thumb|Kuvassa Israelin miehittämät Gazan kaista (vas. alakulmassa) ja Länsiranta. Länsirannan keltaiset osat ovat Israelin armeijan vartioimia alueita, joissa on israelilaisten perustamia siirtokuntia. Hamas on vastannut Gazan kaistan ja Fatah Länsirannan paikallishallinnosta vuodesta 2007 alkaen. Paikallishallinnon valta ei ulotu kuitenkaan Palestiinaa miehittävän Israelin armeijan tai Israelista muuttaneisiin siirtokuntia asuttavien juutalaisten toimintaan.
Palestiina () tai Palestiinalaisalue on Lähi-idässä sijaitseva Israelin vuonna 1967 miehittämä alue, joka julistautui itsenäiseksi vuonna 1988. Alueilla toimiva palestiinalaishallinto alkoi käyttämään itsestään nimeä Palestiinan valtio vuonna 2013. Suurin osa YK:n jäsenvaltioista on tunnustanut Palestiinan valtion.
Palestiina jakautuu kahteen toisistaan erillään olevaan maantieteelliseen alueeseen, Jordanjoen ja Kuolleenmeren rannalla sijaitsevaan Länsirantaan sekä Välimeren rannalla sijaitsevaan Gazan kaistaan. Näiden alueiden yhteispinta-ala on 6 020 km² ja väkiluku noin 5,2 miljoonaa.
Palestiinan hallinnollinen keskus on Länsirannalla sijaitseva Ramallah ja suurin kaupunki on Gazan kaistalla sijaitseva Gaza. Länsirannan paikallishallinnosta vastaa vaalit aikoinaan voittanut sosiaalidemokraattinen Fatah-puolue. Gazan kaistan palestiinalaishallinto on ollut ääri-islamistisen Hamas-järjestön käsissä vuodesta 2006, jolloin Palestiinassa pidettiin parlamenttivaalit. Hamas sai tällöin vaalivoiton Palestiinan vapautusjärjestö PLO:sta. Palestiinassa ei ole järjestetty vaaleja sen jälkeen.
Palestiinan perustuslaki (2002) määrittelee sharian lakien tärkeimmäksi lähteeksi sekä arabikansallisuuden ja islamin palestiinalaisen yhteiskunnan ydinasioiksi.Alasttal 2024, s. 212 Palestiinan lipussa on panarabialaiset värit: punainen, musta, valkoinen ja vihreä. Lippu on sama kuin Irakin ja Jordanian välisen lyhytikäisen Arabifederaation lippu vuodelta 1958.Spencer 2019, s. 91
Palestiinassa on käyty miehittäjävaltio Israelin vastaista sissisotaa koko miehityksen ajan ensin Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n ja myöhemmin ääri-islamistisen Hamas-järjestön aseellisen siiven toimesta. Hamas otti vuonna 2017 tavoitteekseen palauttaa ennen vuoden 1967 miehitystä vallinneet rajat.
Kansainvälinen asema 300px|pienoiskuva|oikea|
Palestiinalaisalueilla toimiva palestiinalaishallinto alkoi käyttämään itsestään nimeä Palestiinan valtio vuonna 2013.
Lähes kolme neljäsosaa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsenmaista on tunnustanut Palestiinan valtion. Myös suurin osa Pohjoismaista on tunnustanut sen (Islanti, Norja ja Ruotsi), kuten myös katolisen kirkon Pyhä istuin.
Marraskuussa 2012 YK:n yleiskokous hyväksyi Palestiinan YK:n tarkkailijajäsenvaltioksi (). Täysjäseneksi Palestiina ei ole voinut liittyä, koska turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen Yhdysvallat on estänyt sen veto-oikeudellaan vuosina 2011 ja 2024.
Vuonna 2015 YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon hyväksyi Palestiinan anomuksen liittyä Rooman perussäännön osapuoleksi ja täten kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) tuomivallan alaisuuteen.
Vaalit
1996 (parlamentti- ja presidentinvaalit) Fatah sai 50 paikkaa 88:sta vuonna 1996 pidetyissä ensimmäisissä parlamenttivaaleissa. Hamas oli kieltäytynyt asettamasta ehdokkaita. Hamas oli tyytymätön Israelin kanssa käytyjen neuvottelujen tasapuolisuuteen, minkä vuoksi se pyrki välttämään Palestiinalaishallinnon tunnustamista.
Palestiinan vapautusjärestö PLO:n puheenjohtaja ja Fatah-puolueen perustaja Jasser Arafat valittiin palestiinalaisten presidentiksi vuonna 1996 noin 88 prosentin ääniosuudella. Arafat luovutti kansainvälisen painostuksen alla jonkin verran valtaansa pääministereilleen, Mahmud Abbasille (huhtikuu–syyskuu 2003) ja Ahmad Qurai’ille (lokakuu 2003 – tammikuu 2006).
2005 (presidentinvaalit) Uudet presidentinvaalit järjestettiin Arafatin kuoleman jälkeen 9. tammikuuta 2005, jolloin valituksi tuli Fatah-puolueen Mahmud Abbas.
Presidentti Abbasin kolmivuotinen toimikausi loppui 9. tammikuuta 2009. Jos maassa olisi järjestetty uudet presidentinvaalit, Hamas olisi todennäköisesti saanut läpi ehdokkaansa Aziz al-Dewikin. Israelin sotilastuomioistuin tuomitsi poliitikon kuitenkin kolmeksi vuodeksi vankilaan.
2006 (parlamenttivaalit) Tammikuussa 2006 pidetyissä toisissa parlamenttivaaleissa Hamas voitti 76 paikkaa 132:sta. Vaalit hävinneen Fatahin edustaja ilmoitti, ettei puolue ole valmis hallitusyhteistyöhön Hamasin kanssa ja sen pääministeri Ahmad Qurai’ erosi, jotta Hamas voisi muodostaa hallituksen. Pääministeriksi nousi Isma’il Haniyya. Fatahin ja Hamas ajautuivat loppuvuonna 2006 sisällissodan partaalle, ja taisteluissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Järjestöt sopivat yhteishallituksesta helmikuussa 2007.
Suunnitelma vuoden 2020 vaaleiksi Palestiinan presidentti Mahmud Abbas kertoi joulukuussa 2019 Länsirantaa hallitsevan Fatahin ja Gazan aluetta hallitsevan Hamasin sopineen, että Länsirannassa, Gazassa ja Itä-Jerusalemissa pidettäisiin vuonna 2020 presidentti- ja parlamenttivaalit. Kyseessä olisivat olleet Palestiinalaishallinnon ensimmäiset vaalit 14 vuoteen. Vaaleja ei kuitenkaan toimitettu.
Talous Palestiinalaisalueen talous romahti lähes täysin vuoden 2000 Al-Aqsan kansannousun alun jälkeen, ja Israel tuhosi vuonna 2002 osan palestiinalaishallinnon toimintakyvystä.
Euroopan unioni on ollut Palestiinan paikallishallinnon suurin rahoittaja. Se avusti palestiinalaishallintoa ensikymmenluvulla noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa ja Yhdysvallat 400 miljoonalla dollarilla.http://cc.msnscache.com/cache.aspx?q=3661126121536&lang=en-US&mkt=en-US&FORM=CVRE Myös Venäjä on tukenut palestiinalaishallintoa.
Palestiinaa miehittävä Israel ilmoitti jäädyttävänsä pysyvästi palestiinalaisilta kuukausittain keräämiensä 42 miljoonan euron suuruisten vero- ja tullimaksujen tilittämisen palestiinalaishallinnolle sen jälkeen, kun äärijärjestö Hamas oli saanut enemmistön Palestiinan parlamentin paikoista. Tämä merkitsi sitä, että puolet palestiinalaishallinnon tuloista jäi saamatta, mikä vaaransi alueen väestön toimeentulon, koska julkinen sektori oli Palestiinan suurin työllistäjä. Israel vaati lisäksi ulkomaisia avunantajia lopettamaan palestiinalaishallinnon taloudellisen avustamisen. EU ja Yhdysvallat ilmoittivatkin keskeyttävänsä Palestiinan hallituksen avustamisen.
Suhtautuminen ulkomailla Kun Israel miehitti palestiinalaisalueet vuonna 1967, Neuvostoliitto katkaisi suhteensa Israeliin ja alkoi tukemaan PLO:ta ja palestiinalaisia. Myös vasemmiston kannattajat ulkomailla ovat olleet miehityksen alettua yleensä Palestiinan puolella. Professori Hannu Juusola on esittänyt, että Neuvostoliiton siirtyminen palestiinalaisten puolelle ja USA:n Israelille antama tuki on ollut ratkaisevassa asemassa siinä, että vasemmistolaiset tukevat Palestiinaa siitä huolimatta, ettei Hamas ”edusta millään mittareilla vasemmistolaista politiikkaa”.
Terroristijärjestö Hamasin valtaannousu vuonna 2006 johti siihen, että Yhdysvallat ja Kanada katkaisivat välinsä palestiinalaisten ministeriöihin ja alkoivat hoitaa suhteita palestiinalaisiin ainoastaan presidentti Mahmud Abbasin kautta. Isma’il Haniyya ja Lähi-idän media tuomitsivat EU:n ja Yhdysvaltojen ”näännytystaktiikan” epämieluisan vaalituloksen jälkeen.
Yhdysvallat kertoi harkitsevansa Palestiinalle antamansa talousavun leikkaamista sen jälkeen, kun Palestiina oli liittynyt kansainvälisen rikostuomioistuimen jäseneksi.
Israel puolestaan jäädytti Palestiinalle kuuluvia verotuloja yli sadan miljoonan euron arvosta sen jälkeen, kun Palestiina oli pyytänyt kansainvälistä rikostuomioistuinta tutkimaan Gazassa vuonna 2014 tapahtunutta yhteenottoa, jossa Israelin armeija tappoi yli 2 000 palestiinalaista. Israel ilmoitti lisäksi, ettei se suostu armeijansa toiminnan tutkimiseen.
Yhdysvallat muutti Donald Trumpin presidenttikaudella mieltään juutalaisten Länsirannalle rakentamista siirtokunnista, jotka YK on julistanut kansainvälisen lain vastaisiksi. Trump esitti tähän liittyen niiden virallistamista ja sitä, että palestiinalaisvaltio muodostettaisiin siirtokunnilta yli jäävistä sirpaleisista maa-aloista. Trump halusi myös liittää Israelin Jordanialta takaisin valtaamat alueet virallisesti Israeliin ja työntää palestiinalaiset Jerusalemin itälaidalle. Trumpin suunnitelma loukkasi palestiinalaisten mukaan kansainvälisesti hyväksyttyjä suuntalinjoja, kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita ja YK:n julkilausumia, mukaan lukien vuonna 2016 hyväksytty julkilausuma numero 2334. Kyseinen julkilausuma tuomitsee Israelin vuonna 1967 valloittamilleen alueille perustamat siirtokunnat laittomiksi. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi julkilausuman äänin 14–0 Yhdysvaltain pidättäytyessä äänestämästä.
Historia
Osmanien valtakunta (1517–1917) Neljäsataa vuotta kestäneen osmanivallan aikana (1517–1917) nykyinen Palestiinan alue oli jaettu useisiin hallinnollisiin alueisiin, joita johdettiin Damaskoksesta tai Beirutista. Sanaa ”Palestiina” käyttivät kristityt, kun taas juutalaiset puhuivat ”Israelista”. Osmanit eivät käyttäneet kumpaakaan, vaan nimesivät alueen eri osat omalla tavallaan.Masters 2009, s. 452–453
Palestiinan brittiläinen mandaatti (1920–1948)
Kun Osmanivaltakunta jaettiin, Jordan-joen ja Välimeren välisestä alueesta tehtiin Kansainliiton päätöksellä ”Palestiinaksi” nimetty Britannian mandaattialue. Siitä erotettiin kolme neljäsosaa, eli Jordanjoen itäpuoli, ”Transjordaniaksi” eli nykyiseksi Jordaniaksi.Spencer, 2019, 26
Yhdistynyt kuningaskunta luovutti vuonna 1947 hallintaoikeutensa Palestiinassa Yhdistyneille kansakunnille. Juutalaisten ja arabien välisten yhteenottojen takia Yhdistyneet kansakunnat esitti vuonna 1947 suunnitelman brittiläisen Palestiinan mandaatin jakamisesta kahteen osaan eli juutalais- ja arabivaltioon. Yleiskokous hyväksyi suunnitelman ja päätti jakaa alueen kahteen valtioon. Näin luotiin tavoite arabialaisesta Palestiinasta. Palestiinassa asui tuolloin noin 1,3 miljoonaa arabia ja 650 000 juutalaista.
Israelin itsenäisyyssota 1947–1949
YK:n jakosuunnitelman tultua julki 30. marraskuuta 1947 arabit aloittivat väkivaltaisuudet, jotka kohdistuivat sekä brittejä että juutalaisia vastaan. Israel julistautui itsenäiseksi esitettyjen rajalinjojen mukaisesti vuonna 1948 brittien poistuttua maasta. Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin armeijat hyökkäsivät tällöin välittömästi Israeliin. Jordania miehitti palestiinalaisalueiksi suunnitellun Länsirannan ja Egypti vastaavasti Gazan kaistan.Juusola, 2014, s. 68 Sota päättyi Israelin täydelliseen voittoon vuonna 1949. Sodan seurauksena 700 000 palestiinalaista pakeni juutalaisten asuttamilta alueilta.Hentilä s. 976. Israelin haltuun jäi laajempia alueita kuin YK:n jakosuunnitelmassa oli kaavailtu.
Kuuden päivän sota 1967
Kuuden päivän sodassa vuonna 1967 Israelia vastassa olivat Egypti, Syyria ja Jordania. Sota alkoi kesäkuun 5. päivä Israelin yllätyshyökkäyksellä Egyptiin. Konfliktia edelsivät jännittyneet välit Israelin ja arabivaltioiden välillä sekä Egyptin toteuttama Tiraninsalmen sulku eli merisaarto, jonka Israel tulkitsi sotatoimeksi (casus belli). Sota päättyi Israelin nopeaan voittoon, ja Israelin hallintaan jäivät Gaza, Siinain niemimaa, Länsiranta ja Golanin kukkulat eli entistä laajempi alue. YK:n turvallisuusneuvosto vaati päätöslauselmassa 242 konfliktin ratkaisemista kahden valtion mallin perusteella. Sen mukaisesti Israelin pitää poistua valloittamiltaan alueilta ja arabien luopua väkivallan käytöstä Israelia vastaan. Israel hyväksyi päätöslauselman, mutta Palestiinan vapautusjärjestö ei, sillä PLO piti Israelin valtiota peruskirjansa mukaisesti laittomana.
Jom kippur -sota 1973
Vuonna 1973 Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin. Jom kippur -sota päättyi Israelin voittoon. Rauhansopimuksessa Egyptin kanssa 1978 Israel luopui valtaamastaan Siinain niemimaasta, ja Egypti tunnusti Israelin.
Myöhemmät tapahtumat