thumb|upright|Hyacinthe Rigaud, Nicolas Boileau, 1704. Nicolas Boileau, myös Nicolas Boileau-Despréaux ja Boileau (1. marraskuuta 1636 Pariisi – 11. maaliskuuta 1711 Pariisi, Ranska), oli ranskalainen runoilija, prosaisti, kriitikko ja juristi, jota kutsutaan ”Parnasson lainsäätäjäksi” () ja joka valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
Elämäkerta Boileau syntyi viidentenätoista lapsena kaikkiaan kuudentoista lapsen perheeseen. Hänen isänsä toimi Pariisin parlamentin suuren kamarin kirjurina. Hänen vanhempia veljiään olivat Gilles Boileau, joka myös oli Ranskan akatemian jäsen, sekä Jacques Boileau, joka kirjoitti nimimerkin suojissa.
Hänen koulunkäyntinsä viivästyi sairauksien ja yleisen heikkouden tähden. Aluksi hän opiskeli Harcourt’issa mutta vasta opiskellessaan Beauvais’ssa hän osoitti suurta kiinnostusta antiikin suurten runoilijoiden lukemiseen.
Oikeutta ja teologiaa Boileau hyväksyttiin oikeuden avustajaksi 4. syyskuuta 1656, mutta hän kyllästyi nopeasti tehtäväänsä. Työskenneltyään jonkin aikaa oikeudessa hänellä olisi ollut mahdollisuus saada hyväksyminen asianajajaksi, mutta lupaavasta tulevaisuudesta luopuminen aiheutti perheen sisällä skandaalin. Etenkin hänen lankonsa Dongois, joka itsekin oli kanslisti, julisti, että hänestä ei koskaan tulisi elämässään muuta kuin kurjimus.
Boileau aloitti kuitenkin Sorbonnessa teologian opinnot, jotka nekään eivät aluksi sujuneet ennakko-odotusten mukaisesti. Boileau sai isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1657 itselleen pienen Saint-Paternen-luostarin vuokratulot, jotka kohosivat vuodessa 800 livreen. Se mahdollisti vaatimattoman elämisen ja omistautumisen runoudelle. Skolastiikka ei enää kiinnostanut häntä, vaan hän omistautui kokonaan Horatiukselle ja runoudelle.
Kuninkaan suojelus Boileau oli kuninkaan rakastajattaren Madame de Montespanin suojatti, ja Montespan esitteli runoilijan kuninkaalle vuonna 1674. Ansioillaan hän pääsi kuninkaan suojelukseen ja sai 2 000 livren eläkkeen, oikeuden painattaa teoksiaan ja kunnian työskennellä Jean Racinen kanssa kirjoitettaessa suurta ylistystä suurelle hallintokaudelle. Hänet nimitettiin yhtä aikaa Racinen kanssa Ludvig XIV:n historiankirjoittajiksi.
Boileau valittiin 1684 Ranskan akatemiaanRanskan akatemian elämäkertatiedot. ja seuraavana vuonna myös jäseneksi Académie des inscriptions et médailles -akatemiaan. Racinen kuoleman jälkeen Boileau kävi enää harvoin hovissa ja poistui harvoin Auteuilin pakopaikastaan, jossa hän vastaanotti vain harvoja kristillisiä filosofiystäviään.
Teokset page=5|pienoiskuva|Les Satires. Les Satires (1660–1668). Épîtres (1669–1695). L’Art poétique (1674) Traité du sublime (1674) Le Lutrin (1674–1683) Dialogue sur les héros de roman (1688) Réflexions critiques sur Longin (1694–1710) Lettres à Charles Perrault (1700) Œuvres de Boileau (1740) Correspondance avec Brossette (1858) Suomennosnäyte Epistola IX (katkelma), suom. Kaarlo Sarkia, antologiassa: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Anna-Maria Tallgren, WSOY 1934;LähdeNicolas Boileau-Despréaux, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 22.12.2021, viitattu 22.12.2021
Lähteet
Aiheesta muualla
Boileaun elämäkertatiedot. Teokset digimuodossa Ranskan kansalliskirjaston sivuilla
Luokka:Ranskan akatemian jäsenet Luokka:Ranskalaiset kirjailijat Luokka:Ranskalaiset runoilijat Luokka:Ranskalaiset kriitikot Luokka:Vuonna 1636 syntyneet Luokka:Vuonna 1711 kuolleet