Juhan Smuul (vuoteen 1954 Johannes Schmuul; 18. helmikuuta 1922 Muhu – 13. huhtikuuta 1971 Tallinna) oli virolainen neuvostokirjailija.
Smuulin puoliso oli runoilija Debora Vaarandi.
Elämä
Smuulin ensimmäiset runot ilmestyivät 1940-luvulla. Vuonna 1951 hän liittyi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäseneksi. Venäjäksi käännetty kokoelma Runoja ja runoelmia sai Stalin-palkinnon vuonna 1952. Smuul on kirjoittanut myös proosaa ja näytelmiä. Hänen tunnetuin teoksensa on matkasta Etelämantereelle kertova Jäätikkökirja (Jäine raamat, 1958), josta hänelle myönnettiin Lenin-palkinto vuonna 1961. Vuonna 1965 Smuul sai Viron SNT:n kansankirjailijan arvonimen.
Vuosina 1953–1971 Smuul oli Viron kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtaja ja vuosina 1954–1971 yksi Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen sihteereistä. Hän toimi myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana. Hänet on palkittu Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1971 perustettiin Smuulin nimeä kantava Viron SNT:n kirjallisuuspalkinto ja kirjailijan kotikylään avattiin hänestä kertova museo.
Smuul aloitti poliittisena runoilijana mutta siirtyi huumoripitoiseen proosaan, jossa hän kuvasi kotisaarensa Muhun elämää.
Jälkimaine
Smuulin maine neuvostoajan jälkeisessä Virossa on ollut ristiriitainen, sillä hän toimi Viron kommunistisessa puolueessa ja kirjoitti nuorena ylistysrunoja Josif Stalinista. Viron itsenäistyttyä vuonna 1991 Smuulin museo nimettiin Muhun museoksi ja hänen patsaansa siirrettiin Tallinnan Kadriorgin puistosta hänen kotikyläänsä Koguvaan. Vuonna 2023 paljastui, että Smuul ja Vaarandi olivat osallisina vuoden 1949 virolaisten joukkokyydityksissä, sillä he olivat allekirjoittaneet asiakirjan, jossa luetteloitiin erään kyyditetyn kõuelaisen maanviljelijäperheen omaisuutta. Heidän osallisuudestaan kyydityksiin oli huhuttu jo pitkään, kunnes Eesti Ekspress -lehti löysi Viron kansallisarkistosta mainitun kirjallisen todisteen.Kaja Kunnas: Virolaisten rakastamat kirjailijat paljastuivat kyydittäjiksi Helsingin Sanomat 19.4.2023. Viitattu 23.4.2023.
Suomennetut teokset Jäätikkökirja: antarktinen päiväkirja. Suom. Roy Širokov. Moskova: Edistys, 1964 (2. painos Moskova: Progress, 1981). Runoutta kahdella kielellä = Luulet kahes keeles, suomennokset Kulle Raig, Kadmirell 2011 (Runojen suomennokset Juhan Smuulin runojen käännöskilpailun satoa)
Runo Myrsky (Torm), suom. Pirkko Huurto, antologiassa Purje: merirunoutta neljällä kielellä, Helsinki: Otava 1980 Novelli Pyhäkarin hukkuminen, novelli, suom. Raili Kilpi-Hynynen, antologiassa Eestiläinen novelli, toim. Heino Puhvel, Tallinna, Perioodika 1979 Näytelmiä ja kunnelma Kippari-Jonni: laulunäytelmä (Kihnu Jonn ehk metskapten), suomentanut Eva Lille, TNL 1969 Narrien laiva (Kihnu Jõnn) esitetty suomeksi 2018Kihu Jönn Ilona.tinfo.fi, viitattu 21.9.2021 Tapahtui Saarenmaalla: 3-näytöksinen näytelmä, suom. Raili Kilpi-Hynynen, Helsinki: TNL [i.a.] Everstin leski eli Lääkärit eivät tiedä mitään, suom. Raili Kilpi-Hynynen,: monologi, Helsinki: Työväen Näyttämöiden Liitto 1984: kuunnelma, Helsinki: Yleisradio 1968
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Virolaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1922 syntyneet Luokka:Vuonna 1971 kuolleet