Edgar Rice Burroughs (1. syyskuuta 1875 Chicago, Yhdysvallat – 19. maaliskuuta 1950 Encino, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti seikkailukertomuksistaan kuten Tarzan- ja Mars-kirjasarjoista.
Burroughs aloitti uransa vuonna 1912 kioskikirjailijana. Lehdissä sarjamuodossa julkaistuista Burroughsin kertomuksista tuli nopeasti suosittuja, ja niitä alettiin julkaista myös romaaneina ja sovituksina esimerkiksi elokuviksi ja sarjakuviksi. Burroughsin kirjoja myytiin hänen elinaikanaan arviolta 30–60 miljoonaa kappaletta. Kun otetaan huomioon myös lehti- ja sarjakuvajulkaisut sekä käännökset muille kielille, Burroughs oli todennäköisesti 1900-luvun alkupuolen luetuin yhdysvaltalaiskirjailija.Taliaferro 1999, s. 13–16.
Elämä ja ura Nuoruus Burroughs syntyi 1. syyskuuta 1875 hyvin toimeentulevaan chicagolaisperheeseen. Hänellä oli kolme isoveljeä ja kaksi vauvana kuollutta veljeä. Hänen isänsä oli amerikanenglantilaista sukua ja äitinsä amerikanenglantilaista ja -hollantilaista. Välinimensä Rice hän sai isoäitinsä sukunimestä. Perheessä luettiin paljon kirjallisuutta.Taliaferro 1999, s. 26–29.
Burroughs keskeytti koulunkäyntinsä 15-vuotiaana. Sen jälkeen Chicagoon tuli tautiepidemia, ja Burroughs lähetettiin Idahoon karjatilalle kahden veljensä seuraan. Siellä hänestä tuli innokas ja taitava ratsastaja.Taliaferro 1999, s. 30–31.
Opiskeluaika ja armeija Burroughs aloitti syksyllä 1891 opinnot Massachusettsin Andoverissa Phillips Academyssä. Hänen lähtötasonsa olivat niin heikot, että hän keskeytti opinnot jo ensimmäisenä lukuvuonna. Hän oli kuitenkin saanut piirroksia ja runoja julkaistuksi koulun lehdessä ja tullut valituksi luokkansa puheenjohtajaksi.Taliaferro 1999, s. 32–34.
Phillips Academyn jälkeen Burroughs meni Michiganin sotilasakatemiaan. Valmistuessaan sieltä vuonna 1895 Burroughs oli ylennyt kapteeniksi, arvoltaan toiseksi korkeimmaksi kaikista akatemian opiskelijoista. Hän pyrki saman vuoden keväällä Yhdysvaltain sotilasakatemiaan West Pointissa mutta ei ollut pääsykokeessa niiden 14 parhaan joukossa, jotka 118 hakijasta hyväksyttiin. Hän palasi syksyksi Michiganin sotilasakatemiaan kuukausipalkkaiseksi opettajaksi. Lukukauden lopussa hän haki Yhdysvaltain armeijaan. Hänet sijoitettiin ratsuväkeen Fort Grantiin Arizonan territorioon, missä hän palveli kymmenen kuukauden ajan kunnes pääsi lopen kyllästyneenä isänsä suhteiden ansiosta pois.Taliaferro 1999, s. 38–44.
Ura Vuosina 1897–1911 Burroughsilla oli Chicagossa ja Idahossa monenlaisia töitä ja epäonnisia yrityksiä. Hän työskenteli vuosina 1899–1903 vakituisesti isänsä yrityksessä American Batteryssa. Hän auttoi paljon myös isoveljiensä yrityksissä, kuten kullankaivajana Snake Riverillä.Taliaferro 1999, s. 49–53.
Burroughs asettui Chicagoon ja kasvatti siellä perhettään. Epäonnistumiset kunnollisen työpaikan saamisessa seurasivat toisiaan, ja Burroughs joutui tyytymään vaihteleviin vähäpätöisiin myyntimiehen töihin. Vuonna 1907 hän sai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ansiosta työn Sears-tavaratalon pikakirjoitusosaston päällikkönä. Vaikka työpaikka oli kaikin tavoin hyvä, Burroughs jätti sen kahdeksan kuukauden kuluttua ryhtyäkseen mainosyrittäjäksi. Yritys epäonnistui ja Burroughs palasi myyntialalle. Ajoittain hän oli kokonaan työtön.Taliaferro 1999, s. 55–60.
Kirjailijanura Ensimmäisen pitemmän kirjallisen teoksensa, Minidoka-nimisen fantasiakertomuksen, Burroughs oli kirjoittanut Idahossa vuonna 1903 yksityisesti veljentyttärelleen ja veljenpojalleen. Sen jälkeen hän ei kirjoittanut fiktiota kahdeksaan vuoteen.Taliaferro 1999, s. 53–54.
Burroughs alkoi jälleen kirjoittaa kesällä 1911.Taliaferro 1999, s. 61. Hänen ensimmäinen Mars-aiheinen tarinansa ”Under the Moons of Mars” ilmestyi vuonna 1912 sarjana kioskiseikkailulehdessä The All-Story. Burroughs käytti tämän yhden tarinan kanssa kirjailijanimeä Normal Bean, mutta lehteen se painettiin väärin Norman Bean. Ensimmäisestä tarinastaan Burroughs sai 400 dollarin palkkion. Hän kirjoitti heti toisen, keskiaikaiseen Englantiin sijoittuvan tarinan, mutta kustantaja piti sitä hutiloituna ja torjui sen.Taliaferro 1999, s. 70–74.
Mars-tarinan menestys rohkaisi Burroughsia kirjoittamaan lisää. Hän kehitti seuraavaksi Tarzanin hahmon, englantilaisten aatelisten orvon pojan, jonka apinat kasvattavat Afrikan viidakoissa. Burroughsin ensimmäinen Tarzan-kertomus ”Tarzan of the Apes” julkaistiin lehdessä vuonna 1912. Lukijat innostuivat Tarzanista välittömästi. Todettuaan että The All-Storyn levikki oli melko pieni, Burroughs alkoi tarjota tarinoitaan myös muihin lehtiin saadakseen niistä suurempia palkkioita. Kun The All-Story torjui toisen Tarzan-kertomuksen, Burroughs myi sen New Storyyn tuhannella dollarilla. Mars-kertomuksen jatko-osa julkaistiin vielä The All-Storyssa. Burroughs kirjoitti jo ahkerasti ja loi lisää uusia mielikuvitusmaailmoja, kuten maapallon sisäisen yhteiskunnan kertomukseensa ”The Inner World”. Kasvavien ja säännöllisten kirjoittajanpalkkioidensa ansiosta Burroughs saattoi nyt jättää päivätyönsä ja elättää kolmilapsisen perheensä kirjailijana. Hän teki syndikaattisopimuksen, jonka ansiosta hänen tarinoitaan saatiin myytyä lehtiin kautta maan.Taliaferro 1999, s. 75, 93–103.
”Tarzan of the Apes” julkaistiin vuonna 1914 McClurgin kustantamana romaanina (suomeksi Tarzan, apinain kuningas). Burroughs sai myyntimäärästä riippuen 10–15 prosentin rojaltin. McClurg julkaisi sen jälkeen lisää Tarzaneita samalla kun Burroughs jatkoi uusien tarinoiden kirjoittamista seikkailulehtiin. Burroughs kirjoitti nopeasti, ja julkaisijat torjuivat monia tarinoita heikkolaatuisina tai vanhan toistona.Taliaferro 1999, s. 111–119.
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Burroughs pyrki värväytymään armeijaan, mutta 41-vuotiaana perheenisänä hänet otettiin vain reserviin. Hän teki osansa sodassa kirjoittamalla Yhdysvaltain sotaponnistuksia tukevia ja saksalaisvastaisia puheita, esseitä ja tarinoita.Taliaferro 1999, s. 134–136.
thumb|left|upright|Burroughs noin vuonna 1920. Burroughs halusi tarinoitaan myös valkokankaalle ja tarjosi niitä elokuvastudioille. Ensimmäisenä filmatisoitiin The Lad and the Lion, joka sai ensi-iltansa keväällä 1917. Ensimmäinen Tarzan-elokuva Tarzan of the Apes sai ensi-iltansa tammikuussa 1918.Taliaferro 1999, s. 120–121, 126, 133. Burroughs ei pitänyt tarinaansa tehdyistä muutoksista eikä elokuvan pääosan esittäjistä.Taliaferro 1999, s. 143–144.
Tarzan-elokuvat menestyivät heti alusta alkaen hyvin ja lisäsivät huomattavasti Burroughsin kirjojen myyntiä. Yhdysvaltain lisäksi kirjojen suosio kasvoi myös Euroopassa ja latinalaisessa Amerikassa.Taliaferro 1999, s. 149. Tarzan-tarinoista tehtiinkin seuraavien vuosikymmenien aikana hyvin runsaasti sovituksia muun muassa elokuviksi ja sarjakuviksi.
Burroughs oli jo vuoteen 1919 mennessä alkanut tuntea kirjoittaneensa tarpeeksi Tarzaneita ja Mars-tarinoita, ja hän tunsi kykenevänsä enää vain kierrättämään samoja kohtauksia kirjasta toiseen. Tarzan-romaanien suosio oli kuitenkin niin suuri, että Burroughs jatkoi vastahakoisesti niiden kirjoittamista.Taliaferro 1999, s. 162–168. Seikkailutarinoidensa ohella hän alkoi kirjoittaa myös vakavampia melodramaattisia romaaneja uuden kotipaikkansa Kalifornian synkästä puolesta. Vakavien kirjallisten piirien tunnustusta hän ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan, ja hänen kustantajansa kehotti suoraan häntä keskittymään siihen, missä hän oli parhaimmillaan eli tuntemattomien maailmojen kuvaamiseen.Taliaferro 1999, s. 175–184, 200.
Ensimmäisen lännenkertomuksensa ”The Bandit of Hell's Bend” Burroughs kirjoitti vuonna 1923.Taliaferro 1999, s. 188–191.
Vuoteen 1924 tultaessa Burroughsin kirjojen menekki Yhdysvalloissa oli laskenut. Ulkomailla Tarzanit menivät kuitenkin kuin kuumille kiville, etenkin Saksassa ja Venäjällä, joskaan Venäjältä Burroughs ei saanut lainkaan tekijänpalkkioita.Taliaferro 1999, s. 201–202. Saksassa Burroughsin kirjat poistettiin kuitenkin myynnistä jo seuraavana vuonna, kun siellä oli tullut julkisuuteen Burroughsin sodanaikainen Tarzan-romaani Talttumaton Tarzan, jossa Burroughs hyökkäsi voimakkaasti saksalaisia vastaan.Taliaferro 1999, s. 202–204.
Vuonna 1923 Burroughs perusti verotussyistä oman yhtiönsä Edgar Rice Burroughs Inc.:n. Vuonna 1931 Burroughs alkoi julkaista kirjojaan yhtiönsä kautta välttääkseen joutumasta enää maksamaan välikäsille.Taliaferro 1999, s. 16–17, 187–188. Burroughs oli yksi tuotteistamisen edelläkävijöistä, joka ymmärsi jo varhain Tarzanin kaupalliset mahdollisuudet.Rekunen, Aikakoneen artikkeli. Hän lisensoi Tarzanin monenlaisiin tuotteisiin uimapuvuista purukumiin.
Äänielokuvat olivat jälleen kasvattaneet Tarzanin suosiota, mutta samalla Burroughsin uudet Tarzan-kirjat olivat alkaneet kärsiä vertailusta elokuviin. Burroughs aloittikin vuonna 1932 uuden Venus-kirjasarjan, jossa seikkailtiin Venus-planeetalla. Venus-tarinoissa näkyy Burroughsin tuolloinen kiinnostus eugeniikkaa kohtaan.Taliaferro 1999, s. 263–265.
Burroughsin tärkeimmät ensijulkaisukanavat olivat 1930-luvun alussa yhä kioskilehtiä, kuten Argosy ja Blue Book. Hän pyrki kuitenkin koko ajan saamaan tarinoitaan julkaistuksi myös laadukkaammissa lehdissä niiden tuoman kirjallisen arvostuksen sekä korkeampien palkkioiden vuoksi. Vuonna 1933 hänen onnistui vihdoin saada uusi Tarzaninsa newyorkilaiseen Liberty-lehteen. Sitä ennen laatulehdissä oli julkaistu vain yksi Burroughsin tarina.Taliaferro 1999, s. 267–268.
Vuonna 1934 Burroughs perusti kolmen kumppanin kanssa Burroughs–Tarzan Enterprises -elokuvatuotantoyhtiön (myöhemmältä nimeltään Burroughs–Tarzan Pictures). Se tuotti seuraavan neljän vuoden aikana kaksi Tarzania ja kolme muuta elokuvaa, kunnes se lopetettiin tappiollisena.Taliaferro 1999, s. 280–296, 305. Vuonna 1938 myös Tarzan-radio-ohjelma oli loppumassa ja Tarzan-sarjakuva oli jo hyödyntänyt Burroughsin kirjoittamat tarinat. Burroughs joutui myös tyytymään aiempaa selvästi matalampiin kirjoituspalkkioihin. Hän oli lisäksi alkanut kärsiä terveysvaivoista ja joutui toistuvasti leikkauspöydälle. MGM:n Tarzan-elokuvat, joiden pääosassa oli Johnny Weissmuller, pitivät Tarzanin kuitenkin yhä suosiossa.Taliaferro 1999, s. 305–309.
Muutettuaan Havaijille vuonna 1940 Burroughs ryhtyi lehtikustantajansa toiveiden mukaisesti kirjoittamaan aiempaa lyhyempiä, noin 20 000 sanan mittaisia tarinoita Mars-, Venus- ja Pellucidar-sarjoihinsa. Burroughs kirjoitti ahkerasti, ja tarinat julkaistiin Amazing Stories- ja Fantastic Adventures -lehdissä.Taliaferro 1999, s. 321.
Toisen maailmansodan aikaan Pearl Harborin hyökkäyksen aikoihin Burroughs pyysi päästä sotakirjeenvaihtajaksi. Vuosina 1942–1945 hän toimi sotakirjeenvaihtajana Tyynellämerellä ylpeillen olevansa maailman vanhin lajissaan.
Viimeiset vuodet ja kuolema Sodan jälkeen Burroughs muutti takaisin Kaliforniaan. Elämänsä viimeisinä vuosina hän kärsi sydänvaivoista eikä enää kirjoittanut.Taliaferro 1999, s. 361–363. Burroughs kuoli Encinossa Kaliforniassa 19. maaliskuuta 1950.
Perhe Burroughs oli kahdesti naimisissa ja hänellä oli kolme lasta.Taliaferro 1999, s. 20.
Tarzana