Pohjoissaame on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Pohjoissaame kuuluu pohjoisiin länsisaamelaiskieliin. Pohjoissaamea puhuvat pohjoissaamelaiset, joita on Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa noin 50 000 henkilöä. Varsinaisia kielen puhujia on kuitenkin 20 700, joista 15 000 Norjassa. Se on saamelaiskielistä puhujamäärältään ylivoimaisesti suurin, ja joidenkin arvioiden mukaan saamenkielisistä jopa 75 prosenttia puhuu pohjoissaamea. Usein, joskin epätäsmällisesti, sitä kutsutaankin lyhyesti ”saamen” tai ”lapin” kieleksi.
Suomessa pohjoissaamen varsinaista puhuma-aluetta ovat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosa. Norjassa pohjoissaame on virallinen kieli yhdeksässä kunnassa ja Ruotsissa 18 kunnassa. Norjassa Koutokeinossa ja Kaarasjoella se on asukkaiden huomattavan enemmistön kieli ja Uuniemen sekä Tenon kunnissa enemmistön kieli. Suomessa pohjoissaamen kielellä oli enemmistöasema Utsjoen kunnassa 2000-luvulle saakka.Taulukko: Väestö iän (1-v.), sukupuolen, siviilisäädyn ja kielen mukaan alueittain 1990–2017 Tilastokeskus
Murteet Pohjoissaame jaetaan tornionsaamen, ruijansaamen ja merisaamen murteisiin, joista ruijansaame jakaantuu edelleen itä- ja länsimurteeseen. Tornionsaamea puhutaan Ruotsin Norrbottenissa ja Norjan Tromssan läänin eteläosissa. Ruijansaamen länsimurretta puhutaan Norjassa Tromssan läänin keskiosista Finnmarkin keskiosiin sekä Suomessa Enontekiöllä, Inarin länsiosassa ja Sodankylän pohjoisosissa. Ruijansaamen itämurretta puhutaan Norjassa Finnmarkin itäosissa sekä Suomessa Inarissa ja Utsjoella. Merisaamen puhuja-alue rajoittuu Norjassa Kvenangenin ja Varanginvuonon väliselle rannikolle. Lisäksi sitä puhuttiin aikoinaan Suomessa Petsamon rannikolla. Murteista merisaame on sikäli erikoinen, että siinä esiintyy eräitä itäsaamelaisille kielille ominaisia ääntämyksellisiä piirteitä.
Kirjakielen historiaa Pohjoissaamen kirjakielen kehitys on ollut monivaiheinen. 1700-luvulla Trondheimissa perustettiin seminaari, joka koulutti lähetystyöntekijöitä saamelaisalueille. Sen johtaja Knud Leem pani alulle ruijansaamen murteeseen perustuvan pohjoissaamen kirjakielen. Pohjoissaamea on näin käytetty kirjakielenä 1720-luvulta lähtien. Tuolloin sillä julkaistiin etupäässä hengellistä kirjallisuutta.
1800-luvulla kirjakielen kehittämistä jatkoivat pappi Nils Vibe Stockfleth, tunnettu tanskalainen kielentutkija Rasmus Rask sekä Jens Andreas Friis. Friisin kehittämä kirjoitustapa eli ortografia oli käytössä pitkään. Vuonna 1895 ilmestyi koko Raamattu Friisin kehittämällä kirjakielellä. Uusi testamentti oli julkaistu jo vuonna 1840. Kirjallinen aineisto oli pitkään hengellistä ja erilaisten alkeisopetus- ja valistustyylisten tekstien tasolla. Pohjoissaamen kaunokirjallisen kauden katsotaan alkaneen lopulta vuonna 1910, jolloin ilmestyi Johan Turin teos Muitalus sámiid birra, jota seurasivat Anders Larsenin romaani Bæivve-Alggo vuonna 1912 ja Pedar Jalvin runo- ja novellikokoelma Muohtačálmmit vuonna 1915Kirjasampo: Saamelainen kirjallisuus Suomessa (viitattu 9.12.2016). Varsinaisesti pohjoissaamelainen kirjallisuus lähti kuitenkin nousuun 1960-luvulta. Kielen ortografia oli kuitenkin pitkään vakiintumaton, ja sitä kirjoitettiin 1900-luvulla eri tavoin Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa, kunnes kieli sai yhtenäisen ortografian vuonna 1978. Eri kirjoitustapoja käytettiin sekaisin vielä 1980-luvullakin. Nykyisin pohjoissaameksi julkaistaan alkukielisen kaunokirjallisuuden lisäksi myös käännöskirjallisuutta. Pääosa kirjallisuudesta julkaistaan Norjassa.
Kielihistoriallisesti merkille pantavaa on, että vuoden 1895 aikainen, vakiintumatonta ortografiaa käyttävä raamatunkäännös on edelleen käytössä. Nykyaikaista kirjoitustapaa käyttävä Uusi testamentti julkaistiin vuonna 1989, ja koko uudistettu raamatunkäännös tuli käyttöön vuonna 2019.Suomen Pipliaseura (viitattu 9.12.2016)
Vanhin edelleen ilmestyvä pohjoissaamenkielinen aikakauslehti on vapaakirkollinen Nuorttanaste, joka perustettiin vuonna 1898. Vuosina 1904–1911 ilmestyi ensimmäinen sanomalehti Saǥai Muittalægje. Vuonna 2008 perustettu sanomalehti Ávvir ilmestyy nykyisin viidesti viikossa.Store Norske Leksikon
Nykytilanne
thumb|Kolmikielinen rajakyltti valtatiellä 21 Kilpisjärvellä. Alin sana, SUOPMA, on pohjoissaamea. Vuodesta 1992 alkaen pohjoissaamella on ollut virallisen kielen asema Suomessa niin kutsutulla saamelaisalueella. Suomessa saamelaiskielien käyttöä on turvattu erityisellä saamen kielilailla. Tämän lain mukaan saamelaisilla on oikeus viranomaisten kanssa asioidessaan sekä eräissä muissa yhteyksissä käyttää suullisesti tai kirjallisesti saamea. Norjassa Finnmarkin alueella monet lapset opiskelevat kieltä ja todennäköisesti jatkavat sen käyttöä myös aikuisina. Pohjoissaamen asema on suhteellisen hyvä erityisesti Suomessa ja Norjassa, joissa pohjoissaamea voi opiskella koulussa äidinkielenä, ja opintoja voi jatkaa aina yliopistoon saakka.
Suomessa pohjoissaamen, kuten muidenkin saamelaiskielten, keskeinen ongelma on, ettei saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolisilla kunnilla ole velvollisuutta järjestää saamen opetusta. Tämän vuoksi vuonna 2013 jo yli puolet Suomen saamelaislapsista oli oman äidinkielensä opetuksen ulkopuolella.Kaikki saamelaislapset eivät saa oman kielen opetusta Kaleva 2. helmikuuta 2013 Vuonna 2015 varhaiskasvatuksessa kielen oppimiseen tarkoitettuja pohjoissaamen kielipesiä oli toiminnassa viisi kappaletta. Ylioppilastutkinnossa pohjoissaamen voi suorittaa sekä äidinkielen että vieraan kielen kokeena.Kotimaisten kielten keskus: saame (viitattu 9.12.2016)
Suomessa pohjoissaamea voi opiskella pääaineena Oulun yliopiston Giellagas-instituutissaOulun yliopisto: Giellagas-instituutti. Lisäksi Lapin yliopiston saamentutkimus tarjoaa opintoja kielen äidinkielisille puhujille saamenkieliseksi luokanopettajaksi pätevöitymistä vartenLapin yliopisto: Saamentutkimus . Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksella on valittavana saamentutkimuksen opintolinjaHelsingin yliopisto: Saamentutkimus sekä Turun yliopiston Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineessa yksi pohjoissaamen kurssi. Myös Saamelaisalueen koulutuskeskuksen vuoden mittaisella opintolinjalla Inarissa sekä joissakin kansalais- ja työväenopistoissa voi opiskella pohjoissaamea.
Suomen ulkopuolella pohjoissaamea voi opiskella ainakin Tromssan yliopistossa Norjassa.
Aakkoset A a Á á B b C c Č č D d Đ đ E e F f G g a á be ce če de đe e eff ge H h I i J j K k L l M m N n Ŋ ŋ O o P p ho i je ko ell emm enn eŋŋ o pe R r S s Š š T t Ŧ ŧ U u V v Z z Ž ž err ess eš te ŧe u ve ez ež
Pohjoissaamen kirjoitusjärjestelmä ei ole täysin äänteenmukainen, ja erityisesti eräissä astevaihtelutapauksissa sanan kirjoitusasun muuttuminen ilmaisee pikemminkin švaa-vokaalin esiintymistä ja esiintymättömyyttä kuin varsinaisesti konsonanttien pituutta. Lisäksi vokaalin perään kirjoitetun i:n äännearvo on aina /j/, ja kyseessä on siten konsonantti. Konsonanttiyhtyminä merkitään palataalisia konsonantteja nj, dj ja lj sekä harvinaisia, vain sanansisäisinä esiintyviä, soinnittomia konsonantteja hn, hm, hl, hr ja hj. Sananloppuinen t ääntyy /h/ tai /ht/, ja d ääntyy /đ/ silloin, kun se on sanan toisessa tai kolmannessa tavussa. Sanan alussa esiintyessään konsonantit p, t ja k ovat voimakkaasti aspiroituneet ja esiintyvät lähinnä norjalaisperäisenä piirteenä verraten tuoreissa lainasanoissa. Kaikkiaan pohjoissaamessa on 32 erilaista konsonanttifoneemia, mikä on uralilaisen kielikunnan kielelle runsaasti.
Pohjoissaamessa on viisi vokaalia, joista muodostuu neljä diftongia: ea, ie, oa ja uo. Diftongien ääntämyksessä on pieniä murre-eroja. Kirjain á merkitsee pohjoissaamen läntisissä murteissa pitkää a:ta ja idempänä ä:n tapaista, suun etuosassa ääntyvää a:ta. Mikäli muutamissa lainasanoissa esiintyvät kirjaimet w, y, ä, ö ja å sisällytetään aakkostoon, niiden järjestys on norjan kielen aakkoston mukainen.
Vaikka pohjoissaamen kirjoitustapa onkin standardoitu, sitä luetaan murteellisesti eli eräiden kirjainten tarkka äännearvo riippuu lopulta lukijan käyttämästä murteesta. Tämä tosin on vähitellen muuttumassa muun muassa kouluopetuksessa käytetyn kielen standardisoitumisen myötä.
Äännerakenne
Pohjoissaamen äännejärjestelmä on seuraavanlainen:
+ Konsonantit Labiaalit Dentaalit Alveolaarit Postalveolaarit Palataalit Velaarit Nasaalit m n ɲ ŋ Klusiilit pʰ p b tʰ t d kʰ k g Affrikaatat t͡s d͡z t͡ʃ d͡ʒ Frikatiivit f v θ ð s ʃ h Approksimantit j Lateraalit l ʎ Tremulantit r
Soinnillisten äänteiden yhteydessä ja joskus sanan alussa soinnittomilla äänteillä on soinnilliset tai osittain soinnilliset allofonit. Pitkinä ne ovat kuitenkin aina soinnittomia. Klusiilit ennen homorgaanisia nasaaleja lausutaan ilman laukeamaa, toisin sanoen . Jotkut puhujat lausuvat ne glottaaliklusiileina. ääntyy tavun alussa ja tai tavun lopussa.
+ Vokaalit etu taka suppea i u väli e o väljä a
Vokaalipituus on foneemista. Sitä ei osoiteta oikeinkirjoituksessa, mutta se on usein ennustettavissa. Painollisissa tavuissa ovat yleensä lyhyitä, kun taas /a/ ja diftongit ovat pitkiä. Painollista tavua seuraavassa tavussa ovat yleensä pitkiä paitsi :n jälkeen. Toisessa painottomassa tavussa ei ole pitkää vokaalia.
Paino Pohjoissaamen sanoissa paino on ensimmäisellä tavulla, yhdyssanoissa myös loppuosan ensimmäisellä tavulla. Paino on pohjoissaamessa hyvin keskittynyt, mikä luo puhekieleen ominaisen sävelkulun ja on osaltaan vaikuttanut myös taivutuspäätteiden muotoutumiseen. Jos sanassa on enemmän kuin kolme tavua, siinä on myös sivupainollinen tavu.
Astevaihtelu Pohjoissaamen astevaihtelu on varsin rikasta, ja sillä on keskeinen osa kielen rakenteessa. Pohjoissaamessa asteita on kolme: vahvan (II) ja heikon (I) asteen lisäksi on olemassa niin kutsuttu ylipitkä vahva aste (III). Pohjoissaamessa kaikki konsonantit voivat kahdentua ja ovat astevaihtelun alaisia, ja erilaisia astevaihtelutapauksia on kaikkiaan 147 kappaletta. Astevaihtelu voi tapahtua vahvan ja heikon asteen, ylipitkän vahvan ja vahvan asteen tai jopa ylipitkän vahvan ja heikon asteen välillä. Viimeksi mainittu on erityisesti supistumavartaloisten sanojen ominaisuus. Esimerkissä keskuskonsonantisto on lihavoitu:
vahva aste → heikko aste (II → I): "joki" johka → "joen" joga ylipitkä vahva aste → vahva aste (III → II): "isoäiti" áhkku → "isoäidin" áhku ylipitkä vahva aste → heikko aste (III → I): "kuusi" guhtta → "kuudes" guđát heikko aste → ylipitkä vahva aste (I → III): "ihminen" olmmoš → "ihmiset" olbmot
Osa pohjoissaamen sanoista on astevaihtelusta vapaita eli niiden keskuskonsonantisto pysyy taivutettaessa muuttumattomana. Tällaisia ovat ainoastaan eräät suhteellisen tuoreet lainasanat.
Kielioppi Pohjoissaamen kieli on hyvin agglutinoiva, ja sillä on paljon yhteisiä piirteitä muiden uralilaisten kielten kanssa.
Kieliopin lähteenä on tässä toiminut pääasiassaKlaus Peter Nickel & Pekka Sammallahti: Nordsamisk grammatik. Dávvi Girji AS. Karasjok 2011. .
Substantiivit Substantiivit jaetaan parillistavuisiin (pohjoissaameksi bárrastavval), paritontavuisiin (bárahisstavval) sekä supistumavartaloisiin (kontrakšuvdna) substantiiveihin. Näistä parillistavuiset jaetaan edelleen a-, á-, i-, u-, e- ja o-vartaloisiin loppuvokaalin mukaan. Paritontavuisilla nimitys viittaa yksikön genetiivin tavumäärään, ja myös ne ovat yleensä nominatiivissa kaksitavuisia. Substantiivit taipuvat yksikössä ja monikossa sekä sijamuodoissa, joita pohjoissaamessa on kuusi tai seitsemän sijaa riippuen siitä, katsotaanko genetiivi ja akkusatiivi samankaltaisuutensa vuoksi yhdeksi sijaksi. Yleensä pohjoissaamessa puhutaan genetiivi–akkusatiivista yhtenä sijana, mutta muutamissa yksittäistapauksissa sijat eroavat. Lokatiivi on yleinen paikallissija, joka on muodostunut inessiivin ja elatiivin langetessa yhteen.