja Australian eteläpuolella asti. Merihevosia ei juuri tavata makeassa vedessä. Merihevoset elävät rannikoiden tuntumassa alle sadan metrin syvyydessä ja uiskentelevat merilevän lomassa. Jostain syystä ne suosivat mantereiden itärannikoita.Brown 1979, s. 16–17.
Merihevoset eivät liiku paljonkaan, joten ne muodostavat toisistaan erillisiä populaatioita. Tämä on vaikeuttanut merihevosten määrittelemistä eri lajeihin. Joskus merihevosia voi ajautua irronneen merilevän mukana kauas avomerelle, jolloin ne voivat muodostaa uusia populaatioita.Brown 1979, s. 18.
Käyttäytyminen thumb|Merihevonen pystyy vaihtamaan väriään sulautuakseen ympäristöönsä. Kuvassa purppuramerihevonen. Merihevosen uinti on hidasta ja jäykän näköistä. Se ui pystyasennossa heiluttamalla vimmatusti pieniä eviään, joita sillä on eri puolilla kehoa. Häntäänsä se käyttää ankkurina levätessään sekä liikkumiseen merilevän lomassa. Merihevonen kääntyy sulkemalla kiduksensa toiselta puolelta ruumista tai päästämällä vettä ulos suusta.Brown 1979, s. 47–48.
Merihevoset elävät lajista riippuen muutamasta kuukaudesta 4,5 vuoden ikään.Brown 1979, s. 46. Merihevosen poikaset kantaa ja synnyttää uros. Urospuolisilla merihevosilla on lantioluun alapuolella pussi, jossa on kaksi taskua. Parittelu tapahtuu lopputalvella tai keväällä. Parittelussa naaras sijoittaa parisataa alle kolmen millimetrin kokoista munaansa uroksen pussiin, jolloin ne hedelmöittyvät. Joskus uros ottaa munia useammalta kuin yhdeltä naaraalta. Sen jälkeen hedelmöittyneet munat kehittyvät sikiöiksi ja kasvavat uroksen pussissa aikuisiksi yksilöiksi. Synnytys tapahtuu lajista riippuen 10–50 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Suurimmat lajit tuottavat jopa 300 poikasta kerrallaan, pienimmät lajit 20–30 poikasta. Synnytyksen jälkeen poikaset nousevat pintaan ja isä hylkää ne. Vastasyntyneen merihevosen ruumis on jonkin aikaa lähes läpinäkyvä, ja se ui vaakasuorassa asennossa.Brown 1979, s. 32–42.
Merihevoset syövät pieniä äyriäisiä, merihyönteisiä, matoja ja kalanpoikasia, mukaan lukien toisten merihevosten poikasia.Brown 1979, s. 50.
Merihevoset ääntelevät jonkin verran.Brown 1979, s. 50–52.
Uhat Merihevosten yleisimpiä vaivoja ovat kaasukuplien muodostuminen niiden kehoon. Merihevoset voivat kärsiä myös virustaudeista ja loisista. Isommat kalat näykkivät ja syövät merihevosia. Ihminen pyydystää merihevosia koristeeksi ja tuhoaa niiden elinympäristöjä.Brown 1979, s. 42–46.
Merihevosten uhanalaisuutta on vaikea määritellä, sillä monesta lajista ei ole tarpeeksi tietoa. IUCN:n punaisessa kirjassa uhanalaisiksi on luokiteltu 14 merihevoslajia, joista 12 on vaarantuneita ja kaksi erittäin uhanalaisia.
Lemmikkinä Merihevosia pidetään myös lemmikkieläiminä akvaarioissa.Brown 1979, s. 53.
Lajit Merihevosiin kuuluvat seuraavat 52 lajia: thumb|upright|H. abdominalis thumb|upright|H. guttulatus thumb|upright|H. subelongatus
Hippocampus abdominalis Lesson, 1827 – vankkamerihevonen Hippocampus algiricus Kaup, 1856 Hippocampus angustus Günther, 1870 – hoikkavatsamerihevonen Hippocampus barbouri Jordan & Richardson, 1908 – seeprakuonomerihevonen Hippocampus bargibanti Whitley, 1970 – purppuramerihevonen Hippocampus borboniensis Duméril, 1870 Hippocampus breviceps Peters, 1869 – tukkamerihevonen Hippocampus camelopardalis Bianconi, 1854 – kamelimerihevonen Hippocampus capensis Boulenger, 1900 – kapinmerihevonen Hippocampus casscsio Zhang, Qin, Wang & Lin, 2016 Hippocampus colemani Kuiter, 2003 Hippocampus comes Cantor, 1849 – tiikerimerihevonen Hippocampus coronatus Temminck & Schlegel, 1850 – kruunumerihevonen Hippocampus curvicuspis Fricke, 2004 Hippocampus dahli Ogilby, 1908 Hippocampus debelius Gomon & Kuiter, 2009 Hippocampus denise Lourie & Randall, 2003 Hippocampus erectus Perry, 1810 – juovamerihevonen Hippocampus fisheri Jordan & Evermann, 1903 Hippocampus fuscus Rüppell, 1838 – laikkumerihevonen Hippocampus guttulatus Cuvier, 1829 – harjamerihevonen Hippocampus haema Han, Kim, Kai & Senou, 2017 Hippocampus hippocampus (Linnaeus, 1758) – lyhytkuonomerihevonen Hippocampus histrix Kaup, 1856 – okamerihevonen Hippocampus ingens Girard, 1858 – viirumerihevonen Hippocampus japapigu Short, Smith, Motomura, Harasti & Hamilton, 2018 Hippocampus jayakari Boulenger, 1900 – piikkimerihevonen Hippocampus jugumus Kuiter, 2001 Hippocampus kelloggi Jordan & Snyder, 1901 – isomerihevonen Hippocampus kuda Bleeker, 1852 – kultamerihevonen Hippocampus lichtensteinii Kaup, 1856 Hippocampus minotaur Gomon, 1997 Hippocampus mohnikei Bleeker, 1853 – mustamerihevonen Hippocampus montebelloensis Kuiter, 2001 Hippocampus nalu Short, Claassens, Smith, de Brauwer, Hamilton, Stat & Harasti, 2020 Hippocampus paradoxus Foster & Gomon, 2010 Hippocampus patagonicus Piacentino & Luzzatto, 2004 Hippocampus planifrons Peters, 1877 Hippocampus pontohi Lourie & Kuiter, 2008 Hippocampus pusillus Fricke, 2004 Hippocampus reidi Ginsburg, 1933 – kuonomerihevonen Hippocampus satomiae Lourie & Kuiter, 2008 Hippocampus sindonis Jordan & Snyder, 1901 – palettimerihevonen Hippocampus spinosissimus Weber, 1913 – siilimerihevonen Hippocampus subelongatus Castelnau, 1873 Hippocampus suezensis Duncker, 1940 Hippocampus trimaculatus Leach, 1814 Hippocampus tyro Randall & Lourie, 2009 Hippocampus waleananus Gomon & Kuiter, 2009 Hippocampus whitei Bleeker, 1855 – pattimerihevonen Hippocampus zebra Whitley, 1964 – meriseepra Hippocampus zosterae Jordan & Gilbert, 1882 – kääpiömerihevonen
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Animal Diversity Web
Luokka:Merineulat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:59.5 Kalat