Tauno Ilmari Paronen (23. syyskuuta 1912 Viipuri – 3. helmikuuta 1998 Kotka) oli metsänhoitaja ja Mannerheim-ristin ritari numero 151.
Parosen vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Paronen ja Edla Katariina Jantunen ja puoliso vuodesta 1947 sairaanhoitaja Helvi Helena Saarilahti. Paronen tuli ylioppilaaksi Viipurin maanviljelyslyseosta 1932, suoritti metsänhoitotutkinnon 1938 ja virkatutkinnon 1939. Paronen toimi Haapa Oy:n metsänhoitajana 1939-1944, Joensuun työvoimapiirin metsätyömaatarkastajana ja liikennepiirin kuljetuspäällikkönä vuoden 1945 alusta ja Pohjois-Karjalan hankintapiirin päällikkönä saman vuoden kesästä.
Paronen suoritti asevelvollisuutensa 1932-1933 jalkaväessä, reservin vänrikiksi hänet ylennettiin 1934, luutnantiksi 1940 ja kapteeniksi 1941. Talviosodassa Paronen toimi konekiväärijoukkueen ja partio-osaston johtajana ja jatkosodassa konekivääri- ja kiväärikomppanian päällikkönä ja pataljoonan komentajana. Paronen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 22. elokuuta 1944.Hurmerinta 2008, s. 213
Metsäneuvoksen arvonimen Paronen sai vuonna 1974.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset virkamiehet Luokka:Suomalaiset metsänhoitajat Luokka:Mannerheim-ristin ritarit Luokka: Suomalaiset upseerit Luokka:Vuonna 1912 syntyneet Luokka:Vuonna 1998 kuolleet