Polyfoniseksi sanotaan moniäänistä musiikkia, jossa äänistä vähintään kaksi on itsenäisiä sekä rytminsä että melodiansa suhteen Linnala, Eino. 1968. ("Itsenäisyys on kuitenkin käsitettävä suhteellisena, koska imitointi eli jäljittely on yksi tyylin keskeisiä keinovaroja.") Yleinen musiikkioppi 1. Jyväskylä: Gummerus. S. 274., eikä niitä voida selkeästi jakaa melodiaääneen ja sitä säestäviin ääniin. Polyfonian vastakohta on homofonia.
Katso myös kontrapunkti
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Musiikin teoria Luokka:Musiikkitermit