Einar Kárason (s. 24. marraskuuta 1955 Reykjavik, Islanti) on islantilainen kirjailija. Hän julkaisi esikoisromaaninsa vuonna 1981. Varsinainen läpimurtoteos oli kuitenkin 1983 ilmestynyt sukukronikka Pirunsaari. Se kertoo 1950-luvun Reykjavikin köyhälistön asuinalueesta. Hän kirjoitti sille jatkoksi 1985 ilmestyneen teoksen Kultasaari. Molempien tyyli on karski ja liioitteleva, henkilökuvaus katkeran realistista.
Kárasonin romaaneja on käännetty useille kielille. Suomeksi on julkaistu kuusi romaania.
Teokset Suomennetut teokset Pirunsaari (Dar sem djöflaeyan rís), suom. Panu-Petteri Höglund, Helsinki: Like 1990 Kultasaari (Gulleyjan), suom. Panu-Petteri Höglund, Helsinki: Like 1991 Luvattu maa (Fyrirheitna landid), suom. Panu-Petteri Höglund, Helsinki: Like 1992 Tyhmyreiden neuvot (Heimska manna rád), suom. Panu-Petteri Höglund, Helsinki: Like 1997 Revontulet (Nor urljós), suom. Tapio Koivukari, Helsinki: Like 2000 Miekkakäräjät (Óvinafagnadhur), suom. Tapio Koivukari, Helsinki: WSOY: Johnny Kniga 2003 Myrskylinnut (Stormfuglar), suom. Tapio Koivukari, Rajamäki: Aviador 2023
Kaikki teokset Þetta eru asnar Guðjón, 1981 Þar sem djöflaeyjan rís, 1983 (suomeksi Pirunsaari, 1990) Gulleyjan, 1985 (suomeksi Kultasaari, 1991) Fyrirheitna landið, 1989 (suomeksi Luvattu maa, 1992) Heimskra manna ráð, 1992 (suomeksi Tyhmyreiden neuvot, 1997) Kvikasilfur, 1994 Norðurljós, 1998 (suomeksi Revontulet, 2000) Óvinafagnaður, 2001 (suomeksi Stormur, 2003 Ofsi, 2008 Skáld, 2012 Skálmöld, 2014 Passíusálmarnir, 2016
Lähteet
Luokka:Islantilaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1955 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt