Tarhakotilot (Helicidae) on keuhkokotiloihin kuuluva usein suurikokoisten maakotiloiden heimo. Sen lajeilla on pyöreämuotoinen kuori, joka on joillakin lajeilla litteä. Sukukypsillä tarhakotiloilla on lemmennuoleksi kutsuttu uloke, jonka ne voivat sinkauttaa toiseen yksilöön paritellessaan. Tarhakotiloita tavataan koko palearktisella alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.
Joitakin tarhakotilolajeja kasvatetaan tai poimitaan luonnosta ihmisten ruoaksi. Juuri nämä ovat gastronomian tuntemia etanaherkkuja - erityisesti Helix pomatia ja Helix aspersa.
Lajit Suomessa Tarhakotiloita on Suomessa ainakin kuusi lajia: valkotarhakotilo (Cepaea hortensis), tummatarhakotilo (Cepaea nemoralis), nappikotilo (Helicigona lapicida), viinimäkikotilo (Helix pomatia) ja lehtokotilo (Arianta arbustorum) sekä pelkästään kasvihuoneissa tavattu sagriinikotilo (Helix aspersa). Näistä lehtokotilo on yleisin. Valkotarhakotilo ja tummatarhakotilo ovat nuorina hyvin samanlaisia. Lajien erottaminen toisistaan helpottuu yksilöiden aikuistuessa, jolloin niiden kuoren reunaan kehittyy huuli, joka valkotarhakotiloilla on vaalea ja tummatarhakotiloilla musta.
Heimoon kuuluvia sukuja Arianta Cantareus Cepaea Cornu Eobania Helicigona Helix Otala Theba
Lähteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Tarhakotilot (Helicidae) Suomen kotilot ja simpukat: Heimo Helicidae - tarhakotilot ITIS: Helicidae UniProt, Taxonomy: Helicidae University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Helicidae
*