Sumer oli varhainen sivilisaatio Mesopotamiassa noin 4000–2000 eaa. Se sijaitsi nykyisessä Etelä-Irakissa Eufrat- ja Tigrisjokien laaksoissa.
Sumer oli varhaisimpia korkeakulttuurin keskuksia ja kaupungistuneita alueita. Maa oli kuitenkin jatkuvasti hajanainen ja koostui keskenään kilpailevista kaupunkivaltioista. Uskonto ja temppeli ohjasivat Sumerissa suurta osaa yhteiskunnasta. Tyypillistä sumerilaista kaupunkivaltiota johti pappiskuningas ensi. Kullakin kaupungilla oli oma suojelusjumalansa. Temppeli vuokrasi maata viljelijöille, kävi kauppaa ja verotti. Uskonnollinen ylimystö oli vallan huipulla, mutta sillä oli velvollisuus järjestää kansalle muun muassa uskonnollisia juhlia. Kolmannen vuosituhannen eaa. jälkipuoliskolla valtaa siirtyi maallisille kuninkaille, joiden asema perustui sotilaalliseen voimaan.
Sumerin kaupunkien aikaansa nähden suuri koko pohjautui tehokkaaseen kasteluviljelyyn, joka mahdollisti suuret viljasadot. Sumerilainen kauppa ulottui laajalle aina Intiaan asti. Sumer kävi kauppaa, koska maassa oli vähän puuta, metalleja ja kiveä.
Sumerilaiset keksivät muun muassa kirjoitustaidon ensimmäisinä maailmassa. Nykypäiviin sumerilaisesta kulttuurista on säilynyt muun muassa seksagesimaali- eli 60-järjestelmä, jonka vuoksi tunti jaetaan 60 minuuttiin ja ympyrä 360 asteeseen. Sumerilaisen mytologian ja kirjallisuuden vaikutus näkyy juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa sekä antiikin Kreikan kulttuurissa.
__TOC__
Nimi Sanan Sumer (akkadin 𒋗𒈨𒊒, šumeru) merkitystä ei tunneta. Sumerit itse kutsuivat maataan nimellä ki-en-gi ← kig en-g̃ir (𒆠𒂗𒄀, ’kotimaisten herrojen maa’). ’Sumer’ saattaa palautua sumerien omakieliseen nimeen, joka ehkä lausuttiin /kengir/. Kirjoitusmerkki EN voitiin mahdollisesti lukea myös /hin/ tai /jin/, jolloin paikannimen alkumuoto voitaisiin rekonstruoida muotoon *hiŋer tai *jeŋker. Samaa juurta saattaisi olla Raamatussa mainittu Sinear (heprean šīnʿār).Sahala 2020, s. 27 (alaviite 38). Itseään sumerilaiset kutsuivat ’mustapäiksi’ (𒊕𒈪𒂵, sag̃-gíg-ga, lausutaan /saŋɡiɡa/)Sumerian lexicon search: hakusana saĝĝiga. Haettu 16.11.2024. ja kieltään ’meikäläisten kieleksi’ (𒅴𒂠, eme-g̃ir, /emeŋir/).Sahala 2020, s. 358.
Maantiede
pienois|Sumerin tärkeimmät kaupungit ja Persianlahden muinainen rantaviiva. Kartan oikean alakulman vaaleanvihreä alue oli sumerilaisen kulttuurin kukoistuksen aikoina merta. Myös Eufratin ja Tigrisin uomat ovat vuosituhansien saatossa siirtyneet.
Sumer on Mesopotamian eli Kaksoisvirranmaan eteläisin osa, Eufrat- ja Tigrisjokien laaksossa sijaitseva laakea tulvatasanko. Ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta alueella esiintyy myös rajuja tulvia ja myrskyjä. Maaperä on hedelmällistä, mutta sen viljely vaatii keinokastelua. Hedelmällistä tulvatasankoa ympäröi autiomaa.Crawford 2004, s. 8–9. Sateita esiintyy vain talvisin, ja vuotuinen sademäärä on noin 150 mm. Kesät ovat erittäin kuumia.Crawford 2004, s. 10. Sääolot eivät muinaisen Sumerin aikaan olennaisesti eronneet nykyisistä. Lähellä Persianlahden rannikkoa on suuri suoalue, jossa esiintyi runsaasti kalaa ja ruokokasveja.Crawford 2004, s. 11.
Maa on hyvin tasaista, ja korkeusero tulvatasangon pohjoisosan ja Persianlahden rannikon välillä on vain noin 30 metriä. Tasaisen maaston vuoksi joet tulvivat helposti ja niiden uomat voivat siirtyä, mikä usein oli vedestä riippuvaisille kaupunkivaltioille tuhoisaa. Myös hiekkadyynien liikkeet ja tulvat muuttivat maastoa ja uhkasivat asutuskeskuksia. Esihistoriallisella ajalla Eufrat ja Tigris ilmeisesti yhdistyivät nykyisen Bagdadin seuduilla. Eteläisen tulvatasangon halki virtasi useita pieniä jokia ja puroja. Myöhemmin pienet virrat kuivuivat tai yhdistyivät niin, että Eufrat virtasi suunnilleen tulvatasangon keskellä ja Tigris hiukan idempänä.Crawford 2004, s. 9. Persianlahti ulottui 150–200 kilometriä nykyistä luoteemmaksi. Monet Mesopotamian asutuskeskukset olivat muinoin rannikkokaupunkeja, vaikka nykyään sijaitsevat sisämaassa.Crawford 2004, s. 38, 40; Sahala 2020, s. 10.
Historia
Esi- ja protohistoria (5000–2900 eaa.)
Sumer oli yksi maailmanhistorian kuudesta itsenäisesti syntyneestä sivilisaatiosta. Muut olivat Egypti, Indus-kulttuuri, Kiina, Andien sivilisaatio ja Mesoamerikka. Mesopotamian kronologiaa ennen vuotta 1595 eaa. ei kyetä ajoittamaan tarkasti. Tässä artikkelissa käytetään keskikronologiaa.
Sumeri on isolaattikieli, eli se ei ole sukua millekään tunnetulle kielelle. Sen puhujat saapuivat eteläiselle tulvatasangolle viimeistään vuoden 4000 eaa. tienoilla.Sahala 2020, s. 14. Osa tutkijoista uskoo sumerien asuttaneen aluetta jo huomattavasti aiemmin. Etelä-Mesopotamian varhainen asutushistoria ja sumerien alkuperä on tutkimuskirjallisuudessa paljon käsitelty aihe, josta ei vallitse yksimielisyyttä. Alueen varhaisimman esihistorian tutkiminen on vaikeaa, sillä kerrostumat ovat alluviaalin peittämiä. Sumerilainen sivilisaatio syntyi kotoperäisen kehityksen ja ulkoa omaksuttujen vaikutteiden yhdistelmänä.
Etelä-Mesopotamian kuparikautta kutsutaan Ubaid-kaudeksi. Se ajoitetaan noin vuosiin 5000–4100 eaa. ja oli Sumerin varhaisin maanviljelyskulttuuri. Ubaid-kulttuurin yhteiskunnasta ei tiedetä paljoakaan, mutta se vaikuttaisi olleen suhteellisen tasa-arvoinen. Mesopotamian ensimmäiset kaupungit ja monumentaaliarkkitehtuuri syntyivät Ubaid-kaudella. Asutus oli tiheintä Urin ja Eridun ympäristössä.Crawford 2004, s. 40. Sumerilainen perimätieto piti Eridua maailman vanhimpana kaupunkina ja sivistyksen syntypaikkana.
Ubaid-kautta seurasi Uruk-kausi noin vuosina 4100–2900 eaa. Tuolloin alkoi nopea teknologinen ja kulttuurinen kehitys. Kasteluviljelyn yleistyminen lisäsi maatalouden tuottavuutta, jolloin työvoimaa vapautui muihin tehtäviin. Maataloustuotteiden suuri ylijäämä mahdollisti väestönkasvun, kaupan ja erikoistuneiden ammattikuntien synnyn. Pronssi sekä moni muu metalli ja valmistustekniikka otettiin käyttöön.Crawford 2004, s. 17–18. Urukista tuli maailman ensimmäinen suurkaupunki ja Etelä-Mesopotamian valtakeskus. Sumerilainen kulttuurivaikutus levisi laajoille alueille Lähi-idässä, Egyptissä, Anatoliassa ja Intiassa. Urukin yhteiskuntajärjestelmää ei tunneta. Todennäköisesti sen valta perustui kaupungin asemaan taloudellisen tuotannon ja kaupankäynnin keskuksena, ei niinkään sotilaallisiin valloituksiin. Poliittisen järjestelmän perusyksikkö oli kaupunki, jonka yhteisöllinen toiminta jäsentyi temppeli-instituution ympärille.
Uruk-kauden lopulla koettiin romahdus,Crawford 2004, s. 44. jonka syyksi on arveltu kuivuutta ja viljelysmaiden köyhtymistä. Seurannutta ajanjaksoa kutsutaan Džemdet Nasr -kaudeksi (3100–2900 eaa.). Uruk-kulttuurin yhtenäisyys päättyi, ja Sumer jakautui kilpaileviin kaupunkivaltioihin. Vesivarojen hallinnasta tuli toistuva konfliktien aihe.
Varhaisdynastinen kausi (2900–2340 eaa.)
vasen|pienoiskuva|Keihäin aseistettua jalkaväkeä steelassa, jonka Lagašin kuningas Eannatum pystytti Ummasta saadun voiton kunniaksi. Historian määritellään yleensä alkavan kirjoitustaidon keksimisestä. Sumerit kehittivät nuolenpääkirjoituksesta toimivan kirjoitusjärjestelmän aikavälillä 3500–2900 eaa. Varhaisin kirjoitus koostuu ideogrammeista. Niillä merkittiin asioita ja käsitteitä, ei puhutun kielen äänteitä tai kielioppia. Uruk-kaudella kirjoitetun kielen oletetaan olleen sumeri, mutta täysin varmaa se ei ole.Sahala 2020, s. 62. Kirjoitukset käsittelevät lähinnä kirjanpitoa ja muita hallinnollisia seikkoja.
Varhaisdynastinen kausi (2900–2340 eaa.) on Sumerin historian ensimmäinen vaihe, josta on runsaasti kirjallisia lähteitä. Jo varhain Etelä-Mesopotamiassa asui sekä sumerin että seemiläisten kielten puhujia,Crawford 2004, s. 12. eikä ole viitteitä siitä, että kumpikaan ryhmä olisi saapunut Sumeriin vasta hiljattain.Crawford 2004, s. 26. Seemiläisten suhteellinen osuus kasvoi vähitellen.Crawford 2004, s. 12, 26.
Kaupunkivaltioiden ylipapit ja kuninkaat hallitsivat kansankokouksen tuella. Hallitsijalla oli sotilaallisia, uskonnollisia ja oikeudenkäyttöön liittyviä velvollisuuksia.Crawford 2004, s. 20. Yhteiskunta oli jakautunut erillisiksi luokiksi, ja esimerkiksi orjuutta tiedetään esiintyneen varhaisdynastisella kaudella. Merkittävimpiä kaupunkeja olivat Lagaš, Umma, Ur ja Uruk. Ne kävivät kauppaa pohjoisemmassa Mesopotamiassa sijainneiden Assurin, Eblan, Kišin ja Marin kanssa. Esiintyi myös diplomatiaa ja ajoittaisia sotia. Tehokkaan maanviljelyn ja koko tunnetun maailman käsittäneen kaupan ansiosta Sumerin kaupungit kasvoivat ajalleen poikkeuksellisen suuriksi.
Kaupunkien välinen kilpailu johti ryöstöretkiin ja sotiin. Varhaisdynastisen kauden alussa kaupungit alettiin ympäröidä muurein. Sotien seurauksena valtaa keskittyi yksittäisille johtajille, ja maalliset kuninkaat lisäsivät valtaansa papiston kustannuksella. Kuninkuus oli toisinaan perinnöllinen, jolloin syntyi dynastioita. Kuninkaiden vallan kasvuun liittyi myös monumenttikirjoitusten perinne, jonka ansiosta varhaisdynastisen kauden alkuperäislähteisiin ilmestyi historiografista ainesta.
Kišin kuningas Enmebaragesi on ensimmäinen aikalaislähteistä tunnettu mesopotamialainen hallitsija. Noin vuonna 2600 eaa. hän teki valloitusretkiä Elamiin. Seuraavina vuosikymmeninä sumerilainen vaikutus laajeni edelleen. Tärkeimpiä keskuksia olivat Urukin ja Kišin kaupungit. Kauppareitit ulottuivat Meluhhaan saakka. Kauppa toi Sumeriin ennennäkemättömättä vaurautta, joka alkoi houkutella ulkopuolelta tulleita valloittajia. 2500-luvulla eaa. osa Sumerin kaupunkivaltioista joutui elamilaisten sekä pohjoisesta ja idästä saapuneiden paimentolaiskansojen valloittamaksi.Sahala 2020, s. 14–15.
Adab, Lagaš, Nippur, Šuruppak, Umma ja Uruk perustivat sotilaallisen ja taloudellisen liiton (”heksapolis”), joka mahdollisesti toimi Kišin alaisuudessa. Sumerin maan kotoperäinen nimi ki-en-gi näyttäisi viitanneen liittokunnan keskusalueeseen. Liittokunnan päävihollinen oli Ur, jolle pohjoisemmat kaupunkivaltiot lopulta kärsivät tappion. Urin kuninkaat Mesannepada ja Meskalamdug käyttivät ”Kišin kuninkaan” arvonimeä, joten heidän valtansa ulottui ainakin hetkellisesti Sumerin pohjoisosiin saakka. Heksapoliin kukistumista seurasi pitkä kaupunkivaltioiden välisten sotien kausi.
Lagašin kuningas Eannatum ajoi elamilaiset MesopotamiastaSahala 2020, s. 14. noin 2450 eaa. Hän valloitti Urin ja Urukin kaupunkivaltiot ja teki Elamiin suuntautuneen sotaretken. Hän kävi sotaa myös Umman kaupunkivaltiota vastaan aikomuksenaan valloittaa hedelmällinen Gu-Edinan tasanko. Sota ei johtanut aluemuutoksiin, mutta Umma joutui maksamaan Lagašille viljaveroa. Lagašista tuli joksikin aikaa eräs Sumerin mahtavimmista kaupungeista, joka rahoitti vasalleilta kerätyillä veroilla suurisuuntaisia rakennushankkeita.
Eannatumin kuolemaa seurannut vuosisata tunnetaan huonosti. Umma julisti Lagašille sodan noin 2450 eaa. mutta kärsi liittolaisineen tappion. Vuoden 2400 eaa. tienoilla Lagašin kuningas Lugalanda julisti temppelien omistukset henkilökohtaiseksi omaisuudekseen, määräsi papistolle ankaria veroja ja nimitti temppelien johtoon omia sukulaisiaan. Tyytymätön papisto teki vallankaappauksen ja asetti valtaistuimelle uuden hallitsijan Irikaginan. Tämä aloitti laajat uudistukset, joilla pyrittiin korruption vähentämiseen ja yhteiskuntaluokkien välisen tasa-arvon parantamiseen.
Umman kuningas Lugalzaggesi julisti Lagašille sodan noin 2340 eaa. ja aloitti suurisuuntaiset valloitusretket, joiden seurauksena hän lopulta hallitsi koko Sumeria.Sahala 2020, s. 15. Hän siirsi hovinsa Urukiin ja nimitti itsensä ’kaiken maan kuninkaaksi’.
Akkadilaiset ja gutilaiset (2340–2112 eaa.)
pienois|pysty|vasen|Sargonin voitonsteelaan kuvattuja sotavankeja.