thumb|Erkki Rautio 1960-luvun keskivaiheilla. Erkki Ilmari Rautio (5. lokakuuta 1931 Helsinki – 15. elokuuta 2026) oli suomalainen sellotaiteilija. Hän opiskeli sellonsoittoa Helsingissä Yrjö Selinin, Roomassa vuonna 1955 Enrico Mainardin ja Pariisissa vuonna 1956 Pierre Fournier’n johdolla. Hän oli kansainvälisesti tunnetuimpia ja menestyneimpiä suomalaisia instrumentalisteja, ja toimiessaan Sibelius-Akatemian professorina hän vaikutti merkittävästi suomalaisen sellotaiteen kehitykseen.
Rautio toimi 1957–1959 Helsingin kaupunginorkesterin sellonsoittajana ja 1959–1965 Oulun musiikkiopiston sellonsoiton opettajana. Hän hoiti 1965–1994 sellonsoiton professuuria Sibelius-Akatemiassa ja oli akatemian rehtori 1990–1993.
Erkki Rautio piti konsertteja ja mestarikursseja laajalti Suomessa ja ulkomailla. Hän toimi kansainvälisten kilpailujen tuomaristossa. Klassisen ohjelmiston ohella hän kantaesitti lukuisia suomalaisten säveltäjien teoksia ja levytti sonaatteja muun muassa Ralf Gothónin ja Izumi Tatenon kanssa, J. S. Bachin, Paul Hindemithin, Zoltán Kodályn, Aulis Sallisen ja Max Regerin sooloteoksia, samoin kuin selloduoja ja -trioja Anssi Karttusen ja Timo-Veikko Valveen kanssa sekä Robert Schumannin ja Antonín Dvořákin sellokonsertot Eri Klasin johdolla.
Raution ensimmäinen puoliso oli Heidi (Adalheid) Rautio o.s. Mörike (1935–1999) ja toinen puoliso on Sari Rantanen. Hänen poikiaan ovat taidemaalari Ilmari Rautio ja pianisti Martti Rautio. Hänen veljiään olivat säveltäjä Matti Rautio ja viulisti ja kapellimestari Paavo Rautio.
Palkinnot ja tunnustukset Pro Finlandia -palkinto 1968 Harriet Cohen Award -tunnustus parhaasta selloresitaalista 1968 valtionpalkinto 1990
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Suomalaiset sellistit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Sibelius-Akatemian professorit Luokka:Vuonna 1931 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet