Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä oli 33:n niin sanottuun rauhanoppositioon kuuluneen suomalaisen poliitikon allekirjoittama kirjelmä, joka luovutettiin jatkosodan aikana 20. elokuuta 1943 presidentti Risto Rytille. Kirjelmässä, joka oli päivätty 4. elokuuta 1943, lausuttiin allekirjoittajien huoli Suomen tulevaisuudesta sekä huonontuneista suhteista Yhdysvaltoihin ja esitettiin toivomus, että Linkomiehen hallitus ryhtyisi mahdollisimman nopeasti toimenpiteisiin rauhan saavuttamiseksi ja Suomen irrottamiseksi sodasta. Pääosa allekirjoittajista oli joko ruotsinkielisiä tai SDP:n vasemmistosiipeen kuuluvia.
Historia Rauhanopposition toiminta sai alkunsa tammikuussa 1943 ruotsinkielisen opiskelijajärjestön Nyliberala studentförbundetin jäsenten keskuudessa. Oppositio halusi, että Suomen hallitus aloittaisi rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa ja irtautuisi sodasta jo ennen syksyä 1943. Opposition edustajat harkitsivat jopa varjohallituksen perustamista Lontooseen ja Tukholman käyttämistä tällöin väliasemana. Rauhanoppositio laajeni pian muihinkin poliittisiin ryhmiin, ja siihen kuului lopulta muun muassa SAK:n puheenjohtaja Eero A. Wuori sekä K. A. Fagerholm, Eino Kilpi, Sakari Tuomioja, Urho Kekkonen, Åke Gartz, J. O. Söderhjelm, Ralf Törngren, Nils Meinander ja C. O. Frietsch.
Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä oli rauhanopposition huomattavin hanke vuoden 1943 aikana. Kirjelmän laatijat olivat Hufvudstadsbladetin entinen toimittaja ja Valtion tiedotuslaitoksen apulaispäällikkö Nils Meinander, kansanedustaja Atos Wirtanen, lakitieteen tohtori C. O. Frietsch ja rehtori Laurin Zilliacus. Kirjelmän allekirjoittivat seuraavat henkilöt:
Gunnar Andersson, kansanedustaja Henrik Antell, toimittaja Kurt Antell, fil.maist. Ernst von Born, kansanedustaja Ernst Estlander, kansanedustaja C. O. Frietsch, kansanedustaja Ragnar Furuhjelm, kansanedustaja Uuno Hannula, kansanedustaja Lennart Heljas, kansanedustaja Gunnar Henriksson, toimittaja Eirik Hornborg, toimittaja Arvo Inkilä, fil.maist. Levi Jern, kansanedustaja Yrjö Kallinen, osastopäällikkö Frans Keränen, toimittaja J. W. Keto, kaupunginjohtaja Sylvi-Kyllikki Kilpi, kansanedustaja
Gottfrid Lindström, kansanedustaja Mauno Pekkala, kansanedustaja Martti Peltonen, kansanedustaja Hugo E. Pipping, professori Yrjö Ruutu, fil.tri, rehtori Yrjö Schildt, kansanedustaja Edvin Sundquist, toimittaja Arvi Turkka, kansanedustaja Ralf Törngren, kansanedustaja Fredrik Valros, toimittaja Yrjö Welling, kansanedustaja K. J. Wenman, kansanedustaja Atos Wirtanen, kansanedustaja Väinö Voionmaa, kansanedustaja Laurin Zilliacus, fil.tri John Österholm, kansanedustaja
Myös J. K. Paasikiveä pyydettiin allekirjoittamaan kirjelmä, mutta hän kieltäytyi. Kirjelmän luovuttivat Rytille professori Ragnar Furuhjelm ja kaupunginjohtaja J. W. Keto. Vastauspuheessaan Ryti huomautti, että enemmistö Suomen kansasta ajatteli samoin kuin kirjelmän allekirjoittajat, mutta hän toivoi kuitenkin, että tiedot kirjelmästä pysyisivät luottamuksellisina ja pois julkisuudesta.
Kirjelmän teksti julkaistiin kuitenkin ruotsalaisessa Dagens Nyheter -lehdessä, ja se aiheutti suuren kohun. Zilliacusta tai Meinanderia epäiltiin tietovuodosta, ja pääministeri Edwin Linkomies erotti Meinanderin Valtion tiedotuslaitoksen apulaispäällikön virasta. Todellisuudessa kirjelmän oli Ruotsin lehdille toimittanut Laurin Zilliacus. Kirjelmän julkistamisen seurauksena pääministeri Linkomies piti 3. syyskuuta 1943 ulkopolitiikkaa käsitelleen puheen eduskunnan salaisessa istunnossa. Tässä puheessa, jonka sisältö vuoti pian julkisuuteen, Linkomies sanoi, että Suomella on oikeus lopettaa sota oman harkintansa mukaan.
Kirjelmä ja sitä seurannut Linkomiehen puhe herättivät epäluuloja Saksan johdossa. Saksalaiset asettivat rajoituksia sotilasavulleen ja järjestivät katkoksia syksyn aikana Suomen viljantoimituksissa. Nämä tyytymättömyyden osoitukset jatkuivat aina joulukuun puoliväliin 1943. Toimitukset palautuivat sopimusten mukaisiksi sen jälkeen kun rauhanoppositioon kuulunut SDP:n ministeri K. A. Fagerholm oli eronnut omasta pyynnöstään Linkomiehen hallituksesta 17. joulukuuta. Fagerholm oli ärsyttänyt Saksaa pidettyään 3. marraskuuta Helsingin Työväenyhdistyksen Norja-illanvieton yhteydessä puheen, jossa hän tuki norjalaisten vapaustaistelua Saksan miehityshallintoa vastaan.
Vastavetona kolmenkymmenenkolmen kirjelmälle kerättiin syksyllä 1943 pääasiassa IKL:ää lähellä olevien piirien aloitteesta 5 000 henkilön allekirjoitukset tasavallan presidentille luovutettuun vasta-adressiin. Tässä adressissa vaadittiin taistelun jatkamista Saksan rinnalla, mutta adressi painui pian unohduksiin, koska sen allekirjoittajien poliittinen painoarvo oli paljon pienempi eivätkä adressissa esitetyt toiveet enää olleet realistisia muuttuneessa sotatilanteessa.
Lähteet Hans Metzger: Poliittiset aseveljet - kolmannen valtakunnan edustajana jatkosodan Suomessa 1941-1944. Otava 1986. Väinö Tanner: Suomen tie rauhaan, sivut 107–108 (kirjelmän allekirjoittajat) Ylen Elävä arkisto: Oppositio vaatii pikaista rauhaa, ohjelma esitetty 16.8.1993 De 33:s skrivelse till presidenten Svenska Pressen 27.8.1943, s. 4. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Kirjeet Luokka:Jatkosodan poliittinen historia Luokka:Manifestit Luokka:1943