Vihreä gorilla on huumoriyhtye Lapinlahden Lintujen helmikuussa 1987 ilmestynyt kolmas studioalbumi. Albumi oli yhtyeen ensimmäinen, jolla soittivat rumpali Hannu Lemola ja basisti Pekka Pohjola. Pohjola ei tosin liittynyt yhtyeen vakituiseksi jäseneksi. Albumilla ei ole kitaristia, mikä yhtyeen pääasiallisen säveltäjän Pekka Hedkrokin myöhemmän arvion mukaan oli virhe. Lapinlahden Lintujen alkuvuosien tuotteliain lauluntekijä Ari ”Arvid” Kettunen ei enää säveltänyt Vihreällä gorillalla yhtä aktiivisesti kuin ennen, ja hän oli moniin kappaleisiinsa tyytymätön. Myös Hedkrok piti albumin tuotantoa ja kappalemateriaalia epätasaisena. Albumi nousi Suomessa listan kolmannelle sijalle.
Albumin vaiheet
Tausta
Lapinlahden Lintujen ensimmäiset albumit olivat menestyneet hyvin,Rossi 2023, s. 94–96, 111. ja vuonna 1986 yhtye alkoi tehdä pitkiä konserttikiertueita.Rossi 2023, s. 114. Tammikuussa 1987 Yle TV2 esitti Lapinlahden Lintujen viihdeohjelman Kyllä elämä on ihanaa, joka oli yhdistelmä konserttitaltiointia ja studiossa kuvattuja sketsejä.Rossi 2023, s. 123–124. Ohjelma sai kriitikoilta kielteisen vastaanoton, ja myös yhtye oli siihen tyytymätön. Se kuitenkin lisäsi yhtyeen suosiota ja toi seuraavalle albumille näkyvyyttä.
Säveltäminen ja äänitykset
Yhtyeen jäsenet olivat vuoden 1986 mittaan kirjoittaneet uusia sanoituksia, jotka annettiin pianisti Ari ”Arvid” Kettusen ja kosketinsoittaja Pekka ”Peku” Hedkrokin sävellettäviksi.Rossi 2023, s. 125. Kettunen, joka yhtyeen alkuvuosina oli ollut tuotteliain lauluntekijä,Rossi 2023, s. 87. sävelsi aiempaa vähemmän, kun taas Hedkrok oli hyvin tuottelias. Osan kappaleista Kettunen ja Hedkrok sävelsivät yhteistyössä. Yhtye levytti toimivimmat kappaleet, jotka enimmäkseen olivat Hedkrokin tekemiä. Hedkrokin mukaan Kettusella oli tunne siitä, että tämä oli jo antanut kaikkensa.Lyytinen 2003, s. 116–117.
Vihreä gorilla äänitettiin yhtyeen esikoislevyn tapaan Finnvox-studiolla. Äänittäjänä työskenteli Risto Hemmi ja tuottajana Pedro Hietanen. Albumi äänitettiin noin 2–3 viikossa. Ensimmäisellä viikolla äänitettiin pohjat ja sen jälkeen laulut ja täydentävät yksityiskohdat. Hemmin mukaan nopea aikataulu teki Vihreästä gorillasta ”dokumentaarisen” ja kappaleet äänitettiin ”sellaisina kuin ne on studioon tuotu”. Yksittäisestä kappaleesta tehtiin vain muutamia ottoja, ja Hemmi muistelee Hietasella olleen ”selkeä näkemys, mihin kunkin taidot riittävät ja millaiseen tasoon pitää päästä”. Hedkrokin mielestä tämä oli kuitenkin virhe, ja monet Lapinlahden Lintujen alkuvuosien kappaleet ”ovat vain prototyyppejä ja luurankoja”. Vasta konserteissa ne alkoivat ”herätä henkiin ja löytää kunnolla olemuksensa”.Rossi 2023, s. 126.
Vihreä gorilla oli ensimmäinen Lapinlahden Lintujen albumi, jolla soitti rumpali Hannu Lemola.Rossi 2023, s. 119, 126. Lemola oli liittynyt yhtyeeseen edellisenä keväänä, ja hänen soittonsa oli alkuperäistä rumpalia Jan Noposta rock-tyylisempää.Rossi 2023, s. 119. Bassoa albumilla soittaa sessiomuusikko Pekka Pohjola, eikä levyllä kuulla lainkaan sähkökitaraa. Pohjola kertoi Kettuselle, että olisi mielellään liittynyt Lapinlahden Lintujen vakinaiseksi jäseneksi elleivät konserttikiertueet olisi olleet niin raskaita.Rossi 2023, s. 127.
Aiemilla albumeilla tenorisaksofonia oli soittanut Timo Eränkö, ja Vihreällä gorillalla mukaan liittyi Markku Toikan alttosaksofoni. Tämä aiheutti kitkaa Erängön ja Toikan välille. Toikka arvelee tämän johtuneen siitä, että alttosaksofonista lähtee tenoria kovempi ja korkeampi ääni. Matti Jaaranen lomaili äänitysten aikana eikä osallistunut studiosessioihin. Vihreän gorillan takakanteen merkittiin Matti Jaarasen soittimeksi ”matkoilla”.
Julkaisu
Vihreä gorilla ilmestyi helmikuussa 1987. Se julkaistiin Parlophone-levymerkillä LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina. Singlenä julkaistiin ”Tavallinen jörndonner” B-puolenaan ”Pikkumiesten laulu”.Rossi 2023, s. 384. Kappaleista ”Tavallinen jörndonner”, ”Heti mulle kaikki tänne nyt” ja ”Pikkumiesten laulu” tehtiin myös musiikkivideot.
Musiikki
Tyyli
Vihreän gorillan musiikkia hallitsee Lemolan ja Pohjolan svengaava yhteissoitto. Myös kosketin- ja puhallinsoittimet sekä Heikki ”Hiski” Salomaan soittama banjo ovat vahvasti esillä. Elämäkerturi Timo Rossi (2023) kuvailee albumin äänimaailmaa ”miellyttävän kotikutoiseksi ja riisutuksi”.
A-puoli
Albumin aloittaa Ari Kettusen sekä Pekka Hedkrokin yhdessä säveltämä ja Erängön sanoittama ”Tavallinen jörndonner”. Kappaleen sanoituksissa rakastunut mies yrittää tehdä tavoittelemaansa naiseen vaikutuksen kömpelöillä kielikuvilla ja vertauksilla. Itseään kertojahahmo kutsuu vähätellen ”tavalliseksi Jörn Donneriksi”. Eränkö käytti Donnerin nimeä, koska tällä oli maine kovana naistenmiehenä. Hedkrok oli tyytymätön sävellykseen, jota hän piti epäonnistuneena yhdistelmänä Kettusen rockia ja hänen itse säveltämiään keveämpiä osuuksia.Rossi 2023, s. 129–130.
Heikki Salomaan laulama ja sanoittama ”Heti mulle kaikki tänne nyt” on albumin tunnetuimpia kappaleita. Sanoitus kuvaa modernin ihmisen itsekkyyttä ja epäluuloisuutta, ja Timo Rossi kuvailee arjen havaintoja luettelevaa tekstiä naivistiseksi. Hietanen näki kappaleessa kaupallista potentiaalia ja piti myös Salomaan laulusuorituksesta. Ari Kettusen mielestä Salomaan sanoitus ei kirjoitettuna tekstinä vakuuttanut, mutta se heräsi henkiin ja sai syvempää merkitystä Hedkrokin sävellyksen ansiosta.Rossi 2023, s. 128.
”Raakaa lihaa” on rumpujen ja basson yhteissoitolle rakentuva kappale, jonka sanoitus kertoo koulupojan ihastuksista ja pettymyksistä. Seksuaalisuus kuvataan häkkinä, jonka ovi ei koskaan aukea ja joka erottaa kertojan himoitsemistaan naisista.Järvelä 2012, s. 37. Erängön ja Salomaan sanoittaman kappaleen laulaa Markku Toikka.
Albumin nimikappaleen säestys koostuu lähinnä rummuista ja eläinten ääniä jäljittelevästä murahtelusta. Loppupuolella säestykseen liittyy bassokitara. Erängön kirjoittama sanoitus kertoo miehestä, joka kyllästyy elämään yhteiskunnan normien mukaisesti ja joutuu näytteille Korkeasaareen. Kappaleen sävelsivät Kettunen ja Hedkrok yhdessä.
”Tuula tulee” on Erängön ja Salomaan sanoittama hurjasta naisesta kertova kappale. Myös Kettunen ja Hedkrok osallistuivat sanoittamiseen. Salomaa piti tekstiä epäonnistuneena ja sen nimihahmoa epäuskottavana. Salomaan mielestä vain Kettusen sävellys pelasti kappaleen,Lyytinen 2003, s. 134. mutta Kettunen on pitänyt sitä ”hyvin mitättömänä”.Rossi 2023, s. 129. Hedkrokin mukaan kappale ”kyhäiltiin häthätää kasaan ilman aitoa harkintaa”.
Markku Toikan laulama ”Öisten katujen levoton harhailija” kertoo laskuhumalaisen miehen häpeästä ja itseinhosta. Synkkiin säkeistöihin luo kontrastia koko yhtyeen kuorona laulama kertosäe, jossa kannustetaan luottamaan tulevaisuuteen. Mikko Kivisen kirjoittaman sanoituksen taustalla oli todellinen tapahtuma.
B-puoli
B-puolen avauskappale, Kettusen ja Hedkrokin yhteistyössä säveltämä ”Koiranelämää”, on Kettusen mielestä täytekappale. Mikko Kivisen laulama kappale kertoo vastuuttomasta elämästä, ja kertoja esittää siinä erilaisia groteskeja toiveita holtittomasta elämästä.Järvelä 2012, s. 64.
Timo Erängön sanoittama ”Pikkumiesten laulu” käsittelee huonoa itsetuntoa ja miehistä egoa. Sanoituksen taustalla on Erängön lapsuuden kokemus, jolloin hän näki kotinsa ikkunasta kadulla liikkuneen pienikasvuisen miehen. Myös Eränkö itse jäi aikuisena melko lyhyeksi, ja ”Pikkumiesten laulussa” hän kehottaa lyhyitä miehiä taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Sanoituksessa käsitellään yleisemmin myös kaikkia niitä miehiä, jotka eivät täytä maskuliinisen ihanteen vaatimuksia.Järvelä 2012, s. 26. Hedkrok lauloi kappaleen albumille, mutta konserteissa sen esitti aina Jaaranen.Rossi 2023, s. 127–128. Vuoden 2002 kokoelma-albumille Kaikkien aikojen parhaat kappale levytettiin uudelleen Jaarasen laulamana.
Hedkrokin säveltämä ”Puissa on Absalom” on Timo Rossin mukaan kaikista Lapinlahden Lintujen kappaleista tyylillisesti lähimpänä progressiivista rockia. Tapio Liinojan sanoitus rakentuu surrealististen kielikuvien ympärille ja kertoo jännittyneen nuoriparin ensimmäisestä yrityksestä harrastaa seksiä. Kappaleen tarinassa on Liinojan omiin kokemuksiin perustuvia aineksia. Kun Liinoja oli 1970-luvulla työskennellyt kesätoimittajana, vanhempi kollega oli kutsunut häntä Raamatun Absalomiksi pitkän, selkään ulottuvan hiuspehkon takia.Rossi 2023, s. 128–129.
”Viimeinen hissityttö” on Timo Erängön sanoittama ja Heikki Salomaan laulama kappale. Kappaleen kertojahahmo on rakastunut Stockmannin työntekijään ja käy joka päivä matkustamassa hissillä, jotta voisi olla tämän lähellä.
”Unohtunut uistin” on nopeatempoinen kappale, jossa kaikki jäsenet vuorotellen laulavat. Hysteeriseen sävyyn esitetyt säkeistöt luetteloivat erilaisia arjen epäkohtia ja huolia.Järvelä 2012, s. 22.
”Tupakanmittainen muisto” on todelliseen rakkaustarinaan perustuva haikea muistelma, jonka Salomaa sanoitti puolessa tunnissa samalla kun Hedkrok sävelsi sitä pianolla. Kappaleesta tuli siksi polveileva. Elämäkerturi Jukka Lyytinen (2003) pitää sitä Vihreän gorillan ”piiloon jääneenä helmenä”. 2000-luvun alussa Salomaa totesi ”Tupakanmittaisen muiston” olleen nuoren miehen tekstiä, jollaista hän ei enää kyennyt kirjoittamaan.Lyytinen 2003, s. 133.
Albumin päättävä ”Aarre arvokkain” oli Matti Jaarasen ensimmäinen Lapinlahden Linnuille sanoittama kappale, joka syntyi hänen turhautumisestaan jatkuvaan kiireeseen ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Hedkrokin sävellys on Kaj Chydeniuksen tuotantoa ja 1970-luvun poliittista laululiikettä muistuttava marssi. Jaaranen, joka oli toivonut ”rankkaa rokkibiisiä” ja suunnitellut laulajaksi Salomaata, pettyi kuultuaan valmiin kappaleen. Hedkrok sen sijaan pitää ”vallanvastaista” kappaletta yhtenä suosikeistaan.
Vastaanotto
Timo Pennasen Sisältää hitin -listauksen perusteella Vihreä gorilla oli Suomen myydyimpien studioalbumien joukossa 14 viikkoa ja parhaimmillaan kolmanneksi suosituin albumi. Timo Rossin mukaan Vihreä gorilla ”jatkoi Lintujen nousujohteista uraa” ja ”laadullisesti levy asettui kelvolliseksi jatkumoksi” Lapinlahden Linnuille ja Jepille.Rossi 2023, s. 130. Single ”Tavallinen jörndonner” ei noussut listoille, mutta sen B-puolesta, ”Pikkumiesten laulu”, on myöhemmin tullut ehkä albumin tunnetuin kappale.Rossi 2023, s. 127, 384.
Hedkrok ja Kettunen ovat myöhemmin pitäneet Vihreää gorillaa epätasaisena albumina sekä tuotantonsa että kappalemateriaalinsa puolesta. Harva albumin kappale pysyi konserttien ohjelmistossa pitkään. Kettusen mielestä kokonaisuudesta tuli kuitenkin ”ihan hyvä – ainakin siihen yritettiin hakea hyvää fiilistä, mikä edellislevyltä jäi puuttumaan.” Kettunen on ylistänyt myös Lemolan ja Pohjolan panosta.Rossi 2023, s. 126–127. Hedkrok oli useimpiin kappaleisiin tyytyväinen mutta totesi albumista opitun, että ”lintulevyillä täytyy olla kitara mukana täydentämässä”.
Julkaisun jälkeen
Vihreän gorillan julkaisun yhteydessä järjestettiin 24. ja 25. helmikuuta Helsingin Tavastia-klubilla kaksi loppuunmyytyä konserttia. Vierailevina muusikkoina konserteissa esiintyivät kitaristi Pekka ”Rekku” Rechardt, basisti Pekka Pohjola ja trumpetisti Simo Salminen. Samassa kuussa yhtye perusti oman osakeyhtiön Kestoviihde oy, jolle hankittiin toimisto Vuorikadulta Helsingin ydinkeskustan liepeiltä. Yhtyeelle hankittiin myös oma keikkabussi ja pestattiin vakituiset roudarit Paavo ”Puosu” Liesinen, Lenni ”Lennu” Roininen ja Lars-Thomas ”Kråkan” Kråkström.Rossi 2023, s. 130–131.
Lapinlahden Linnut soitti vuoden 1987 aikana 226 konserttia, ja esimerkiksi heinäkuussa esiintymisiä oli joka päivä.Rossi 2023, s. 134. Seuraavana vuonna ilmestyi yhtyeen neljäs albumi Lauluja Nuppilasta, jolla jatkoi sama kokoonpano. Vanhoista yhteistyökumppaneista mukana olivat muiden muassa Pekka Pohjola ja Jan Noponen.Rossi 2023, s. 143.
Kappaleet
Kaikki kappaleet säveltänyt Pekka Hedkrok, ellei toisin mainita. Kaikki kappaleet sovittaneet Lapinlahden Linnut.
A-puoli