Suomen ilmasto on väli-ilmasto, jossa on meri- tai mannerilmaston piirteitä riippuen ilmavirtausten suunnasta ja matalapaineiden liikkeistä. Alueen lämpötilaan vaikuttavat suuresti sen sijainti keskileveysasteilla, suurimmaksi osaksi pohjoisten leveyspiirien 60° ja 70° välillä, ja Atlantilla Skandinavian länsipuolella virtaava Golfvirta, jonka ansiosta Suomessa lämpötila on korkeampi kuin muualla vastaavilla leveysasteilla sijaitsevilla manneralueilla. Toisaalta Suomen ilmasto on mantereisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Aasian mannerilmasto ulottuu ajoittain Suomeen, mikä näkyy toisaalta talven pakkasjaksoina, toisaalta kesän helteinä.Rinne et al, s. 171
Keskileveysasteiden ja polaarisen ilman välissä on polaaririntama, joka kulkee matalapaineineen useimmiten Suomen lähellä. Suomen sääkartoilla havaittavat lämpimät ja kylmät rintamat ovat tavallisesti aaltoja polaaririntamassa, harvemmin arktisessa rintamassa. Etelä-Suomessa vallitsee lämpimän rintaman ylityksen jälkeen keskileveysasteiden ilmamassa ja kylmän rintaman jälkeen polaarinen ilmamassa. Pohjoiseen voi kylmän rintaman takapuolella virrata myös arktista ilmamassaa.
Lämpötila
Vuotuinen lämpötilan keskiarvo on lounaisimmassa Suomessa 6,5 °C. Keskiarvo laskee koillista kohti, joskaan kylmintä ei ole Pohjois-Lapissa vaan Käsivarren seudulla. Suomenselän ja Maanselän vedenjakajaseudut ovat vähäjärvisiä ja nousevat ympäristöään korkeammalle, joten siellä on kylmempää kuin alavammilla seuduilla.Karttunen et al, ss. 357–358 Suomen ja Pohjoisnavan välissä on talvellakin avoin Barentsinmeri, joten pohjoisesta tulevat ilmavirtaukset eivät ole yhtä kylmiä kuin Siperiassa tai Alaskassa.
Kuukausittaiset lämpöennätykset löytyvät seuraavasta taulukosta:
Ylimmät lämpötilat kuukausittain |- !width=80 style=background:#F1E1FF | Kuukausi !width=60 style=background:#F1E1FF | °C !width=100 style=background:#F1E1FF | Päivämäärä !width=250 style=background:#F1E1FF | Mittauspaikka |- | tammikuu || 10,9° || 6.1.1973 || align=left| Jomala, Maarianhaminan lentoasema |- | helmikuu || 11,8° || 28.2.1943 || align=left| Helsinki, Ilmala |- | maaliskuu || 17,5° || 27.3.2007 || align=left| Helsinki-Vantaan lentoasema |- | huhtikuu || 25,5° || 27.4.1921 || align=left| Jyväskylä, kaupunki |- | toukokuu || 31,0° || 30.5.199531.5.1995 || align=left| Lapinjärvi, Ingermaninkylä |- | kesäkuu || 33,8° || 24.6.1935 || align=left| Ähtäri |- | heinäkuu || 37,2° || 29.7.2010 || align=left| Liperi, Joensuun lentoasema |- | rowspan=2 | elokuu || rowspan=2 | 33,8° || 7.8. 2010 || align=left| Heinola, Puumala |- | 8.8.2010 || align=left| Lahti |- | syyskuu || 28,8° || 6.9.1968 || align=left| Rauma, kaupunki |- | lokakuu || 21,1° || 14.10.2018 || align=left| Oulun lentoasema |- | marraskuu || 16,6° || 6.11.2020 || align=left| Jomala, Maarianhaminan lentoasema |- | joulukuu || 11,3° || 20.12.2015 || align=left| Kokemäki, Pori
Kunkin kuukauden alimpien lämpötilojen ennätykset löytyvät seuraavasta taulukosta:
{| class="wikitable" style="font-size:95%; text-align:center;" |- | style="background:#DDCDFA;" width=20 colspan=4 | Alimmat lämpötilat kuukausittain Kuukausi °C Päivämäärä Mittauspaikka tammikuu –51,5° 28.1.1999 Kittilä, Pokka helmikuu –49,0° 5.2.1912 Sodankylä maaliskuu –44,3° 1.3.1971 Salla, Tuntsa huhtikuu –36,0° 2.4./9.4.1912 Kuusamo,Sodankylä toukokuu –24,6° 1.5.1971 Enontekiö, Kalmankaltio kesäkuu –7,7°C 1.6.2023 Saana, Kilpisjärvi, Enontekiö heinäkuu –5,0° 12.7.1958 Enontekiö, Kilpisjärvi elokuu –10,8° 26.8.1980 Salla, Naruskajärvi syyskuu –18,7° 26.9.1968 Sodankylä, Vuotso lokakuu –31,8° 25.10.1968 Sodankylä marraskuu –42,0° 30.11.1915 Sodankylä joulukuu –47,0° 21.12.1919 Pielisjärvi
Mittaukset on tehty kahden metrin korkeudella. 2. kesäkuuta 2023 mitattiin Koivuniemessä, Virolahdella –9,1°. Mittaus tehtiin kuitenkin maanpinnan tasalla, joten se ei ole tilastokelpoinen.[https://areena.yle.fi/1-63223789?autoplay=true Ylen aamu 2.6.2023
Katso myös: Luettelo vuosittaisista lämpötilaennätyksistä Suomessa.
thumb|Järvet tasaavat lämpötilan vuorokausivaihtelua ja torjuvat hallaa. Lämpötilaolojen perusteella Suomi on jaettu kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen. Vyöhykejakoa käytetään puuvartisten kasvi-istutusten suunnittelun apuna. Siihen vaikuttaa eniten kasvukauden pituus, mutta myös tehoisan lämpötilan summa sekä talviolosuhteet, kuten routa. Koska suuret järvet estävät hallaa, järviset seudut kuuluvat suotuisampaan kasvuvyöhykkeeseen kuin järvettömät lähialueet.
Sateet ja lumiolot Suomen kuivimmilla alueilla Pohjois-Lapissa sataa vuodessa keskimäärin alle 500 mm, ja kaikkialla Lapissa, samoin kuin Pohjanmaan rannikkoalueilla, vuotuinen sademäärä jää alle 600 millimetrin. Sateisimmilla alueilla eli etelärannikolla, Pohjois-Karjalassa sataa vuosittain keskimäärin yli 700 millimetriä.
Lännessä sijaitsevien Skandien ansiosta valtaosa Atlantilta lähtevistä sateista jää Norjaan, ja föhn-ilmiö kuivattaa Suomeen tulevaa ilmavirtausta. Suomeen lännestä tulevat kovat tuulet ovat siis useimmiten kuivia, ja sateet lisääntyvät Kaakkois-Suomea kohti. Sademäärät ovat suurimmillaan heinä-elokuussa, rannikolla hieman myöhemmin. Vähiten sataa maaliskuussa. Vuodessa on tyypillisesti noin 180 päivää, jolloin sataa edes vähän, ja 10–15 päivää, jolloin sataa yli 10 millimetriä.
thumb|left|Kattojen pitää kestää alueelle tyypillinen lumikuorma (kuva Oulun Pikisaaresta) Pysyvä lumipeite saadaan Suomessa yleensä ennen jouluaattoa. Lapissa pysyvä lumi saadaan jo lokakuussa, kun taas lounaisimmassa Suomessa ja saaristossa lumiaika alkaa vasta tammikuun puolella.Karttunen et al. s. 361 Lumisuudessa on kuitenkin suuria eroja sekä vuodesta toiseen että alueellisesti, myös varsin lähellä toisiaan olevien paikkojen välillä. Paksuimmillaan lumipeite on normaalisti maaliskuussa juuri ennen kuin se alkaa sulaa. Lumen määrä vaihtelee maan eri osissa, ja sen takia rakennusmääräysten rajat, kuinka isoja lumikuormia kattojen pitää kestää, vaihtelevat alueittain: Suomen pienimmät rajat ovat Lounais-Suomessa 140 kg/m² ja suurimmat Itä-Lapissa 240 kg/m².
Etelä-Suomelle on tyypillistä, että talvisin sää saattaa vaihdella rajusti. Varsinkin alkutalven ajanjakso marras-tammikuussa saattaa vuosittain olla äärimmillään joko lumeton ja vesisateinen tai kirpeä pitkä pakkasjakso. Pääsääntöisesti keskitalvella joulu-tammikuussa on pilvistä, kevättalvella helmi-maaliskuussa on selkeämpää. Etelä-Suomen keväät ovat usein talven jäljiltä kuivia ja aurinkoisia, lumipeite katoaa 61. leveyspiirin eteläpuolelta tyypillisesti huhtikuun alussa, ja lumiraja on siirtynyt vappuun mennessä Oulun tienoille 65. leveyspiirille. Terminen kesä alkaa Etelä-Suomessa toukokuun aikana, keskimäärin toukokuun puolessavälissä. Juhannuksen jälkeen ilmamassa on jo tyypillisesti lämmennyt sen verran, että sateisuus lisääntyy. Heinä-elokuu on Etelä-Suomessa vuoden lämpimintä ja sateisinta aikaa. tällöin koetaan suurin osa vuoden ukonilmoista, helteistä, sekä rankkasateista. Syyskuussa ilmamassa viilenee kesän jäljiltä nopeasti, mutta sateisuus pysyy runsaana. Syksyllä kesän lyhytkestoiset sadekuurot vaihtuvat pitkäkestoisiksi syyssateiksi. Loka- ja marraskuut ovat Etelä-Suomessa vuoden myrskyisintä aikaa, ja tällöin jopa kaksi kolmasosaa päivistä on sadepäiviä. Syksy vaihtuu Etelä-Suomessa talveksi yleensä joulukuussa, mutta ajankohta saattaa toisinaan venyä pitkälle tammikuunkin puolelle, kuten muun muassa talvina 2007–2008, 2011–2012, 2013–2014, 2017–2018, 2019–2020 ja 2020–2021.
Pohjois-Suomessa ilmasto on viileämpi kuin Etelä-Suomessa. Terminen talvi alkaa marraskuussa, ja kovimmat pakkaset koetaan usein tammikuussa, jolloin lämpötila voi laskea jopa neljänkymmenen pakkasasteen tuntumaan. Kevättalvet ovat Pohjois-Suomessa pitkiä, kuivia ja suunnilleen yhtä aurinkoisia kuin Etelä-Suomessa. Lumet sulavat tavallisesti vasta toukokuun aikana. Kesäkuussa ilmamassa lämpenee nopeasti, mutta pienimuotoiset takatalvet ovat mahdollisia aina ennen juhannusta. Pohjois-Suomen kesät ovat hyvin vaihtelevia. Pohjois-Suomen kesän lämpötiloihin vaikuttavat kylmä Jäämeri, sekä etelästä pohjoiseen pyrkivä lämmin ilma. Pelkästään yhden kesäviikon kuluessa heinä-elokuussa päivälämpötilat saattavat Pohjois-Suomessa vaihdella alle kymmenestä asteesta helteeseen. Sateisin kuukausi on yleensä elokuu. Syyssateet ajoittuvat lähinnä syyskuulle, ja jo lokakuussa kylmä ja kuiva pakkasilma vähentää sateisuutta. Ensilumi sataa monesti jo ennen lokakuuta. Loppusyksyllä ja alkutalvesta marras-joulukuussa pohjoisessa on jo kuivaa, kylmää ja tyyntä eikä siellä esiinny samanlaisia syys- ja talvimyrskyjä kuin etelässä.
Ukkoset Suomessa esiintyy ukonilmojen yhteydessä vuosittain keskimäärin 130 000 maasalamaa. Jakson 1960–2016 ennätysvuosina 1972 ja 1988 on esiintynyt yli 300 000 maasalamaa. Ukkosta ja salamointia esiintyy kesäkaudella, mutta joka vuosi havaitaan myös talviaikaan ukkosta. Vuoden 2022 yhden päivän salamaennätys mitattiin 17.8.2022, jolloin arvion mukaan esiintyi 21 850 maasalamaa, mutta jo seuraavana päivänä niitä oli yli 25 000 TV1:n iltauutisiin mennessä.Yle uutiset, TV1 klo 20.20, 19.8.2022.
Lämpötila ja sateet Helsingissä, Tampereella, Oulussa ja Inarissa Seuraavat taulukot havainnollistavat lämpötilan ja sateisuuden eroja maan eri osien välillä, esimerkkeinä Helsinki, Tampere, Oulu ja Inari.
Tuulet ja pilvisyys thumb|Tahkoluodon merituulipuisto on Porin edustalla sijaitseva tuulivoimapuisto, joka on maailman ensimmäinen jääolosuhteisiin suunniteltu merituulipuisto ja johon valmistui Suomen ensimmäinen merituulivoimalaitos. Liikkuvien matalapaineiden takia tuulen suunta ja nopeus vaihtelevat Suomessa päivästä toiseen ja samankin vuorokauden kuluessa. Lounaistuulet ovat yleisimpiä ja koillistuulet harvinaisimpia.Rinne et al, ss. 173–174
Kovia tuulia ei Suomessa ole usein, ja varsinkin sisämaassa ne ovat harvinaisia. Vuodessa on 10–40 päivää, jolloin tuulen nopeudeksi ainakin yhdellä havaintoasemalla on mitattu yli 21 m/s. Eniten myrskypäiviä on talvella, vähiten kesällä. Aiemmin luultiin, että pakkassäällä ei tuule lainkaan, sillä inversiotilanteissa maanpinnan lähelle muodostuu helposti tyynen ilman tyyny, mutta uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että tuntureilla ja merialueilla tuulee silloinkin.
Suomen rannikolla havaitaan merituulta vuosittain 40–60 päivänä huhti–heinäkuussa.Karttunen et al, s. 365
Pilviset päivät ovat Suomessa yleisempiä kuin selkeät. Talvisin sekä syksyisin keskimääräinen pilvisyys on jopa 65–85 %.
Aurinkotunnit ja auringonkierto Suomen sijainnin ja suuren etelä-pohjoissuuntaisen ulottuvuuden johdosta päivän pituus ja auringon korkeus keskipäivällä vaihtelevat jyrkästi vuodenajoittain ja alueittain. Eteläisimmässä Suomessa päivän pituus on kuutisen tuntia talvipäivänseisauksen aikaan, napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse tuolloin lainkaan. Kesäpäivänseisauksessa päivän pituus on etelässä noin 19 tuntia, napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske tuolloin lainkaan. Aamu- ja iltahämärän kesto on Suomen leveysasteilla melko pitkä: kevät- ja syyspäiväntasauksien aikaan Helsingin horisontissa 42 minuuttia, Oulussa 50 minuuttia ja Utsjoella 61 minuuttia.
Auringon korkeuskulma on kesäpäivänseisauksessa eteläisimmässä Suomessa maksimissaan noin 54 astetta, pohjoisimmassa Suomessa kymmenisen astetta alempi. Talvipäivänseisauksessa kulma on etelässä noin 7 astetta, napapiirin pohjoispuolella Aurinko jää keskipäivälläkin horisontin alapuolelle. Auringon säteilyn määrä laskee jyrkästi, kun korkeuskulma laskee alle 30 asteen; Etelä-Suomessa Aurinko kohoaa keskipäivällä yli 30 asteen kevätpäiväntasauksen ja syyspäiväntasauksen välisenä aikana.