Karhu oli vuonna 1916 nimellä Oy Urheilutarpeita – Sportartiklar Ab perustettu suomalainen urheiluvälinevalmistaja.

Historia

Alkuvuodet - tavaramerkki Karhu syntyy ja leviää maailmalle

pienoiskuva|upright|Oy Urheilutarpeita – Sportartiklar Ab:ssä käyttöönotettu yritys- ja tavaramerkkilogo, joka oli käytössä vuosina 1920-1973. Sen jälkeen tapahtuneiden yritysjärjestelyiden myötä Karhu-logoa uudistettiin.

Karhu perustettiin Helsingissä 6. toukokuuta 1916 nimellä Oy Urheilutarpeita – Sportartiklar Ab perustajinaan Arno Hohenthal ja Karl Stockmann, sekä yhtenä merkittävämpänä ”pesäpallon isä” Lauri Pihkala. Osakkeita merkitsivät lisäksi Emil Lampinen ja Juho Halme. Tehdas aloitti toimintansa 2. kesäkuuta 1916.

Aluksi tehdas otti ohjelmaansa yleisurheilun välineitä, kuten kiekkojen, keihäiden ja piikkarien sekä murtomaahiihdon sukset. Suomalaiset 1920-luvun maailman huiput, juoksijoissa Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen, ja heittäjissä keihäsmiehet Jonni Myyrä, Urho Peltonen, Paavo Johansson ja Julius Saaristo sekä hiihtäjä Tapani Niku toimivat Karhu-varusteiden käyttäjinä kansainvälisinä mainostajina. Työntekijöinä 1930-luvun alussa Kerkkoossa oli ajan tunnettuja yleisurheilijoita, kuten Matti Järvinen, Lauri Lehtinen ja Yrjö Nikkanen. Hiihtäjistä yrityksessä työskenteli ennen sotia myös Kalle Jalkanen.

Juuri ennen talvisotaa Urheilutarpeita-yritys toiminta oli laajentunut useisiin urheiluvälineisiin ja vientiä oli kaikkiaan 56 sen ajan maahan. Karhu-merkkiset urheilutuotteet olivat virallisia kilpailuvälineinä vuoden 1920 Antverpenin olympialaisista lähtien. Yritys toimi tässä vaiheessa kahdella paikkakunnalla eli Helsingin Punavuoressa ja Porvoon maalaiskunnan Kerkkoossa. Purje-, pallo- ja jalkineosastot sijaitsivat Helsingissä sekä suksi-, voimisteluväline-, puuseppäosastot ja konepaja Kerkkoossa. Työntekijöitä siinä vaiheessa oli kaikkiaan 400.

Paluu rauhan aikaan - uusi sukupolvi yritysjohtoon

Sodan aika muodosti kehityksessä poikkeuksen, sillä yritys valmisti vuosina 1939–1945 armeijan tarpeisiin telttoja, lumipukuja ja kenkiä. Liikuntatuotteiden kehitys ja myynti jatkui 1940- ja 1950-luvuilla. Tältä ajalta tunnetuimpia yrityksessä työskennelleitä oli keihäänheiton olympiakultaa saavuttanut Tapio Rautavaara. Helsingin olympialaisten aikaan Karhu-tuotteet olivat näkyvänä osan urheilijoiden urheiluvälineitä. Karhu käytti aluksi kolmea raitaa tunnuksenaan, jo ennen Adidasta. Adidaksen perustaja Adi Dassler osti oikeuden Karhun kengissään käyttämään kolmen raidan merkkiin Helsingin olympialaisissa vuonna 1952, koska Karhu oli käyttänyt merkkiä ennen heitä. Tunnus ostettiin summalla, joka vuoden 2011 rahassa vastaa 1 600 euroa, sekä kahdella viskipullolla. Karhun nykyisten kenkien tunnuksena oleva M-kirjaimen arvellaan tuleen joko 1960-luvulla Karhun suunnittelijoina toimineiden Mäntylän veljesten sukunimestä tai suomenkielisestä Mestari-sanan alkukirjaimesta.

Yrityksen johdossa tapahtui 1950-luvun alussa johtajavaihdos, sillä poismenneen Arno Hohenthalin seuraajana yrityksen johdossa jatkoi hänen poikansa Rolf Hohenthal, joka oli henkilökohtaisesti mukana myös Suomen urheilun järjestötoiminnassa. Hän toimi mm. Suomen Hiihtoliiton johtokunnassa ja oli mukana useissa talviolympialaisissa.

Sotien jälkeen Karhu oli yksi suomalaisista urheiluvarusteiden valmistajista. 1960-luvulla lajivalikoimaan tuli mukaan virallisesti pesäpallotuotteet Karhun kehitettyä nykyräpylöiden edeltäjät Pikipeikon ja 1970-luvulla Jättipeikon. Suksituotannossa siirryttiin 1950-luvun alussa puusuksista ns. sälesuksiin.

Yritysnimen muutos ja useita fuusioitumisia yritykseen

pienoiskuva|pysty|Karhu-Titan Oy:n Jofa-kypärän tunnettu käyttäjä oli Wayne Gretzky. Lisäksi hän käytti jo 1980-luvulla lähtien Titan-mailaa.

Vuonna 1966 yhtiö vaihtoi nimensä virallisesti Oy Urheilu-Karhu Sport Ab:ksi, ja vuonna 1973 nimi vaihtui Karhu-Titan Oy:ksi. Näihin aikoihin suksituotanto siirrettiin uuteen paikkaan eli Kerkkoolta Kiteelle, jossa valmistettiin niin puu- kuin muovisuksia. Tehtaan työntekijämäärä oli alkuvaiheessa 120 henkilöä. Vastaavasti urheilujalkinetuotanto siirrettiin Askolaan. Kanadaan perustettiin vuonna 1975 myös uusi suksitehdas yhteisyrityksenä kanadalaisten kanssa. Karhu-Titanin omistusosuus kanadalaistehtaasta oli noin puolet. Tästä alkoi Karhun suksien myynti Kanadassa. Yritys sai vuonna 1975 Tasavallan presidentin vientipalkinnon. Tällöin viennin osuus oli 42 % liikevaihdosta. Yrityksellä oli tällöin Suomen viidessä tehtaassaan (Porvoo, Askola, Mikkeli, Kitee ja Tampere) 437 työntekijää.

Karhun urheilujalkineet nousivat 1970-luvulla kansainväliseen menestykseen. Yrityksen urheilujalkineisiin kehitettiin tällöin ilmatyynyratkaisu, jota markkinoitiin vuodesta 1978 tuotteena Karhu Champion 1980-luvulla Karhu kehitti juoksukenkiinsä Fulcrum -järjestelmän ottamaan huomioon eri tyyppiset juoksun ja yksilöiden pronaatiot. Kehitystyötä tehtiin tällöin yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa. Kehitystyön tulokset toteutettiin vuoden 1982 Karhu Albatross -mallissa. Tämän jälkeen kilpailijat Adidaksen ja Niken johdolla ajoivat Karhun ohi ja ottivat johdon urheilujalkinemarkkinoilla. Vuonna 1987 Karhu-Titan siirsi jalkinetuotantoaan kannattavuuden heiketessä ulkomaille supistaen Askolan ja Mikkelin työntekijämäärää yli sadalla. Pian sen jälkeen koko Mikkelin tehdas suljettiin niin, että Suomen tuotanto keskitettiin Askolaan.

Jääkiekkotuotteista alkoi tulla yritykselle keskeisempi tuotesegmentti, kun Karhu oli siihen asti ollut keskeisesti suksifirma. Antti-Jussi Tiitolan omistama Titan Oy toi uuteen Karhu-Titan Oy:öön lasikuituosaamisen ja nosti Titan-jääkiekkomailat Karhu-Titanin yhdeksi menestystuotteeksi. Vuonna 1980 Titan-mailasta tuli nousevan kanadalaisen jääkiekkotähden Wayne Gretzkyn käyttämä maila. Toinen kuuluisa Titan-mailojen käyttäjä oli kanadalainen NHL-pelaaja Mike Bossy.

Karhu-Titanilla vaihtui vuonna 1975 toimitusjohtaja, kun aiempi varatoimitusjohtaja Juha Viljanen otti hoitaakseen toimitusjohtajuuden aiemman toimitusjohtajan Rolf Hohenthalin siirtyessä johtokunnan puheenjohtajaksi. Hän toimi johtokunnan puheenjohtajana vuoteen 1980 asti. Yrityksen kasvu 1970-luvun lopulla pakotti laajentamaan yrityksen omistuspohjaa. Yrityksen taloudellisen tilanteen kehitys ei ollut 1980-luvun alkupuolella tyydyttävä. Vuonna 1984 Karhu-Titanin Amerikan yksiköt nostivat tulokset pitkästä aikaa ensi kerran voitolliseksi.

pienoiskuva|pysty|Karhu-Titan Oy:n jääkiekkomailojen tunnettu käyttäjä oli Jari Kurri. Kuvassa hänellä Koho-maila.

Urheiluvälinealalla alettiin tehdä Euroopassa järjestelyitä. Ruotsalainen Volvo-yhtymän tytäryhtiö Catena Ab myi vuonna 1983 Edsbynissä sijainneen paikkakunnan nimen mukaisen suksituotannon Karhu-Titanille. Vuonna 1985 Catena myi Malungissa sijainneen urheiluvälineyhtiö Jofan Karhu-Titanille. Karhu-Titan rahoitti kaupan osakeannilla, jonka myötä Catenasta tuli Karhu-Titanin vähemmistöosakas. Seuravana vuonna Amer-yhtymä tuli mukaan omistajaksi siirtämällä Koho- ja Canadiens-mailojen liiketoiminnan Karhu-Titanille. Yrityksestä oli tullut näin kansainvälisesti johtava kypärä-, suojus- ja käsinemerkkien myyjä. Karhu-Titan Oy:n henkilöstömäärä oli tällöin 1 100 henkilöä. Karhu-Titan jäi vuonna 1985 vähemmistöomistajaksi vanhimpaan Karhun yksikköön eli Porvoon Kerkkoossa toimivaan urheiluvälineryhmään, josta tuli monialayritys Tamron tytäryhtiö nimellä Karhu-Urheilulaitteet Oy, joka siirtyi seuraavana vuonna osaksi Spontel-kehitysyhtiötä. Vuonna 1987 Karhu-Urheilulaitteet Oy laajeni pohjoismaisilla ostoilla, kun ruotsalainen urheilupaikkarakentaja Rantzow ja tanskalainen urheilupaikkakalusteita tekevä A/S Viklund siirtyivät osaksi Karhu-Rantzow-konsernia. Vuoteen 1991 mennessä Karhu-Titan oli luopunut Karhu-Urheilulaitteet Oy:n omistuksesta, ja näin pääomistaja Tamro vaihtoi Karhu-Urheilulaitteet Oy:n nimeksi toiminnan sijaintipaikan mukaisesti Kerko Sport.

Yrityksen toimintaa organisoitiin vuonna 1987 muodostamalla siitä kaksi liiketoimintadivisioonaa eli suksia ja hiihtovarusteita valmistavaksi Karhu-divisioonaksi pääpaikkana Helsinki sekä jääkiekkomailoja ja -varusteita valmistavaksi Karhu Canada Inc pääpaikkana Kanada. Karhu Canada Inc. omisti tässä vaiheessa Tammelan mailatehtaan Suomessa, Malungin varustetehtaan Ruotsissa, kaksi mailatehdasta Quebecissä sekä Yhdysvalloissa toimivan yhtiön. Kanadassa työskenteli 330 henkilöä. Tässä vaiheessa Karhu Canada Inc. toimitti 53 % maailman jääkiekkomailatarpeesta. Sen hetkisiä tunnettuja yrityksen mailojen käyttäjiä olivat Gretzkyn lisäksi, Jari Kurri ja Mario Lemieux.

Vuonna 1987 yritys teki ennätyksellisen suuret tappiot, jonka seurauksena pääomistajiksi nousseet Amer ja Catena luopuivat yrityksestä. Suomalaispankkien SYP ja Postipankki avustuksella monialayhtiö Askosta tuli pääomistaja. Edellisenä vuonna Amerin nimittämä toimitusjohtaja Kai Luotonen palasi takaisin Amer-yhtymään, ja uudeksi toimitusjohtajaksi nousi Asko-konsernista Antti Urrila ja hallituksen puheenjohtajaksi Askon varatoimitusjohtaja Jarmo Rytilahti. Toiminnan tehostamiseksi Yhdysvaltoihin suuntautunut Ortix-urheilujalkinemyynti ja -tuotanto siirrettiin vuonna 1988 yhdysvaltalaisen Kazmaier-perheyhtiön hoidettavaksi, ja Karhu-Titan sai Karhu-jalkineiden myynnistä lisenssimaksua.

Yrityksen pilkkominen Asko-konserni hankki vuoteen 1990 mennessä osake-enemmistön Karhu-Titanista. Vaikka Karhu-Titan olikin vuoden 1991 aikana saavuttanut pitkästä aikaa positiivisen tuloksen, Asko-konserni päätti myydä yrityksen osia. Ensimmäisenä myyntikohteena oli vuonna 1992 jääkiekkotuotteiden liiketoiminta, joka myytiin amerikkalaiselle Mancuso & Company -sijoitusyhtiölle. Näin päättyi Karhun 20-vuotinen jääkiekkotuotteiden liiketoiminta, joka oli alkanut 1970-luvun alussa Titanin ostolla. Vuonna 1994 Asko lunasti vähemmistöosakkaat ulos Karhu-Titanista ja veti sen pois pörssistä. Yritysnimen Titan-osa poistui vuoden 1996 alussa, jolloin Askon tytäryhtiön nimeksi tuli Karhu Sports Oy.

Vuoden 1996 lopulla Asko luopui kahdesta merkittävästä Karhu-osastaan. Marraskuussa 1996 Asko myi toimivalle johdolleen Karhun Kiteellä toimineen suksi- ja urheilujalkineyksikön, joka otti käyttöön nimen Karhu Sporting Goods Oy. Toimivaa johtoa edusti yrityksessä työskennelleet Seppo Kallio ja Heikki Suominen. Myöhemmin toimitusjohtajaksi tuli urheilutaustainen KTM Pertti Keskitalo. Joulukuussa 1996 Asko myi Karhu Sportsista Askolassa toimineen palloiluliiketoiminnan Berner Oy:lle. Näin pesäpallo- ja salibandytuotteet siirtyivät Karhu-yhtiöstä.

Asko luopui viimeisistä Karhu Sports -omistuksistaan toukokuun 1998 loppuun mennessä.

Karhu-taustaiset tuotteet myöhemmin

Suksi- ja jalkinetuotteet

Toukokuussa 2008 Karhu Sporting Goods osti Exel Oyj:n outdoor-liiketoiminnan (maastohiihto-, alppi-, kävely-, vaellus- ja rullaluistelusauvojen valmistus). Tuotteista Suomessa valmistettiin tässä vaiheessa sukset yksinomaan Kiteellä sekä Karhu-jalkineista pääosa Kiinassa, jossa tuotannosta vastasi vähemmistöomisteinen jalkinetehdas.

Kesäkuussa 2008 Karhu-brändi myytiin yhdysvaltalaisten sijoittajien Huub Valkenburgin ja Jay Duken Karhu Holding -yhtiölle. Tässä vaiheessa urheilu- ja vapaa-ajanjalkineliiketoiminta siirtyi ulkomaille – suunnittelu Yhdysvaltoihin ja valmistus Kauko-itään. Karhu Holdingin omistajuus siirtyi vuonna 2014 tunnetulle entiselle mailerille italialaiselle Francesco Arese, joka oli aiemmin työskennellyt kilpailevan urheilumerkin Asicsin palveluksessa.