Frans Oskar Merikanto (vuoteen 1882 Mattsson; 5. elokuuta 1868 Helsinki – 17. helmikuuta 1924 Oitti) oli suomalainen säveltäjä, muusikko, kapellimestari ja opettaja.
Ikätoveristaan Jean Sibeliuksesta poiketen Oskar Merikanto suuntautui yksinkertaisempaan ja kansanomaisempaan ilmaisuun. Hänestä tulikin yksi rakastetuimmista suomalaissäveltäjistä kansan keskuudessa, mihin vaikutti myös Merikannon kielitausta. Merikanto tunnetaan erityisesti yksinlauluistaan, kuten Pai, pai, paitaressu; Ilta tuntureilla; Oi, muistatko vielä sen virren; Kullan murunen ja Soi vienosti murheeni soitto sekä 17-vuotiaana säveltämästään pianovalssista Kesäillan valssi, op. 1. Myös pianoteokset kuten Romanssi, op. 12 ja Valse lente, op. 33 ovat tunnettuja ja suosittuja. Merikanto on säveltänyt 91 yksinlaulua.
Ura pienoiskuva|Nuori Merikanto
Oskar Merikannon isä Frans Ferdinand Ala-Kanto oli ammatiltaan ylikonduktööri. Oskar Merikanto sai yksityisopetusta urkuri ja säveltäjä Lauri Hämäläiseltä, kunnes Aurora Karamzinin tukemana pääsi opiskelemaan Leipzigiin vuosiksi 1887–1889. Tämän jälkeen Merikanto opiskeli Berliinissä Albert Beckerin johdolla vuosina 1890–1891. Vuonna 1892 hänet valittiin Johanneksenkirkon urkurin virkaan, missä hän toimi kuolemaansa saakka. Pianistinakin Suomea kiertänyt Merikanto kävi työnsä ohella tarkastamassa kirkkoihin asennettuja urkuja ympäri Suomea ja opetti soittoa Helsingissä julkaisten myös alan oppikirjoja. Merikannon virittämistä uruista tuli aikalaiskeskustelussa eräänlainen statussymboli pitäjien välisessä kilvoittelussa.
pienoiskuva|Albert Gebhardin maalaama muotokuva vuodelta 1903
Oskar Merikanto oli perustamassa vuonna 1911 Suomalaista Oopperaa ja toimi sen ensimmäisenä kapellimestarina vuosina 1911–1922. Merikannon sävellyskilpailuun lähettämä teos Pohjan neiti oli ensimmäinen suomenkielinen ooppera. Hän toimi myös Päivälehden (myöhemmin Helsingin Sanomat) pitkäaikaisena musiikkikriitikkona.
Yksityiselämä Merikanto sävelsi Kesäillan valssin nuoruuden mielitietylleen Sally Enrothille, mutta lopulta hän solmi elinikäisen avioliiton 29. elokuuta 1892 Liisa Häyrysen (4. helmikuuta 1869 – 14. maaliskuuta 1949) kanssa. Heidän ainoa lapsensa oli säveltäjä Aarre Merikanto. Tämän poika oli puolestaan kuvanveistäjä Ukri Merikanto. Heidät on kaikki haudattu samaan hautaan Hietaniemen hautausmaalle. Haudalla on vuonna 1927 paljastettu Yrjö Liipolan toteuttama muistomerkki.Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 233. SKS, Helsinki 2009.
Kunnianosoituksia pienoiskuva|Merikanto-postimerkki vuodelta 1968. Oskar Merikannon mukaan on nimetty Helsingin Töölössä sijaitseva Merikannontie.
Sävellykset
Katso myös Merikanto
Kirjallisuutta Heikinheimo, Seppo: ’Oskar Merikanto ja hänen aikansa’. Helsinki. Otava. 1995. .
Lehtola, Jan: 'Oskar Merikannon perintö suomalaiselle urkutaiteelle'. Helsinki. Sibelius-Akatemia. 2000. . 'Merikanto-symposium' Toimittanut Jan Lehtola. Kuopio. Sibelius-Akatemian Kuopion osasto. 2011. .
Poroila, Heikki: 'Oskar Merikannon teosluettelo'. Helsinki. Honkakirja, Suomen musiikkikirjastoyhdistys. 2019. PDF 2020 PDF
Lähteet
Aiheesta muualla
Heikki Poroila: Yhtenäistetty Oskar Merikanto Erkki Kivijärvi : Oskar Merikanto. Muutamia muistojen sirpaleita, Suomen Kuvalehti, 23.02.1924, nro 8, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset teosofit Luokka:Suomalaiset urkurit Luokka:Suomalaiset kirkkomuusikot Luokka:Vuonna 1868 syntyneet Luokka:Vuonna 1924 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit