Julius Ivar Nurminen (9. kesäkuuta 1887 Sääksmäki – 24. heinäkuuta 1918 Tammisaari) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918. Hän työskenteli muun muassa Sortavalassa ilmestyneen Päivän Tiedot -lehden päätoimittajana. Nurminen ei osallistunut sisällissodan tapahtumiin, mutta joutui siitä huolimatta valkoisten vangiksi ja kuoli Tammisaaren vankileirillä.

Elämä Nuoruus Julius Nurmisen vanhemmat olivat suutari Jakob Edvard Nurminen (s. 1850) ja Maria Adolfiina Lindström (s. 1851). He olivat muuttaneet Saaksmäkeen joitakin vuosia ennen Nurmisen syntymää, mutta palasivat pari vuotta myöhemmin kotipitäjäänsä Urjalaan. Julius Nurminen oli perheen viidestä lapsesta toiseksi nuorin. Hän kävi neljä vuotta Nuutajärven lasitehtaan yksityistä kansakoulua, joka oli köyhien lapsille ilmainen. Kevään 1905 Nurminen opiskeli sisarensa Olgan kanssa Kaarlo Wesalan Kuortaneella toimineessa esiseminaarissa, jonka jälkeen hän työskenteli kiertokoulun opettajana Tohmajärven Kutsunvaarassa.Nurminen 2013, s. 84–90.

Työväenliikkeeseen ja kansanedustajaksi Kesällä 1906 Nurminen kiinnostui työväenliikkeestä osallistuttuaan Urjalassa pidetyille sosiaalisille luentopäiville, jossa esitelmöivät muun muassa Juho Astala, Yrjö Loimaranta ja Santeri Nuorteva. Seuraavana syksynä Nurminen perusti Kutsuntavaaraan työväenyhdistyksen, minkä johdosta kirkkoherra Johan Antero Cederberg erotti hänet kesken lukuvuoden. Tämän jälkeen Nurminen toimi Tohmajärven sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön agitaattorina kevään 1907 eduskuntavaaleihin saakka. Kotiin palattuaan Nurminen liittyi Urjalankylän työväenyhdistys Kipinään. Isoveli Emil (1878-1927) toimi sen rahastonhoitajana ja myös sisar Olga puolisoineen olivat yhdistyksen aktiiveja. Kesän aikana Nurminen tutustui myös tulevaan puolisoonsa Anna Kemppiin tämän organisoidessa palvelijoiden lakkoa Urjalassa. Syyskuussa 1907 hän aloitti piiriagitaattorina Lounais-Hämeessä.Nurminen 2013, s. 77–84. Talvella 1908 Nurminen työskenteli Ihanneliiton ylläpitämän koulun opettajana Porissa. Koulun lopetettua taloudellisista syistä jo samana keväänä Nurminen jatkoi Satakunnan piirin kiertävänä vaalipuhujana. Heinäkuun eduskuntavaalien jälkeen Nurminen palkattiin Viipurin läänin läntisen vaalipiirin Kotkan alapiirin puhujaksi Kymenlaaksoon ja vuoden kuluttua hänestä tuli alapiirin piirisihteeri.Nurminen 2013, s. 90–102. Vuonna 1911 Nurminen siirtyi piirisihteeriksi Viipuriin, josta Anna sai työpaikan piiritoimiston kanslistina.Nurminen 2013, s. 103–110. Syksyllä 1913 Nurminen opiskeli SDP:n puolueopistossa.Nurminen 2013, s. 110–120. Hän vaikutti myös osuustoimintaliikkeessä. Vuonna 1915 Nurminen valittiin Viipurin Osuusliikkeen hallituksen puheenjohtajaksi ja hän suoritti Tuusulan kansanopistolla järjestetyn Suomen Osuustoimintaopiston kurssin. Joulukuussa 1915 Nurminen jätti piirisihteerin tehtävänsä ja siirtyi Viipurissa ilmestyneen Työ-lehden toimittajaksi.Nurminen 2013, s. 135–137. Hän kirjoitti lehteen myös nimimerkeillä ”JN” ja ”n”. Toukokuussa 1916 Nurminen kutsuttiin Sortavalaaseen Päivän Tiedot -lehden päätoimittajaksi V. F. Aaltorannan kuoltua. Myöhemmin samana kesänä Nurminen valittiin kansanedustajaksi, mutta hän pystyi jatkamaan päätoimittajan tehtäviänn, koska uusi eduskunta kutsuttiin koolle vasta yhdeksän kuukauden kuluttua.Nurminen 2013, s. 153–160. Nurminen kuului Otto Wille Kuusisen johtamaan SDP:n radikaaliin siipeen, joka vastusti hallitusyhteistyötä porvarien kanssa.Nurminen 2013, s. 176.

Sisällissota Eduskunnan hajottamisen jälkeen Nurminen valittiin kansanedustajaksi jälleen lokakuun 1917 vaaleissa. Päivän Tietojen toimituksessa Nurminen edusti vallankumouksellista linjaa yhdessä Juho Lonkaisen kanssa, kun taas toimitussihteeri Pekka Railo, lehtiosuuskunnan puheenjohtaja Anton Kotonen ja talouspäällikkö Pekka Kapanen olivat maltillisia.Nurminen 2013, s. 186–190. Yleislakon jälkeen pidetyssä SDP:n puoluekokouksessa myös Nurminen kääntyi maltillisempaan suuntaan. Vaalikamppailun aikana syntyneiden erimielisyyksien johdosta Nurminen päätti karistaa Sortavalan tomut jaloistaan ja hakeutui jälleen Työn toimitukseen, jossa hänen oli määrä aloittaa helmikuussa 1918.Nurminen 2013, s. 196–197.

Eduskunnan kokoonnuttua viimeisen kerran ennen sisällissodan alkamista Nurminen lähti 27. tammikuuta Sortavalaan. Muutamaa päivää myöhemmin hän yritti palata Helsinkiin, mutta sotatoimien ollessa jo käynnissä pääsi junalla vain Mikkeliin saakka ja joutui kääntymään takaisin.Nurminen 2013, s. 210–211. Sortavala jäi sodan alkupäivinä valkoisten haltuun taisteluitta, jonka jälkeen Päivän Tietojen seuraajaksi vuodenvaihteessa perustettu Kansa lakkautettiin ylipäällikkö C. G. E. Mannerheimin määräyksestä. Nurminen vangittiin helmikuun lopussa ja toimitettiin Sortavalan vankileirille. Juristeista koostunut tutkijalautakunta kuulusteli Nurmista ja puolsi vapauttamista kansanedustajastatukseen vedoten, mutta suojeluskunta piti hänet vangittuna.Nurminen 2013, s. 215–225. Nurminen siirrettiin myöhemmin Kokkolan vankileirille ja kesäkuussa edelleen Tammisaaren vankileirille. Nurmisen kunto heikkeni nopeasti epäinhimillisissä oloissa ja Pekka Railon mukaan hän makasi viikkotolkulla sairaalassa toimintakykynsä täysin menettäneenä ennen kuolemaansa heinäkuun lopussa. Viralliseksi kuolinsyyksi merkittiin nälkä.Nurminen 2013, s. 225–235. Nurmisen tilalle kansanedustajaksi nousi Jussi Rapo.

Perhe Julius Nurmisen puoliso oli Anna Haverinen (os. Fonsell, ent. Kemppi), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1913. Hän toimi myöhemmin SDP:n kansanedustajana vuosina 1922-1930. Heidän pojanpoikansa Pertti Nurminen (1943–2020) julkaisi pariskunnan elämänvaiheita tutkivan väitöskirjan vuonna 2013.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Suomen sisällissodan terrorin uhrit Luokka:Viipurin läänin läntinen vaalipiiri Luokka:Viipurin läänin itäinen vaalipiiri Luokka:Vuonna 1887 syntyneet Luokka:Vuonna 1918 kuolleet