Novak Đoković (kyrill. Новак Ђоковић , yleinen kansainvälinen kirjoitusasu Novak Djokovic) (s. 22. toukokuuta 1987 Belgrad, Jugoslavia) on serbialainen ammattilaistennispelaaja, joka on voittanut urallaan 24 grand slam -turnausta, enemmän kuin kukaan toinen miespelaaja. Yhteensä hän on voittanut urallaan 100 ATP-turnausta kaksinpelissä ja yhden nelinpelissä. Pariisin kesäolympialaisissa 2024 hän saavutti kaksinpelistä kultaa ja Pekingin kesäolympialaisissa 2008 pronssia. ATP-finaaliturnauksen Đoković on voittanut seitsemän kertaa.
Joulukuussa 2021 Đoković oli ollut miesten kaksinpelin maailmanlistan ykkösenä 350 viikkoa. Ensimmäisen kerran hän nousi ykkössijalle heinäkuussa 2011. Kukaan muu pelaaja ei ole ollut ykkössijalla yhtä monen viikon ajan. Hänet on valittu sekä Serbian vuoden urheilijaksi että maailman parhaan miesurheilijan Laureus-palkinnon voittajaksi neljä kertaa. Tämän lisäksi Đoković on myönnetty kansainvälisen tennisliiton maailmanmestariksi vuosina 2011–2015, 2018 ja 2021. Đoković valittiin ATP:n pelaajaneuvoston puheenjohtajaksi elokuussa 2016 ja uudelleen lokakuussa 2018. Hän joutui eroamaan pelaajaneuvostosta vuoden 2020 päätteeksi perustettuaan uuden PTPA-järjestön.
Tennisura Uran alku Tenniksen ohjatun harjoittelun Đoković aloitti jo nelivuotiaana. Kaksi vuotta myöhemmin hän osallistui jugoslavialaisen Jelena Genčićin tennisleirille, missä Genčić huomasi Đokovićin poikkeuksellisen lahjakkuuden. Genčić valmensi Đokovićia 11-vuotiaaksi asti. Syyskuussa 1999, pian sotilasliitto Naton pommitusten jälkeen, 12-vuotias Đoković muutti neljän vuoden ajaksi Müncheniin Nikola Pilićin johtamaan tennisakatemiaan. Junioreiden Grand Slam -kilpailuissa hän ylsi parhaimmillaan välieriin, mikä tapahtui vuonna 2004 Australian avointen poikien kaksinpelissä ja nelinpelissä. Hän oli junioreiden kaksinpelin maailmanlistalla parhaimmillaan sijalla 34 (9. kesäkuuta 2003).
Đoković aloitti ammattilaisuransa vuonna 2003. Hän kiersi vuosina 2003 ja 2004 pääasiassa ITF Futures ja ATP Challenger -turnauksia. Hän voitti vuonna 2003 Belgradissa pelatun Futures-turnauksen kaksinpelin ja vuonna 2004 neljä kaksinpeliturnausta: Aachenin ja Budapestin haastajaturnaukset sekä Čačakin ja Szolnokin Futures-turnaukset. Čačakin Futures-turnauksessa hän voitti myös nelinpelin. Vuonna 2004 hän pelasi ensimmäiset ATP-kiertueen turnauksensa.
Heinäkuussa 2005 Đoković nousi ATP:n kaksinpelin maailmanlistalla sadan parhaan joukkoon ja päätti vuoden sijoittumalla listalla 78:nneksi. Hän voitti Sanremon haastajaturnauksen ja pelasi ensimmäisen kerran kaksinpelin pääsarjassa kaikissa neljässä Grand Slam -turnauksessa. Parhaiten hän menestyi Yhdysvaltain avoimissa ja Wimbledonissa, joissa hän eteni kolmannelle kierrokselle.
Kohti kärkisijoja (2006) pienois|200px|Đoković Yhdysvaltain avoimissa 2007. Đokovićin läpimurto tapahtui kaudella 2006, jolloin hän voitti kaksi ATP-kiertueen kaksinpeliturnausta: massa-alustalla Amersfoortissa heinäkuussa ja kovalla alustalla Metzissä lokakuussa. Amersfoortin turnauksen loppuottelussa hän voitti Nicolás Massún suoraan kahdessa erässä ja Metzin turnauksen loppuottelussa Jürgen Melzerin kolmen erän jälkeen. Hän pelasi myös Umagin massaturnauksen loppuottelussa, mutta turnauksen voitto meni Stanislas Wawrinkalle Đokovićin jouduttua luovuttamaan ensimmäisen erän loppupuolella. Grand Slam -turnauksista hän menestyi parhaiten Ranskan avoimissa, joissa hän pääsi puolivälieriin. Hän voitti turnauksen toisella kierroksella maailmanlistan yhdeksäntenä olleen Fernando Gonzálezin, kolmannella kierroksella Tommy Haasin ja neljännellä kierroksella Gaël Monfilsin. Puolivälierässä hän joutui selkävamman vuoksi jättämään Rafael Nadalia vastaan pelaamansa ottelun kesken kahden hävityn erän jälkeen. Wimbledonissa Đoković selviytyi neljännelle kierrokselle, jolla hävisi Mario Ančićille viisieräisen ottelun. Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi kolmannella kierroksella Lleyton Hewittille. Loppukaudesta hän pääsi puolivälieriin Madridin Masters-turnauksessa.
Đoković nousi kaksinpelin maailmanlistalla kahdenkymmenen parhaan pelaajan joukkoon lokakuussa 2006, ja hän oli kauden päättyessä 16:ntena. Kesäkuussa 2006 hän sai uudeksi valmentajakseen Marián Vajdan. Vajdan edeltäjä Đokovićin valmentajana oli Riccardo Piatti.
Grand Slam -finaaliin ja maailmanlistan kolmanneksi (2007) Đoković aloitti kauden voittamalla kovalla alustalla pelatun Adelaiden turnauksen. Finaalissa hän voitti australialaisen Chris Guccionen. Seuraavassa turnauksessaan, Australian avoimissa Đoković hävisi neljännellä kierroksella maailmanlistan ykköselle Roger Federerille suoraan kolmessa erässä. Maaliskuussa hän pääsi sekä Indian Wells Mastersin että Miami Mastersin finaaliin. Indian Wellsissä hän hävisi finaalissa maailmanlistan kakkoselle Rafael Nadalille, mutta Miamissa hän voitti turnauksen loppuottelussa Guillermo Cañasin. Miamin puolivälierässä hän pudotti jatkosta Nadalin. Turnausten jälkeen hän nousi maailmanlistalla ensimmäisen kerran kymmenen parhaan joukkoon. Monte Carlo Mastersissa Đoković hävisi kolmannella kierroksella David Ferrerille. Estorilin turnauksen finaalissa Đoković voitti Richard Gasquet'n. Hän pääsi puolivälieriin sekä Italian avoimissa että Saksan avoimissa. Ranskan avoimissa Đoković pääsi ensimmäisen kerran Grand Slam -turnauksen välierään, mutta hävisi siinä Rafael Nadalille. Wimbledonissa hän voitti puolivälierässä tasan viisi tuntia kestäneen ottelun Marcos Baghdatisia vastaan luvuin 7–6(7–4), 7–6(11–9), 6–7(3–7), 4–6, 7–5. Välierässä hän kohtasi jälleen Nadalin, jota vastaan joutui luovuttamaan kolmannessa erässä voitettuaan ottelun ensimmäisen erän.
Đoković otti uransa kuudennen ja kauden neljännen turnausvoittonsa Canada Mastersissa, Montrealissa. Turnauksessa hän voitti kaikki maailmanlistan kolme kärkipelaajaa. Puolivälierässä hän voitti Andy Roddickin, välierässä Rafael Nadalin ja finaalissa Roger Federerin. Đoković sanoi, että voitto Federeristä oli hänen uransa suurin voitto siihen asti. Turnauksen jälkeen hän nousi maailmanlistalla kolmanneksi. Yhdysvaltain avoimissa Đoković pääsi ensimmäisen kerran Grand Slam -turnauksen finaaliin. Siinä hän hävisi kuitenkin Roger Federerille luvuin 6–7(4–7), 6–7(2–7), 4–6. Lokakuussa hän voitti Wienin turnauksen finaalissa Stanislas Wawrinkan, mutta hävisi Madridin Masters-turnauksen välierässä David Nalbandianille. Pääsy maailmanlistan kahdeksan parhaan joukkoon tiesi paikkaa vuoden päättävään Tennis Masters Cup -turnaukseen Shanghaihin. Siellä Đoković hävisi jo alkulohkossaan kaikki ottelunsa: Espanjan David Ferrerille, Ranskan Richard Gasquet'lle ja Espanjan Rafael Nadalille. Näin hän jäi turnauksen välierien ulkopuolelle.
Australian avointen voitto ja pronssia olympialaisista (2008) pienoiskuva|Đoković voittoisan Tennis Masters Cupin finaalin jälkeen 2008. Đoković aloitti kauden 2008 pelaamalla Hopman Cupissa yhdessä Jelena Jankovićin kanssa. Đoković voitti kaikki lohkovaiheen ottelunsa, ja serbialaiset selviytyivät turnauksen finaaliin. Finaalissa he hävisivät Yhdysvaltain Serena Williamsille ja Mardy Fishille ratkaisevassa nelinpelissä.
Tammikuussa Đoković saavutti uransa toistaiseksi suurimman turnausvoiton. Australian avointen kaksinpelissä hän voitti alkukierroksilla kolme sijoittamatonta pelaajaa: Saksan Benjamin Beckerin, Italian Simone Bolellin ja Yhdysvaltain Sam Querreyn. Neljännellä kierroksella hän voitti maailmanlistalla 22:ntena olleen Australian Lleyton Hewittin, puolivälierissä maailmanlistan viidentenä olleen Espanjan David Ferrerin ja välierässä maailmanlistan ykkösen, mestaruutta puolustaneen Roger Federerin. Näissä kuudessa ottelussaan Đoković ei hävinnyt erääkään. Loppuottelussa hän hävisi Ranskan Jo-Wilfried Tsongalle ensimmäisen erän 4–6, mutta voitti kolme seuraavaa 6–4, 6–3, 7–6(2), ja vei mestaruuden. Näin hänestä tuli ensimmäinen Grand Slam -turnauksen voittanut serbialainen. Samalla hän lopetti Federerin ja Nadalin 12 peräkkäisen Grand Slamin -turnausvoiton sarjan. Đoković ansaitsi turnausvoitosta 1 370 000 Yhdysvaltain dollaria.
Maaliskuussa Đoković hävisi Dubai Tennis Championships -turnauksen välierässä Andy Roddickille. Indian Wells Masters -turnauksessa hän eteni loppuotteluun. Turnauksen välierässä hän voitti Rafael Nadalin 6–3, 6–2 ja loppuottelussa Mardy Fishin 6–2, 5–7, 6–3. Monte Carlo Masters -turnauksessa hän hävisi välierässä Roger Federerille, mutta voitti heti seuraavan turnauksen, Italian avoimet Roomassa. Finaalissa hän voitti Stanislas Wawrinkan luvuin 4–6, 6–3, 6–3, ja otti näin uransa kymmenennen turnausvoiton. German Open Tennis Championships -turnauksen finaalissa hän hävisi Rafael Nadalille. Ranskan avoimissa hän selviytyi välieriin hävittyään viidessä ottelussa vain yhden erän, mutta välierässä Rafael Nadal oli parempi lukemin 4–6, 2–6, 6–7(3). Đoković hävisi Nadalille myös pari viikkoa myöhemmin Queen's Clubin ruohoturnauksen finaalissa, jossa espanjalainen oli parempi luvuin 6–7(6), 5–7. Wimbledonissa Đoković hävisi jo toisella kierroksella Marat Safinille luvuin 4–6, 6–7(3), 2–6. Kanadan Masters-turnauksessa Đoković hävisi puolivälierässä Andy Murraylle. Cincinnati Masters -turnauksessa hän pääsi finaaliin voitettuaan välierässä Nadalin. Finaalissa hän hävisi kuitenkin jälleen Murraylle.
Pekingin olympialaisissa Đoković voitti olympiapronssia. Välierässä hän hävisi pitkän kamppailun päätteeksi Rafael Nadalille. Pronssiottelussa Đoković kaatoi kuitenkin Yhdysvaltain James Blaken 6–3, 7–6. Olympialaisten jälkeen oli vuorossa Yhdysvaltain avoimet, joissa hän hävisi välierissä Roger Federerille luvuin 3–6, 7–5, 5–7, 2–6. Thailand Openissa Đoković hävisi finaalissa Jo-Wilfried Tsongalle. Lokakuussa pelatuissa Masters-turnauksissa, Madridissa ja Pariisissa, Đoković putosi kummassakin kolmannella kierroksella. Kauden päätteeksi hän voitti marraskuussa Tennis Masters Cupin kukistamalla loppuottelussa Nikolai Davydenkon lukemin 6–1, 7–5. Kauden päättyessä hän oli ATP-listalla kolmantena, mutta vain kymmenen pistettä toisena olevaa Roger Federeriä jäljessä.
Kymmenen finaalipaikkaa, viisi turnausvoittoa (2009) pienoiskuva|Đoković Ranskan avoimissa vuonna 2009. Đokovićin kausi alkoi vaisusti, kun hän hävisi Brisbanen turnauksessa jo avauskierroksella Latvian Ernests Gulbisille. Seuraavalla viikolla Sydneyssä hän hävisi välierässä Suomen Jarkko Niemiselle. Vuoden ensimmäisessä Grand Slam -turnauksessa, Australian avoimissa Đoković luovutti kramppien ja lämpimän sään takia puolivälieräottelunsa Andy Roddickia vastaan neljännessä erässä voitettuaan ensimmäisen erän, mutta hävittyään kaksi seuraavaa.
Helmikuussa Đoković hävisi Open 13 -turnauksen välierässä Jo-Wilfried Tsongalle. Kauden ensimmäisen turnausvoittonsa hän saavutti helmikuussa Dubai Tennis Championships -turnauksessa kukistamalla loppuottelussa David Ferrerin luvuin 7–5, 6–3. Maaliskuussa hän hävisi puolivälierässä Indian Wells Masters -turnauksessa Andy Roddickille. Sen jälkeen hän selviytyi kolmessa peräkkäisessä Masters-turnauksessa loppuotteluun, mutta hävisi joka kerta: Miamissa Andy Murraylle 2–6, 5–7, Monte Carlossa Rafael Nadalille 3–6, 6–2, 1–6 sekä Roomassa jälleen Nadalille lukemin 6–7(2), 2–6. Sekä Miamin että Rooman turnauksen välierässä hän voitti maailmanlistan kakkospelaajan Roger Federerin. 11. toukokuuta julkaistulla maailmanlistalla Đoković putosi neljänneksi oltuaan 81 peräkkäisenä viikkona kolmantena.