Kohonnut verenpaine (lat. hypertensio) eli verenpainetauti tarkoittaa, että valtimoiden verenpaine on tavallista korkeampi ja sydän käyttää tavallista enemmän energiaa.

Noin puolet yli 30-vuotiaista suomalaisista sairasti verenpainetautia vuonna 2017. Verenpaineen yleinen ihannetaso aikuisilla on alle 120/80 mmHg. Kohonneen verenpaineen alaraja on kotona mitattuna yli 135/85 mmHg ja vastaanotolla mitattuna yli 140/90 mmHg. Lasten hypertension seulontarajat riippuvat iästä ja sukupuolesta; esimerkiksi seitsenvuotiailla yli 106/68 mmHg on aihe lisätutkimuksille.

Kohonneen verenpaineen keskeisimmät muutettavissa olevat riskitekijät ovat natriumin (ruokasuolan) liikasaanti, runsas alkoholin käyttö, ylipaino ja lihavuus sekä liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden vähäisyys.(lähde?) Kohonnut verenpaine lisää muun muassa sepelvaltimotaudin, aivohalvauksen ja sydämen vajaatoiminnan riskiä. Diagnostiikka perustuu ensisijaisesti verenpainetason seulomiseen terveydenhuollossa ja varsinaiseen määrittämiseen kotona automaattisella verenpainemittarilla olkavarresta. Kohonnutta verenpainetta hoidetaan pääasiassa elintapamuutoksilla ja lääkkeillä tai harvoissa tapauksissa (noin 1–5 %) jonkin todettavissa olleen erityisen syyn mukaisesti.

Vaihtoehtoinen selitys kohonneelle verenpaineelle ilman muuta selvää etiologiaa on munuaisten osmoregulaattorina toimivan trimetyyliglysiinin puute. Sitä eläimet tuottavat koliinista, jolloin kyse on koliinin puutoksesta.

Esiintyvyys

Noin kaksi miljoonaa suomalaista ja noin 50 prosenttia yli 30-vuotiaista sairasti verenpainetautia vuonna 2017. Verenpainelääkkeiden käyttäjistä keskimäärin lähes 60 prosentilla oli kohonnut verenpaine lääkityksestään huolimatta.Kohonnut verenpaine. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 03.01.2021). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Suomalaisten miesten keskimääräinen verenpaine laski vuosina 1982–2012, ja naisilla lasku alkoi 1990-luvun lopulla. Muutos johtui esimerkiksi verenpainelääkkeiden yleistymisestä. Valtimoiden kovettuminen on lisäksi vähentynyt ateroskleroosin harvinaistumisen myötä, mikä on laskenut systolista verenpainetta. Diastolisen verenpaineen laskun syyksi arvellaan suolan saannin vähenemistä.

Eristäytyneen venezuelalaisen Yanomami-kansan keskuudessa verenpaineet ovat tasolla 100–110/60–70 mmHg. Havaintoa on selitetty erityisesti suolan niukalla saannilla läpi elämän. Metsästyksen, keräilyn ja maanviljelyn yhdistelmällä elävillä yanomameilla on maailman alhaisin verenpaineen keskiarvo. He nauttivat suolaa 1950-luvulla vain alle gramman päivässä.

Ominaisuudet Kohonneen verenpaineen kulku on yleensä pitkäaikainen ja hitaasti etenevä, mutta myös äkillisempää vaihtelua esiintyy esim. sekundaarisessa hypertensiossa, iäkkäillä ja hypertensiivisessä kriisissä. Normaalisti lepoverenpaine saattaa vaihdella päivän aikana noin 30–40 mmHg; aamulla verenpaine on yleensä suurempi kuin illalla.

Kohonneen verenpaineen vaikeustaso luokitellaan lieväksi, kohtalaiseksi ja huomattavaksi. Tätä matalammista arvoista erotellaan myös ihanne tai optimaalinen taso, normaali ja tyydyttävä taso tai ns. korkea normaali. Hypertensiivinen kriisi voi muistuttaa vaikeudeltaan kiireellistä hoitoa vaativaa huomattavasti kohonnutta verenpainetta tai varsinaista välittömästi hoidettavaa hätätilannetta. Isoloituneella systolisella hypertensiolla tarkoitetaan, että yläpaine on koholla (yli 140 mmHg terveydenhuollossa), mutta alapaine ei (alle 90 mmHg terveydenhuollossa).

Luokkien oikeaksi tulkitsemiseksi on syytä muistaa, että monet hypertension haitat eivät ilmene selvien kynnysarvojen mukaan vaan haittariskit kasvavat jatkuvalla tavalla. Käytetyt raja-arvot riippuvat myös mittaustavasta (vastaanotto-, koti- vai pitkäaikaismittaus). Joko ylä- tai alapaineen raja-arvon ylitys riittää, eli molempien arvojen ei tarvitse olla saman tason arvoväleillä.

+ European Society of Cardiology (ESC) ja European Society of Hypertension (ESH)-järjestöjen, yli 16-vuotiaan vastaanottomittauksiin perustuva verenpainetaulukko. Taulukko on myös käytössä Suomessa Käypä hoito -suosituksessa. Luokka Systolinen/yläpaine (SVP), mmHg Diastolinen/alapaine (DVP), mmHg Ihanteellinen < 120 < 80 Normaali 120–129 80–84 Korkea normaali 130–139 85–89 Lievästi kohonnut 140–159 90–99 Kohtalaisesti kohonnut 160–179 100–109 Huomattavasti kohonnut ≥ 180 ≥ 110 Hypertensiivinen kriisi ≥ 200 ≥ 130 Taulukossa tummennetulla alueella olevat luokitellaan kohonneeksi verenpaineeksi.

Taulukko näyttää uusimman (2018) ESC ja ESH-järjestöjen sekä uusimman (2020) Käypä hoito -suosituksen vastaanottomittauksiin perustuvan verenpaineluokittelun. Yhdysvalloissa American Heart Association-järjestöllä oli samanlaisiin arvoihin perustuva taulukko, kunnes vuonna 2017 se muutti verenpaineluokittelun arvoja niin, että suuremmalle osalle ihmisistä luokitellaan kohonnut verenpaine.

+ American Heart Association-järjestön vastaanottomittauksiin perustuva verenpainetaulukko Luokka Systolinen/yläpaine (SVP), mmHg Diastolinen/alapaine (DVP), mmHg Normaali < 120 < 80 Koholla 120–129 < 80 Kohonnut verenpaine, 1 aste 130–139 80–89 Kohonnut verenpaine, 2 aste ≥ 140 ≥ 90 Hypertensiivinen kriisi > 180 > 120 Taulukossa tummennetulla alueella olevat luokitellaan kohonneeksi verenpaineeksi.

Lasten kohonnut verenpaine johtuu lähes aina jostakin muusta sairaudesta, kuten munuaissairaudesta, joiden tunnistamista varten lapsille on määritetty seulontarajat, joiden ylittäminen on aihe lisätutkimuksille (yleensä keskussairaalassa). Näitä voidaan pitää lasten kohonneen verenpaineen raja-arvoina.

+Lasten kohonneen verenpaineen seulontarajat (mmHg)Flynn JT, Kaelber DC, Baker-Smith CM, et al; Subcommittee on Screening and Management of High Blood Pressure in Children. Clinical Practice Guideline for Screening and Management of High Blood Pressure in Children and Adolescents. Pediatrics. 2017;140(3):e20171904 - September 01, 2018 Poika Tyttö 1-vuotias 98 / 52 98 / 54 2-vuotias 100 / 55 101 / 583-vuotias 101 / 58 102 / 604-vuotias 102 / 60 103 / 625-vuotias 103 / 63 104 / 646-vuotias 105 / 66 105 / 677-vuotias 106 / 68 106 / 688-vuotias 107 / 69 107 / 699-vuotias 107 / 70 108 / 7110-vuotias 108 / 72 109 / 7211-vuotias 110 / 74 111 / 7412-vuotias 113 / 75 114 / 7513-vuotias 120 / 80 120 / 80Yli 13-vuotias 120 / 80 120 / 80

Syyt

Kohonnut verenpaine voidaan syyn perusteella luokitella essentiaaliksi (tai primaariksi), sekundaariseksi tai eksogeeniseksi. Sekundaarisella (toissijaisella) hypertensiolla (noin 1–5 %) tarkoitetaan muun sairauden (yleensä munuaissairauden) aiheuttamaa hypertensiota ja eksogeenisella (ulkosyntyisellä) jonkun ympäristön aineen, kuten lääkkeen tai huumeen, aiheuttamaa hypertensiota. Erotuksena näistä essentiaalin (yli 90 %) tai primaarin hypertension taustalla ei ole osoitettavissa erityistä syytä, kuten muuta sairautta tai vierasainetta, vaan kyse on omasta tilasta.

Psykososiaaliset tekijät

Ravitsemus: Ruokavalion edullinen kehitys on pysähtynyt 2000-luvulla. Muun muassa natriumin liikasaanti, vähäinen kaliuminsaanti ja vähäinen n-3-sarjan monityydyttymättömien rasvahappojen saanti sekä korkean glykeemisen indeksin ruokavalio voivat liittyä hypertension kehitykseen (ks. kappaleet Ehkäisy ja Elintapahoito). Vähäinen liikunta

Biologiset tekijät Ikääntyminen: Systolinen verenpaine nousee noin 80. ja diastolinen noin 55. ikävuoteen asti. Yli 75–80-vuotiailla kohonneen verenpaineen syy on enenevässä määrin suurten valtimoiden jäykistyminen. Yhteys ei kuitenkaan ole primaariselle vanhenemismuutokselle tyypillisesti täysin universaali ja sisäsyntyinen vaan riippuu perimästä ja elintavoista. Sukupuoli: Miesten hypertension vallitsevuus oli vajaat kymmenen prosenttiyksikköä suurempi yli 30-vuotiailla Suomessa vuonna 2017. Yksi suurimmista eroista havaitaan ikäluokassa 30–39, jossa miesten yläpaine oli keskimäärin noin kymmenen mmHg suurempi. Perimä: Ainakin verenpaineen iänmukaiseen nousuun voi liittyä perinnöllistä alttiutta. Lihavuus: Ylipainoisuus on lisääntynyt tasaisesti 1970-luvulta asti. Raskaus: Gestationaalinen hypertensio ilmenee yleensä noin 20. raskausviikosta eteenpäin ja normalisoituu synnytyksen jälkeen noin 42 päivässä.

Kemialliset tekijät Alkoholin runsas käyttö: Runsas alkoholin käyttö nostaa tyypillisesti aamuverenpainetta. Tupakointi ja muut nikotiinituotteet: Tupakoitsijoilla on hieman matalampi verenpaine kuin muilla, mikä johtuu ilmeisesti siitä, että he painavat hieman muita vähemmän. Tupakka lisää kuitenkin kohonneen verenpaineen haittoja niin, että tupakoinnin lopettaminen on kohonneessa verenpaineessa aina suositeltavaa. Huumeet (erityisesti stimulantit)

Lääketieteelliset tekijät Sairaudet: Uniapnea, munuaissairaudet (renaalinen hypertensio), verisuonisairaudet (ateroskleroosi, munuaisvaltimon ateroskleroosi tai fibromuskulaarinen dysplasia, aortan koarktaatio ), endokrinologiset sairaudet (lisämunuaiskasvaimet, primaarinen aldosteronismi, akromegalia, Cushingin oireyhtymä, feokromosytooma, kilpirauhasen toimintahäiriöt, primaarinen hyperparatyreoosi), aivosairaudet (aivokasvaimet) ja monogeeniset sairaudet (Liddlen oireyhtymä). Lääkkeet: Tulehduskipulääkkeet, ehkäisy- ja hormonikorvausvalmisteet, glukokortikoidit, mineralokortikoidit, anaboliset steroidit, sympatomimeetit, kalsineuriinin estäjät, erytropoietiini, MAO-estäjät, trisykliset masennuslääkkeet, SNRI-lääkkeet, toisen polven psykoosilääkkeet (klotsapiini, risperidoni, ketiapiini) ja jotkin syöpälääkkeet voivat nostaa verenpainetta. Päinvastoin, alfareseptorin salpaajat ja Parkinsonin taudin lääkkeet voivat alentaa verenpainetta. Hoidon epäonnistuminen: Kohonneen verenpaineen hoidon epäonnistumista aiheuttavat muun muassa myöhäinen tunnistaminen, riittämätön elintapaohjaus ja -hoito, myöhäinen ja riittämätön lääkehoito, epäselvät tavoitteet ja ohjeet, lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutukset, tunnistamaton sekundaarinen hypertensio, riittämätön tai virheellinen verenpaineen mittaaminen sekä puutteet hoidon seurannassa, jatkuvuudessa tai hoitoon pääsyssä.

Vaikutukset

Vain hyvin korkeat verenpaineet aiheuttavat suoraan välittömiä oireita. Kohonneen verenpaineen tavallisemmat, pitkän ajan kuluessa kehittyvät haitat riippuvat erityisesti muista samanaikaisista sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavista tekijöistä. Näiden riskitekijöiden kasaantuminen onkin yleistä: kohonneeseen verenpaineeseen liittyy noin 61–77 prosentilla vähintään kolme muuta vaaratekijää tai diabetes tai liitännäissairaus. Verenpaineen äkilliset kohoamiset voivat kuitenkin olla vaarallisia myös ilman varsinaista pitkäaikaisesti kohonnutta verenpainetta.

Sairaudet

Sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen riski kaksinkertaistuu systolisen verenpaineen noustessa 20 mmHg tai diastolisen 10 mmHg. Vasemman kammion liikakasvun (LVH) riski on noin 2–5-kertainen. LVH on kohonneen verenpaineen tavallisin elinmuutos, joka lisää myös itsessään sydän- ja verisuonitautitapahtumien riskiä noin 2–5-kertaisesti. Korkea verenpaine lisää suoraan sydämen rasitusta, koska verta on pumpattava joka iskulla suurempaa painetta vastaan. Hypertensiivinen retinopatia liittyy erityisesti huomattavasti kohonneeseen alapaineeseen (yli 120 mmHg). Retinopatiaan kuuluu silmänpohjien verenvuoto, mikroaneurysmat, kovat eksudaatit, papillaturvotus ja makulaturvotus. Ateroskleroosi (valtimotauti) Sepelvaltimotauti Aivohalvauksen voi aiheuttaa aivoinfarkti, aivojen sisäinen verenvuoto (engl. intracranial hemorrhage, ICH) tai lukinkalvon alainen verenvuoto (subaraknoidaalivuoto, SAV).

Munuaisvaurio: Lieväkin hypertensio lisää munuaissairauksien etenemistä ja munuaisten vajaatoimintaa. Eteisvärinä (noin kaksinkertainen riski) Sydämen vajaatoiminta: Vuosia jatkunut korkea verenpaine ensin paksuntaa ja sitten venyttää ja jäykistää sydänlihasta, mistä seuraa sydämen pumppauskyvyn heikentymistä.