Metsäkaktukset (Hylocereus) on huonosti tunnettu suku kaktuksia, jotka kukkivat öisin, sillä lepakot ovat niiden tyypillisiä pölyttäjiä.Desert tropicals
Suvun lajit muistuttavat läheisesti yökaktuksia (Selenicereus), ja jotkin lajit tunnetaankin myös Selenicereus-nimellä. Metsä- ja yökaktukset todennäköisesti yhdistetään yhdeksi suvuksi.
Esiintymisalue on laaja kattaen trooppisen Keski-Amerikan, Etelä-Amerikan pohjoisosat sekä Karibianmeren saaria. Lajit ovat nopeakasvuisia ja useimmat myös vanhemmiten varsin suurikokoisia epifyyttejä. Kukat ovat erittäin kookkaita, yleensä 20–30 senttimetriä pitkiä (H. eli Selenicereus megalanthuksella jopa 38 cm, ks. yökaktukset). Hedelmät ovat syötäviä.
Tuntomerkit Metsäkaktukset ovat kiipeileviä köynnöksiä tai epifyyttejä eli päällyskasveja, runsaasti haaroittuvia, pensasmaisia ja usein ilmajuurellisia. Ne ovat varsin kookkaita ja voivat kasvaa kymmenenkin metrin pituisiksi. Varsi on tavallisesti kolmipalteinen tai kolmisärmäinen, nivelikäs, vihreä ja usein harmahtava sekä reunoiltaan kova. Areoleissa on lyhyttä villakarvaa. Piikit ovat lyhyitä ja harvalukuisia tai puuttuvat tyystin. Kukat ovat hyvin suuria, suppilomaisia, tavallisesti yöllä kukkivia, valkoisia tai harvoin punaisia. Pohjusmalja ja perikarpelli ovat tukevia, ja niissä on leveitä, kolmiomaisia ja lehtimäisiä suomuja. Kookas hedelmä on pallomainen tai pitkänomainen, tavallisesti punainen, mehevä, leveiden suomujen peittämä, usein syötävä ja epäsäännöllisesti avautuva; hedelmässä voi olla jäljellä kukan jäänteitä. Siemenet ovat pieniä, pitkänomaisia tai munuaisen muotoisia, kiiltävän mustia ja toisinaan sileitä.Anderson 2001: 377.
Levinneisyys Metsäkaktukset ovat kotoisin Etelä-Meksikosta Etelä-Amerikan pohjoisosiin ulottuvalta ja Karibian alueelta.
Käyttö Suvun tärkeimpiä lajeja kasvatetaan Suomessakin usein myytävien hedelmien vuoksi. Erityisesti Kaakkois-Aasiassa viljeltävän Hylocereus undulatuksen hedelmä tunnetaan punaisena pitaijana. Keltaisen pitahayan nimellä puolestaan myydään ananasmetsäkaktuksen (Hylocereus megalanthus eli Selenicereus megalanthus) hedelmiä.
Lajit Metsäkaktuksia tunnetaan kaikkiaan 18 lajia.Anderson 2001: 377ss Hylocereus calcaratus → Selenicereus calcaratus – kannusmetsäkaktus Hylocereus costaricensis → Selenicereus costaricensis – vahametsäkaktus Hylocereus escuintlensis → Selenicereus escuintlensis – hoikkametsäkaktus Hylocereus estebanensis Hylocereus guatemalensis → Selenicereus guatemalensis – liekkimetsäkaktus Hylocereus lemairei Hylocereus microcladus Hylocereus minutiflorus Hylocereus monacanthus → Selenicereus monacanthus – antillienmetsäkaktus Hylocereus ocamponis → Selenicereus ocamponis – meksikonmetsäkaktus Hylocereus peruvianus Hylocereus polyrhizus Hylocereus purpusii Hylocereus scandens Hylocereus stenopterus Hylocereus triangularis → Selenicereus triangularis – maljametsäkaktus Hylocereus trigonus → Selenicereus trigonus – karibianmetsäkaktus Hylocereus undatus → Selenicereus undatus – tarhametsäkaktus eli metsäkaktus, pitaijakaktus
Lähteet Anderson E. F.: The Cactus Family. - Timber Press. Portland, Oregon. 2001. . Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Hylocereus.
Viitteet
Luokka:Kaktuskasvit