Maarit on suomalaislaulaja Maaritin jouluksi 1973 ilmestynyt esikoisalbumi. Levyn julkaisi Love Records, ja sen tuottivat Otto Donner, Måns Groundstroem ja Atte Blom.

Albumista tehtiin musiikillisesti tarkoituksellisen monipuolinen, ja sillä on esimerkiksi balladeja, soulia, rockia, countrya ja poliittista runoelmaa. Materiaalista puolet on ulkomaista käännösmateriaalia esimerkiksi Carole Kingiltä ja Stevie Wonderilta, ja puolet on suomalaisia sävellyksiä. Sanoituksia käännöskappaleisiin kirjoitti etenkin Hector. Taustayhtyeenä levyllä toimii Wigwam, ja mukana ovat myös kitaristit Albert Järvinen, Dave Lindholm ja Jukka Tolonen sekä puhallinsoittaja Pekka Pöyry. Lindholm myös sävelsi ja sanoitti tilaustyönä rockhenkiset kappaleet ”Anna tukan valuu vaan” ja ”Se se on rokkii”.

Maarit-albumi ei ollut suuri kaupallinen menestys, mutta se keräsi huomiota ja lisäsi Maaritin julkisuutta. Singlenä siltä julkaistiin kappale ”Laakson lilja”. Myös kappaleista ”Lainaa vain” ja ”Sua ehkä liikaa pomputin” muodostui ajan mittaan Maaritin tunnetuimpia esityksiä.

Tausta Maarit toimi solistina tikkurilalaisessa Harakiri-yhtyeessä. Siihen liittynyt pianisti Curre Boucht nauhoitti Maaritin laulusta demon, jonka hän lähetti levy-yhtiö Love Recordsin Atte Blomille. Blom vakuuttui kuulemastaan, ja Maaritin ensimmäinen single ”Aamun tulo” / ”Nyt olen tullut maailmaan” julkaistiin kesällä 1972. Maarit teki Lovella vuoden ajan myös toimistotöitä ja toimi levy-yhtiön taustalaulajana livenä ja levyillä. Maaritin maine alkoi kasvaa tv-esiintymisten ja radiosoiton myötä, ja myös kriitikot suhtautuivat häneen myönteisesti.Saksala 2025, s. 118–119. Maarit esimerkiksi osallistui vuoden 1973 euroviisukarsintoihin.Leino 2014, s. 28.

Työstö

Maaritin esikoisalbumia ryhdyttiin tekemään syksyllä 1973.Leino 2014, s. 31. Maarit, Atte Blom, Otto Donner ja Jim Pembroke etsivät yhdessä levylle sopivia lauluja ostamalla levykauppa Digeliuksesta kuuluisia soul- ja bluesalbumeja.Rantanen 2014, s. 78.

Levy nauhoitettiin Helsingissä Finnvox-studioilla. Sen tuottajiksi merkittiin Donner, Blom sekä Måns Groundstroem,Maarit-vinyylialbumin takakannen tiedot. Love Records. 1973. LRLP 95. joka osallistui tuottamiseen silloin, kun Donnerilla oli muita kiireitä. Maarit kuvasi myöhemmin Donneria tuottajana hyvin näkemykselliseksi ja teräväksi, mutta myös isälliseksi. Hän oli erittäin kriittinen ja puuttui jokaiseen virheeseen, mutta Maarit ymmärsi hänen vaatimuksensa. Huomiota kiinnitettiin enimmäkseen artikulaatioon ja tulkintaan. Atte Blom ei ollut muusikko, joten hän jätti Maaritin mukaan varsinaiset tuottajan tehtävät Donnerille. Blom kuitenkin hallitsi kokonaisuutta ja oli joka tilanteessa mukana. Äänittäjinä toimivat Erkki Hyvönen ja Paul Jyrälä.

pienois|Finnvoxin studiorakennus kuvattuna vuonna 2017. Donner kutsui taustamuusikoiksi Wigwam-yhtyeen, jonka jäsenet olivat tuolloin Jim Pembroke (piano ja laulu), Jukka Gustavson (kosketinsoittimet ja laulu), Pekka Pohjola (bassokitara) ja Ronnie Österberg (rummut). Maaritin tavoin Lovelle levyttänyt Wigwam soitti albumin taustoja hyvityksenä sille, että sen Being-albumin äänityssessiot olivat venyneet ja käyneet yhtiölle kalliiksi. Mukaan pyydettiin myös Albert Järvinen, Dave Lindholm, Jukka Tolonen ja Pekka Pöyry. Esko Lehtosen vuonna 1983 julkaiseman Suomalaisen rockin tietosanakirjan mukaan albumilla soittaa myös Sakari Kukko. Kitaristeista Järvinen, jonka haluttiin tuovan levylle rock-ilmettä, soittaa kappaleissa ”Synnyin Saatanan merkit käsissäin” ja ”Sua ehkä liikaa pomputin”Leino 2014, s. 39. ja Tolonen kappaleissa ”Ei eiliseen” ja ”Lainaa vain”. Pekka Pöyry soittaa saksofonia kappaleessa ”Anna tukan valuu vaan”. Lauluosuudet äänitettiin erikseen soittimien jälkeen.

Musiikki

Tyyli Maarit on varsinaisen rocklevyn sijaan eräänlainen läpileikkaus Love Recordsin julkaisemasta musiikista. Loven oli musiikillis-aatteellisen taustansa vuoksi tapana työskennellä enemmän artisti- kuin levykeskeisesti, minkä vuoksi esittäjän erityisominaisuuksia ja vahvuuksia haluttiin hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti riskinkin uhalla. Siksi Maaritin skaalaa venytettiin albumilla herkistä balladeista poliittisen runoelman ja countryn kautta souliin ja suoraviivaiseen rockiin. Albumilla on myös laajasti popsoulia enimmäkseen käännösversioina.Rantanen 2014, s. 185. Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia -teoksessa (1998) kirjoitetaan Maarit-albumista, että levyllä ei ratkaise niinkään musiikkityyli, vaan tyyli on Maaritissa, jonka laulamina hyvin erilaisetkin kappaleet kuuluvat ”samaan maailmaan”.

Kappalemateriaali Aikakaudelleen tyypillisesti Maarit-albumilla on ulkomaisia käännöskappaleita, mutta valtavirtakäytännöstä poiketen puolet on suomalaisia sävellyksiä.Leino 2014, s. 41. Levylle valittiin kappaleita esimerkiksi Maaritin suurilta suosikeilta Carole Kingiltä ja Stevie Wonderilta. Kingiltä levylle otettiin kappaleet ”Child of Mine” ja ”Goin’ Back”, jotka Hectorin kääntäminä saivat nimet ”Lainaa vain” ja ”Ei eiliseen”. ”Lainaa vain” -kappaleesta tuli kestohittiSaksala 2025, s. 120., ja myös Stevie Wonderin kappaleen ”You Are the Sunshine of My Life” suomenkielisestä versiosta ”Sua ehkä liikaa pomputin” muodostui aikaa myöten Maaritin tunnetuimpia lauluja.Leino 2014, s. 34–35. Hector tavoitteli sen tekstiin kevyempää, jopa iskelmällistä ilmaisua.Leino 2014, s. 36–37. Maarit keksi laulaa sen hyvin hiljaisella äänellä, mihin oltiin myöhemmin tyytyväisiä.

Albumille valittiin myös perinteisempää 1960-luvun musiikkia. Hector sanoitti Rolling Stonesin kappaleen ”Jumpin’ Jack Flash” nimellä ”Synnyin Saatanan merkit käsissäin”. Kappaleen ”Merimies” levyttäminen oli Maaritin oma toive. Sen alkuperäisen englanninkielisen version ”A Salty Dog” esittäjä oli Procol Harum, ja saman Atte Blomin kirjoittaman suomenkielisen tekstin oli jo 1969 levyttänyt Pepe Willberg. Molemmat olivat Maaritille tärkeitä esittäjiä. Blomin valinta levylle oli country-laulu ”Delta Dawn”, josta Maarit ei innostunut ennen kuin kuuli Bette Midlerin noihin aikoihin Yhdysvalloissa suosiota saavuttaneen version. Blomin kääntämänä kappale sai nimekseen ”Laakson lilja”, joka on peräisin Honoré de Balzacin samannimisestä romaanista. Blomin salanimeksi on merkitty ”Gobseck”,Leino 2014, s. 38. joka on puolestaan Balzacin luoma hahmo.

Jim Pembroken alun perin englanninkieliset kappaleet ”Suonsilmä” (”Sweet Maria”) ja ”Uutisten jälkeen” (”Resigned to Surrender”) sanoitti suomeksi Hector. Hänen sanoituksissaan on viittauksia aikakauden poliittiseen tilanteeseen Vietnamissa ja Latinalaisessa Amerikassa. Hector ilmaisi sanomansa kuitenkin metaforin, jotta Maarit ei leimautuisi. Esimerkiksi ”Uutisten jälkeen” on poliittisvaikutteinen balladi, joka käsittelee Chilen presidentin Salvador Allenden ajankohtaista kuolemaa sekä yleisesti fasismia. Vuosina 1970–1972 yli puolet Love Recordsin tuotannosta oli poliittista musiikkia, ja Maaritin kappalevalinnat edustivat sille jatkumoa. Otto Donner sävelsi kappaleen ”Pienellä pojalla”, jonka sanoitti Jussi Ahtinen. Atte Blom puolestaan halusi levylle ”perinaisellisen” version Kaj Chydeniuksen kappaleesta ”Laulu kuolleesta rakastetusta”.

Dave Lindholm sävelsi ja sanoitti kaksi rockhenkistä kappaletta, ”Anna tukan valuu vaan” ja ”Se se on rokkii”. Lindholm on muistellut, että kappaleet syntyivät, kun Otto Donner oli pyytänyt häneltä levylle rockia.Leino 2014, s. 40.

Kansitaide

pienois|pysty|C-kasettiversion kansikuva. Kuvat albumin kantta varten otti Anita Westin syyskuussa 1973 Helsingin Kaivopuistossa ja Tähtitorninvuorella.Leino 2014. s. 41 & kuvagalleria ennen sivua 157.Maarit-vinyylialbumin liite. Kirjoittanut Maarit Hurmerinta, toimittanut Tuomas Pelttari. Svart Records. 2014. SVR280. Kansikuvan valitsi Atte Blom, joka ei halunnut Maaritista liian edustavaa kuvaa, jotta se ei veisi huomiota itse musiikilta.Leino 2014, s. 41.

Maarit itse pettyi ulkonäköönsä kannessa ja kertoi myöhemmin olleensa järkyttynyt Blomin valinnasta. Blomille eivät kelvanneet myöskään Maaritin isoäidin luona otetut mallimaiset kuvat. Maarit myös sanoi myöhemmin suureksi vääryydeksi sitä, ettei kaikkia levyllä soittavia muusikoita mainita takakannessa. Siinä kerrotaan ainoastaan levyllä esiintyvän ”Otto Donnerin kuorot ja studio-orkesteri, Jim Pembroken ja Jukka Gustavsonin yhtyeet, Isokynä Lindholmin ja Pekka Järvisen rockbändit”.

Albumin C-kasettiversio julkaistiin erilaisella kansikuvalla.Maarit: Maarit-C-kasetti. Love Records. 1973. LRC 95.

Julkaisu ja vastaanotto

Myynti ja painokset Maarit-albumi julkaistiin jouluksi 1973. Maaritin mukaan albumia myytiin vajaat 10 000 kappaletta.Leino 2014, s. 44. Se ei noussut Mitä Suomi soittaa -listalla kymmenen myydyimmän levyn joukkoon, eikä se saavuttanut listasijoitusta Timo Pennasen vuonna 2006 laatiman Sisältää hitin -listauksen perusteella. Levy keräsi kuitenkin huomiota ja lisäsi Maaritin julkisuutta. Hänet nostettiin vakavasti otettavaksi tekijäksi, ja hänestä alkoi ilmestyä tasaisesti lehtiartikkeleita.Leino 2014, s. 44, 47.

Maarit julkaistiin alun perin vinyylilevynä ja C-kasettina. Vinyyliversiosta julkaistiin myöhemmin uusintapainos, ja levyjen ja kansien eri painosmäärien vuoksi alkuperäisen painoksen levyä myytiin pitkään uusintapainoksen kansissa. Ensimmäinen CD-painos julkaistiin 1991. Svart Records julkaisi vuonna 2014 värivinyyliversion. CD-versioiden tavoin siinä olivat bonuskappaleina Maaritin ensimmäisen singlen laulut ”Aamun tulo” ja ”Nyt olen tullut maailmaan”.

Albumilta julkaistiin joulukuussa 1973 singlenä kappale ”Laakson lilja” B-puolenaan ”Anna tukan valuu vaan”.Rantanen 2014, s. 277.

Arvioita

Aikalaisarviot

Levyarvosteluissa kriitikot kiinnittivät huomiota Maaritin suomalaislaulajille poikkeukselliseen tapaan fraseerata kappaleita afroamerikkalaisella tyylillä. He kiittivät myös Maaritin äänen kypsyyttä.Leino 2014, s. 42.

Ilta-Sanomat kirjoitti 29. joulukuuta 1973 ilmestyneessä numerossaan, että levyn kappaleista Maaritin tyyliin parhaiten tuntuvat sopivan Jim Pembroken sävellysten ”Suonsilmä” ja ”Uutisten jälkeen” herkät melodiat.

Musa-lehden numerossa 1/1974 albumia arvioi Kari Kantalainen, joka kehui sitä hyväksi levyksi ja kirjoitti sen soundien, sovituksien ja kokonaissävyjen olevan mestarillista työtä. Kantalainen sanoi Maaritin olevan yksi Suomen omaperäisimmistä ja sielukkaimmista lauluntulkitsijoista ja kykenevän muuntautumaan musiikkiin, mutta hän antoi levyn onnistumisesta kunniaa myös soittajille ja muille taustahenkilöille. Kantanen väitti albumin olevan yksi talven tervetulleimmista ja tuoreimmista uutuuksista ja antoi sen arvosanaksi 4,5 tähteä viidestä mahdollisesta.

Myöhempiä näkemyksiä Esko Lehtonen kritisoi Suomalaisen rockin tietosanakirjassa (1983) albumin kappalevalikoimaa sekavaksi ja sanoi sen häiritsevän Maaritin kokonaiskuvan hahmottamista. Outi Popp kirjoitti myöhemmin, että Maarit sai esikoislevyllään ”Suomen rokkiäijät kalpenemaan”.

Maarit itse kehui myöhemmin albumin miksausta ja soundeja ja sitä kuinka levy on kestänyt aikaa. Kappalevalintoja hän piti ovelina, ja ne olivat hänen mielestään kaikki aivan kuin hänen itsensä valitsemia. Atte Blom on kertonut, että hänelle Maaritin esikoisalbumi on kaikkein rakkain. Se edusti musiikillisesti ajattelua, jota hän oli Love Recordsin kahden muun perustajan Otto Donnerin ja Christian Schwindtin kanssa ajanut, eli rockin ja jazzin liittoa.

Kappalelista

A-puoli

B-puoli

Maarit: Maarit-CD-levyn takakannen tiedot. Lipposen Levy Ja Kasetti. 2022. LIPPOCD-094.

Bonuskappaleet

Bonuskappaleet ovat mukana CD-painoksilla ja vuoden 2014 vinyylipainoksella.

Single

Tekijät

Muusikot

Maarit – laulu

Wigwam Jim Pembroke – piano Jukka Gustavson – kosketinsoittimet Pekka Pohjola – bassokitara Ronnie Österberg – rummut

Muut Albert Järvinen – kitara Dave Lindholm – kitara Pekka Pöyry – puhallinsoittimet

Muut Tuottajat: Otto Donner, Måns Groundstroem ja Atte Blom