Wilhelm (Vilho) Bernhard Lehokas (vuoteen 1906 Löfqvist, 24. huhtikuuta 1876 Messukylä – toukokuu 1918 Viipuri) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918. Lehokas oli vanhan työväenliikkeen merkittävimpiä agitaattoreita, joka työskenteli yli kymmenen vuoden ajan kiertävänä luennoitsijana. Sisällissodan aikana hän työskenteli kansanvaltuuskunnan hallinnossa ja joutui sodan jälkeen valkoisten teloittamaksi Viipurin vankileirillä. Lehokas oli yksi viidestä sisällissodan aikana teloitetusta istuvasta sosialidemokraattien kansanedustajasta.
Elämä Nuoruus Vilho Lehokaksen vanhemmat olivat Sahalahdelta kotoisin ollut Tampereen pellavatehtaan työmies Henrik Löfqvist (s. 1848) ja Messukylän Takahuhdissa syntynyt Finlaysonin työläinen Anna Kaisa Louttu (myöh. Lindgren, s. 1840). Hän työskenteli nuoruudessaan Tampereella muun muassa tehdastyöläisenä ja verhoilijana.
Agitaattorina Lehokas oli jo vuosisadan vaihteessa Tampereen työväenyhdistyksen jäsen. Muutettuaan Helsinkiin 1902 hän toimi muun muassa Helsingin työväenyhdistykseen varapuheenjohtajana. Talvella 1903 Lehokas osallistui Turussa pidetylle SDP:n ensimmäiselle agitaatiokurssille. Seuraavana kesänä hän oli yksi neljästä kurssilaisesta, jotka kiersivät puhumassa eri puolilla maata. Forssan kokouksen jälkeen Lehokas palkattiin SDP:n puoluehallinnon ensimmäiseksi yleispuhujaksi. Hänestä tuli August Vatasen ohella työväenliikkeen tunnetuimpia agitaattoreita. Lehokas oli ahkera puhuja; esimerkiksi suurlakon ja Oulun puoluekokouksen välissä hän piti vajaan vuodena aikana yli 100 esitelmää. Etelä-Pohjanmaalla Lehokas niitti mainetta osallistumalla vaaliväittelyihin, joissa vastapuolella oli Santeri Alkion, Mikko Luopajärven ja Akseli Rauanheimon kaltasia poliitikkoja.
Entisen sosialidemokraatin Josua Järvisen mukaan Lehokkaan puheiden pääasiallinen sisältö oli jumalanpilkka, uskonnonvastaisuus ja materialismi. Hänen kerrottiin kutsuneen sosialidemokratiaa ”köyhän uskonnoksi, joka ei petä.” Lehokas joutui myös viranomaisten hampaisiin. Keväällä 1904 hänet pidätettiin Talikkalassa pidetyn puheen seurauksena kymmeneksi päiväksi. Elokuusta 1908 lähtien Lehokas toimi puhujan tehtäviensä ohessa puoluesihteerin sijaisena eduskunnan istuntokauden ajan. Keväällä 1909 Lehokas ja Matti Paasivuori nimitettiin puoluetoimikunnan puheenjohtajiksi rahastonhoitaja Emil Perttilän kavallusjutun synnyttämän kriisin myötä. Hän toimi myös puhetaidon opettajana Sosialidemokraattisessa puolueopistossa. Lehokas jatkoi puoluehallinnon palkkalistoilla vuoteen 1913, jolloin luennointi siirrettiin piirijärjestöjen vastuulle.
Sisllissota ja kuolema Lahokas valittiin kansanedustajaksi vuonna 1916 ja hän uusi paikkansa syksyn 1917 vaaleissa. Sisällissodan alettua Lehokas nimitettiin kansanvaltuuskunnan kanslian toimitsijaksi ja myöhemmin helmikuussa työasiain osaston sosiaaliasiain valvojaksi. Kunnallishallinnossa hän oli Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan valitseman kaupunginvaltuuston sekä kansliatoimikunnan jäsen. Kansanvaltuuskunnan siirryttyä Viipuriin Lehokas toimi sodan viime viikkoina puhujana kaupungin ympäristössä. Viipurin taistelun jälkeen hän ilmoittautui poliisilaitokselle kuulusteltavaksi. Emil Saarisen mukaan kaupungin komendantti K. N. Rantakari vapautti Lehokkaan luvaten taata hänen turvallisuutensa. Lehokas joutui kuitenkin uudelleen valkoisten pidättämäksi ja hänet ammuttiin kaksi päivää myöhemmin. Toisten lähteiden mukaan Lehokas olisi haettu poliisivankilasta ilman Rantakarin lupaa ja teloitettu pikaoikeudenkäynnin päätteeksi. Lehokas löytyy myös Viipurin vankileirin pastorin kanslian ”Kuolleitten kirjasta”, joka sisältää 381 kaupungin valtauksen jälkeen kenttätuomion nojalla teloitetun punaisen nimet.
Helsingin Sanomissa oli 15. kesäkuuta kuolinilmoitus, jossa Lehokkaan mainitaan kuolleen Viipurissa toukokuun puolivälissä. Kuolinilmoituksen julkaisun jälkeen sanomalehdet uutisoivat hänen kuolleen ”tuntemattomalla tavalla.” Teloitetut, vangitut tai maanpakoon lähteneet sosialidemokraattien kansanedustajat merkittiin kuukausien ajan tynkäeduskunnan pöytäkirjoihin poissaoleviksi. Viimein joulukuussa eduskunta totesi Lehokkaan kuolleen ja nimitti hänen tilalleen varaedustajaksi Heikki Väisäsen.
Perhe Vilho Lehokkaan puoliso oli Vesilahdella syntynyt Ida Maria Salminen (1885-1959), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1907. Perheessä oli kaksi lasta.
Teokset
Lähteet
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Suomen sisällissodan terrorin uhrit Luokka:Viipurin läänin itäinen vaalipiiri Luokka:Vuonna 1876 syntyneet Luokka:Vuonna 1918 kuolleet