thumb|Hollantilaisen Hieronymus Boschin maalausta Siunattujen ylösnousu (n. 1490–1516) on usein käytetty esimerkkinä varhaisesta kuolemanrajakokemuksen kuvauksesta. Maalauksessa on tyypillisiä rajakokemuksen piirteitä, kuten tunneli kohti valoa. Kuolemanrajakokemus eli rajakokemus on monivaiheinen elämyksellinen kokemus, jollaisen useat lähellä kuolemaa käyneet ihmiset ovat kertoneet kokeneensa. Kuolemanrajakokemuksia esiintyy etenkin sydänpysähdyksen yhteydessä.
Tyypillisesti kuolemanrajakokemukseen liittyy elämyksiä ruumiista irtautumisesta, valoa kohti kulkemisesta, valo-olennoista ja syvästä onnen ja rauhan tunteesta, mutta toisinaan on raportoitu myös ahdistuksen ja kauhun tuntemuksia. Kokemukset ovat olleet melko samankaltaisia kaikissa kulttuureissa uskonnosta riippumatta, mutta joistain piirteistä on raportoitu vain tietyissä kulttuureissa.
Historia Kuolemanrajakokemuksia tutki ensimmäisenä yhdysvaltalainen psykologi Raymond Moody. Hän keräsi 150 kuolemanrajakokemuskertomusta ja julkaisi niistä kirjan Kokemuksia kuolemasta (1975), jossa hän käytti ilmiöstä ensimmäisenä nimitystä ’kuolemanrajakokemus’ (engl. near-death experience).Näreaho 2015, s. 28–29. Moody perusti vuonna 1981 rajakokemuksiin keskittyvän kansainvälisen tiedotus- ja tutkimusverkoston nimeltä IANDS, joka julkaisee tieteellistä, vertaisarvioitua lehteä Journal of Near-Death Studies.Näreaho 2015, s. 34.
Rajakokemukset alkoivat tulla suuren yleisön tietoon Raymond Moodyn 1975 ilmestyneen kirjan myötä. Ennen sitä rajakokemuksen piirteistä ei tiedetty kovinkaan täsmällisesti. 1970-luvun jälkeen rajakokemuksia on käsitelty myös esimerkiksi television keskusteluohjelmissa, kuten suositussa Oprah Winfreyn ohjelmassa.Long 2014, s. 81–83.
Piirteet Ideaalityyppi Raymond Moody kokosi 1970-luvulla kuolemanrajakokemuksen ”ideaalityyppiin” kaikki keskeiset rajakokemusta luonnehtivat piirteet. Kaikkia piirteistä eivät esiinny juuri koskaan yhdessä ja samassa kokemuksessa, mutta kaikkia niistä esiintyi Moodyn aineistossa useammin kuin yhdessä kokemuksessa. Myös niiden järjestys voi vaihdella. Moodyn standardipiirteiden lisäksi kuolemanrajakokemuksissa voi esiintyä muitakin piirteitä.
Standardirajakokemus alkaa usein sillä, että henkilö kuulee lääkärin tai jonkun muun läsnäolijan toteavan hänet kuolleeksi. Henkilö kuitenkin kokee poikkeuksellista rauhan ja hyvänolon tunnetta. Sen jälkeen hän kuulee kilisevää tai surisevaa, epämiellyttävää ääntä. Hän tuntee, että häntä samalla vedetään pimeän tilan, kuten tunnelin, kuilun tai onkalon läpi. Tunnelin jälkeen henkilö tuntee olevansa irti fyysisestä ruumiistaan. Hänen aistinsa toimivat kuitenkin selkeästi, ja hän saattaa pystyä katselemaan itseään elvytettävänä ja hän pystyy siirtymään fyysisten esteiden läpi. Hän voi nähdä lähellään toisia henkiolentoja, jotka ovat auttamassa häntä siirtymään toiseen maailmaan tai viestittävät hänelle, että hänen on palattava takaisin. Joskus nämä henget ovat kuolevalle tuttuja, joskus eivät. Kokemuksen jatkuessa henkilö kohtaa ”valo-olennon”, joka on persoonallinen ja josta säteilee sanoin ilmaisematon lämpö ja rakkaus. Olennon kohtaamiseen liittyen, tai joskus ilmankin sitä, henkilö kertaa ja tarkastelee maallista elämäänsä, joka kulkee nopeasti hänen silmiensä editse. Tämän esityksen voi usein tulkita kasvattavaksi moraaliseksi arvioksi eletystä elämästä.
Lopuksi henkilö kokee saapuvansa elämän ja kuoleman viimeiselle rajalle. Hän ymmärtää, että hänen on palattava takaisin, vaikka hän ei sitä haluaisi. Lopulta hän havaitsee palanneensa fyysiseen ruumiiseensa. Kokemuksella voi olla henkilön elämään myönteinen ja elämänarvoja syventävä vaikutus.Näreaho 2015, s. 30–31.
Sairaalasalin havainnointikokemukset Moni rajakokija antaa kokemuksensa jälkeen paikkansapitävän ja tarkan kuvauksen sairaalasalin tapahtumista ja itseensä kohdistuneista elvytystoimenpiteistä sydänpysähdyksensä ja tajuttomuustilansa aikana.Näreaho 2015, s. 41, 53. Kuitenkin joidenkin tutkimusten yhteydessä potilaiden huoneeseen on sijoiteltu kortteja, joissa oli erikoisia symboleja. Kortit on voinut havaita vain yläperspektiivistä, mutta ruumiista irtautumisesta kertoneet potilaat eivät ole koskaan osanneet kuvata kortteja, vaikka he kertoivatkin nähneensä sairaalahuoneen ylhäältä.Näreaho 2015, s. 49, 53.
Aistikokemukset Rajakokemuksesta kertoneet sanovat yleensä, että heidän aistinsa toimivat kokemuksen aikana eri tavoin ja tarkemmin kuin normaalisti. He kertovat nähneensä hyvin kirkkaasti ja selkeästi: Jotkut kuvailivat näkökenttänsä olleen 360 astetta ja nähneensä ”pallomaisesti” joka suuntaan. Jotkut ovat kuvailleet näkemiään värejä taivaallisen kirkkaiksi, kauniiksi ja moninaisiksi. Kuulohavainnot eivät ole olleet yhtä poikkeavia kuin näköhavainnot. Jotkut ovat kuvailleet selkeitä ja kaikkialla läsnä olevia ääniä. Jotkut ovat kuvanneet täydellistä, lohdulliselta vaikuttavaa hiljaisuutta.Long 2014, s. 73–78.
Kohtaamiset kuolleiden tai mystisten hahmojen kanssa Rajakokemuksesta kertoneet sanovat usein kohdanneensa omasta elämästään tuttuja henkilöitä kokemuksensa aikana. Yhdysvaltalaisen Near Death Experience Research Foundationin (NDERF) haastattelemien 617 rajakokemuksen kokeneen henkilön joukosta 16 prosenttia kuvaili tapaamisia yhden tai useamman tutun henkilön kanssa, lähes aina sukulaisten. Näistä kohdatuista henkilöistä kuolleita oli 96 prosenttia ja kokemuksen hetkellä elossa olevia neljä prosenttia. Muissakin tutkimuksissa edesmenneiden osuus kohdatuista on ollut samansuuruinen.Long 2014, s. 1, 148–149. Noin puolet vastaajista kertoo kohdanneensa ”mystisen olennon tai hengen”.Long 2014, s. 154–155.
Kulttuuriset erot Kuolemanrajakokemukset vaihtelevat hiukan kokijan kulttuurin mukaan.Näreaho 2015, s. 71. Niissä on kuitenkin useita ylikulttuurisia piirteitä, jotka esiintyvät kaikissa kulttuureissa. Tällaisia ovat uskonnollisten hahmojen, kuolleiden omaisten ja valon kohtaaminen, kuluneen elämän tai tekojen arviointi, sekä kokijalle osoitettu kehotus palata maalliseen elämään.Näreaho 2015, s. 115. Elämänkertaus näyttää esiintyvän vain länsimaisissa, kiinalaisissa ja intialaisissa kokemuksissa. Tunnelikokemus esiintyy vain länsimaisissa ja japanilaisissa kuvauksissa. Ruumiistairtautumiskokemus esiintyy usein länsimaisissa ja aasialaisissa kokemuksissa, mutta ei esimerkiksi afrikkalaisissa tapauksissa.Näreaho 2015, s. 88–89. Intialaisissa rajakokemuksissa kuoleva on kohdannut intialaisen mytologian jumalhahmoja.
Kuolemanrajakokemuksia tutkineen lääkärin ja NDERF:n perustajan Jeffrey Longin mukaan kuolemanrajakokemuskuvausten väitetty vaihtelu kulttureittain johtuu todennäköisesti lähes kokonaan kielieroista, kuten sanojen ja käsitteiden eri merkityksistä eri kielissä sekä kokemusten kääntämisessä tapahtuneista merkitysten muutoksista.Long 2014, s. 180–182, 189. Long ei löydä NDERF:n aineiston perusteella eroa kulttuurien välillä myöskään tunnelin kokemisessa.Long 2014, s. 196–197.
Keskiaikaisissa kuolemanrajakokemuskuvauksissa esiintyy nykyaikaa paljon useammin kuvauksia kiirastulesta ja helvetistä, ja kokemukset ovat olleet vahvan syyllisyys- ja syntiteeman värittämiä. Keskiaikaisissa kertomuksissa kuoleva ei myöskään juuri koskaan kohtaa edesmenneitä omaisiaan.Näreaho 2015, s. 22–23.
Suomessa kuolemanrajakokemuksia ei ole systemaattisesti kerätty ja analysoitu, ja suomalaisen akateemisen maailman kiinnostus aiheeseen on ollut vähäistä.Näreaho 2015, s. 74. Suomessa rajakokemuksista on puhunut julkisesti esimerkiksi anestesiologian erikoislääkäri Matti Kiviluoto.Näreaho 2015, s. 75.
Kokemuksen miellyttävyys Filosofian tohtori Leo Näreahon mukaan selvä enemmistö kuolemanrajakokemuksista lienee miellyttäviä. Kielteisiä rajakokemuksista on tutkimusten perusteella mahdollisesti jopa neljäsosa, tosin joissain tutkimuksissa niitä ei löydetty lainkaan.Näreaho 2015, s. 90. Epämiellyttävässä kokemuksessa henkilö voi tuntea pelkoa minuuden hallinnan menettämisestä tai ahdistusta jouduttuaan tuomituksi ikuisesti pelkkään tyhjyyteen ilman sisältöä. Joskus harvoin kokija voi kohdata helvetin tai demoneita.Näreaho 2015, s. 90–93.
Seuraukset Kuolemanrajakokemuksen kokeneet ovat usein kertoneet kokemuksensa myönteisistä vaikutuksista myöhempään elämään. Kokijoiden arvostus elämää kohti on kasvanut, he ovat kokeneet entistä suurempaa tarkoituksen tunnetta ja he ovat alkaneet pitää itseään aiempaa ymmärtäväisempänä persoonana.Näreaho 2015, s. 37. Heidän kuolemanpelkonsa on vähentynyt ja uskonsa kuolemanjälkeiseen elämään lisääntynyt.Näreaho 2015, s. 40. He kertovat usein muuttuneensa entistä suvaitsevaisemmiksi ja kiinnostuneemmaksi sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta sekä ymmärtävänsä paremmin itseään.Näreaho 2015, s. 51.
Asteikot Psykologi Kenneth Ring laati Moodyn määritelmän pohjalta painotetun asteikon, jota on sen jälkeen käytetty usein tutkimuksissa mittaamaan rajatutkimuksen syvyyttä. Ring määritteli ”ydinkokemuksen” rajaksi kuusi pistettä, syvän kokemuksen rajaksi 10 pistettä, ja maksimipistemääräksi 29 pistettä.Näreaho 2015, s. 35–36.
Nykyisin haastattelussa kuvattu rajakokemus määritellään tai varmennetaan yleensä Bruce Greysonin kehittämällä asteikolla, joka perustuu 40:een rajakokemuskuvauksessa usein esiintyvään kokemukselliseen piirteeseen.Näreaho 2015, s. 55–56.
Esiintyvyys
Kuolemanrajakokemus esiintyy tutkimuksesta riippuen 10–25 prosentilla sydänpysähdyksestä selvinneistä ihmisistä.Näreaho 2015, s. 59–63. Rajakokemusten yleisyyden vaihtelu tutkimusten välillä selittyy esimerkiksi otosten pienuudella, osallistujien etsimistavalla ja rajakokemusten erilaisilla määritelmillä.Näreaho 2015, s. 70.
Kokemuksista noin puolet on esiintynyt ihmisillä, jotka ovat olleet todellisuudessa lähellä fysiologista kuolemaa, mutta toinen puoli on esiintynyt ihmisillä, jotka ovat vain uskoneet kuolevansa, ilman todellista kuolemanvaaraa. Rajakokemus syntyy usein tilanteessa, jossa henkilö on todettu kliinisesti kuolleeksi: hänen hengityksensä ja sydämen toimintansa ovat lakanneet tai aivotoiminta aivosähkökäyrällä (EEG) mitattuna on loppunut.Näreaho 2015, s. 61. Sydänpysähdyksessä aivojen kuorikerroksen toiminta aivosähkökäyrällä mitattuna lakkaa 10–20 sekunnissa.Näreaho 2015, s. 41. Rajakokemus on yleisempi sydänpysähdyksestä selvinneillä kuin muilla sydänsairailla. Jos rajakokemus ilmenee ilman sydänpysähdystä, siihen sisältyy harvemmin valokokemus, voimistunut kognitiivinen tila tai miellyttäviä tuntemuksia.Näreaho 2015, s. 48.
Vuonna 1999 julkaistussa saksalaisessa kyselytutkimuksessa koko Saksan väestöstä 4,0 prosentilla määriteltiin olleen kuolemanrajakokemus. Samansuuruinen luku on saatu myös Yhdysvalloissa tehdyissä kyselyissä.Näreaho 2015, s. 72.
Kenneth Ringin vuonna 1980 julkaisemassa tutkimuksessa 102:sta haastatellusta lähellä kuolemaa olleesta henkilöstä noin puolella ei ollut ollut kuolemanrajakokemusta, 27:llä oli ollut syvä kuolemanrajakokemus ja 22:lla keskinkertainen kokemus. Otos ei kuitenkaan ollut satunnainen, ja myöhemmissä tutkimuksissa rajakokemukset ovat osoittautuneet harvinaisemmiksi.
Ensimmäisen prospektiivisen tutkimuksen kuolemanrajakokemuksista julkaisi yhdysvaltalainen sydänlääkäri Michael Sabom vuonna 1982. Hänen haastattelemistaan 116 lähellä kuolemaa olleesta henkilöstä 34 kertoi yhdestä tai useammasta rajakokemuksesta.Näreaho 2015, s. 38–39.
Vuonna 2001 hollantilainen Pim van Lommel julkaisi The Lancet -lehdessä prospektiivisen pitkittäistutkimuksen. Siihen oli saatu 344 henkilöä, joiden kaikista elvytyskerroista 12 prosenttiin oli liittynyt rajakokemus. Kokijat muistivat kokemuksensa miltei samanlaisena vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin.Näreaho 2015, s. 42–43.
Syksyllä 2014 julkaistussa laajassa kansainvälisessä prospektiivisessa tutkimuksessa yhdeksällä prosentilla sydänkohtauksesta hengissä selvinneellä oli selkeä kuolemanrajakokemus.Näreaho 2015, s. 51–52.