Valde (Valto) Edvard Käkelä (19. huhtikuuta 1908 Lappee – 30. tammikuuta 1977 Nuijamaa) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1945–1972. Hän oli myös sisäasiainministeri 1955−1956 ja II valtiovarainministeri 1970–1971. Käkelä vaikutti merkittävällä tavalla Suomen sairaalaolojen kohentamiseen. Hän oli muun muassa luomassa valtakunnallista keskussairaalaverkkoa.
Elämä Lapsuusvuodet Valto Käkelän vanhemmat olivat sisällissodan aikana teloitettu kansanedustaja Elias Käkelä ja Maria Partanen (1886-1956). Myös hänen äitinsä vaikutti työväenliikkeessä ja oli pitkäaikainen Lappeen kunnanvaltuuston jäsen 1920-1930-luvuilla. Kansakoulun jälkeen Käkelä teki maatöitä kotitilallaan Hytin kylässä suorittaen samalla erilaisia työväen sivistys- ja raittiusjärjestöjen kursseja. Hän toimi jo 15-vuotiaana urheiluseura Hytin Jyryn puheenjohtajana.
Politiikkaan Liityttyään SDP:n jäseneksi Käkelä opiskeli Työväen Akatemiassa 1927-1928. Vuonna 1930 hänet valittiin Lappeen kunnanvaltuustoon. Käkelä työskenteli Suomen Sosialidemokraattinen Työläisnuorisoliiton piirijärjestäjänä sekä Kansan Työn toimittajana Lappeenrannassa ja Viipurissa. 1930-luvun jälkipuoliskolla hän lähti veljensä Oivan (1912-2002) perustaman Itä-Suomen Urheiluvälineitä Oy:n osakkaaksi ja toimi yrityksen Viipurin liikkeen hoitajana.
Kansanedustajana ja ministerinä Käkelä osallistui talvi- ja jatkosotiin alikersanttina. Sotavuosina hän oli mukana Suomen Aseveljien Liiton toiminnassa ja kuului Viipurin kaupunginvaltuustoon 1941–1945. Jatkosodan päätyttyä Käkelä profiloitui siirtokarjalaisten asioiden hoitajana ja kevään 1945 vaaleissa hänet valittiin heidän äänillään eduskuntaan. Käkelä lukeutui puolueensa oikeaa laitaa edustaneisiin asevelisosialisteihin. Lappeenrantaan asetuttuaan hänestä tuli myös kaupunginvaltuuston jäsen 1946.
Syyskuussa 1955 Käkelä nimitettiin vajaan puolen vuoden ajaksi Kekkosen hallituksen sisäasiainministeriksi Väinö Leskisen erottua tehtävästään. SDP:n puoluehajaannuksen aikana hän kuului Läskisen kannattajiin. 1950-luvulta lähtien Käkelä erikoistui sairaalatoimen ja terveydenhuollon kehittämiseen sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Hän oli jäsenenä lukuisissa terveydenhuoltoa pohtineissa valtion komiteoissa sekä toimi erilaisissa sairaala-alan luottamustehtävissä kuten Keskussairaalapiirien Liiton ja Sairaalaliiton puheenjohtajana. Käkelä sai usein syytöksiä siltarumpupolitiikasta edistäessään näkyvästi oman vaalipiirinsä hankkeita.
Vuosina 1968–1969 Käkelä toimi valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana, jonka jälkeen hänet nimitettiin heinäkuussa 1970 Karjalaisen hallituksen toiseksi valtiovarainministeriksi. Käkelä oli presidentin valitsijamies vuosina 1950, 1956, 1962 ja 1968. Eduskunnan jätettyään hän jatkoi vielä Lappeenrannan kaupunginvaltuustossa vuoteen 1976 saakka. Käkelä toimi myös valtuuston puheenjohtajana kolmeen otteeseen 1950-1960-luvuilla. Hän kuului muun muassa Nesteen ja Suomi-Salaman hallintoneuvostoihin, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön hallintoneuvostoon ja Karjalan Liiton hallitukseen, Osuusliike Onnin edustajistoon, Etelä-Saimaan keskussairaalan kuntainliiton liittohallitukseen sekä TUL:n Etelä-Saimaan piiritoimikuntaan.
Valto Käkelä kuoli 68-vuotiaana tammikuussa 1977. Hänet on haudattu Lappeenrantaan Ristikankaan hautausmaalle. Käkelän mukaan on nimetty Lappeenrannan Kimpisen kaupunginosassa kulkeva Valto Käkelän katu, jonka varrella sijaitsee muun muassa Etelä-Karjalan keskussairaala.
Perhe Valto Käkelän puoliso oli Gunnel Maria Lundmark, jonka kanssa hän avioitui 1957. Opettajana työskennellyt Gunnel Käkelä on ollut myös Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsen. Viitattu 7.6.2026. Heidän tyttärensä on entinen kansanedustaja Anneli Kiljunen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen sisäministerit Luokka:Suomen valtiovarainministerit Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Lappeenrannan kaupunginvaltuutetut Luokka:Viipurin kaupunginvaltuutetut Luokka:Lappeen kunnanvaltuutetut Luokka:Suomalaiset liikemiehet Luokka:Vuonna 1908 syntyneet Luokka:Vuonna 1977 kuolleet