Bilateraalikauppa eli kahdenvälinen kauppa, joskus myös clearing-kauppa, on kansainvälisen kaupan muoto, joka perustuu valtioiden välisille kahdenvälisille tavaran tai palvelusten vaihdantasopimukselle. Bilateraalinen kauppa oli käytössä pääasiassa Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kesken, joskin jotkin kapitalistiset ja sekatalousmaat saattoivat harjoittaa bilateraalista kauppaa näiden kanssa. Nykyisin bilateraalinen kauppa on Neuvostoliiton hajoamisen myötä vähentynyt.
Bilateraalisen kaupan käytännöt Bilateraalista kauppaa käydään kahden maan välillä sopimalla määräajoin vaihdettavien tavaroiden ja palvelusten määrät. Tavoitteena on, että kumpikin maa vaihtaa tarkasteluajanjaksolla arvoltaan yhtä suuren määrän tavaraa, joten kaupan tase pysyy automaattisesti tasapainossa. Tavoitteena on siis, ettei maalla olisi kauppataseen yli- tai alijäämää.
Kauppaneuvotteluissa sovitaan tulevalle kaudelle tavoitearvot erityyppisten hyödykkeiden vaihdosta. Kauppaa käytäessä pidetään kirjaa tavaravaihdosta, jonka arvo kirjataan ns. clearing-tilille. Tavoitteena on, että kaupankäyntikauden lopussa clearing-tili olisi tasoissa, eli molemmat maat ovat toimittaneet toiselle saman arvosta hyödykkeitä. Jos näin ei käy, clearing-velka siirtyy seuraavalle kaupankäyntikaudelle, jonka kuluessa se on tarkoitus tasata.
Tavallisesti bilateraalista kauppaa koskevat sopimukset sisältävät erilaisia ehtoja ja varauksia. Ne voivat liittyä kaupankäynnin kustannuksiin, kuten tullimaksuihin, tai hallinnollisiin menettelytapoihin.
Katso myös
Idänkauppa Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto
Lähteet
*