Axel Gustaf Estlander () oli suomalainen arkkitehti, joka on tunnettu Helsinkiin suunnittelemistaan jugend-taloista, jotka luokitellaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi. Estlander oli myös venesuunnittelija, kilpapurjehtija ja Euroopan mestari pikaluistelussa. Kaikki Estlanderin suunnittelemat veneet luokitellaan klassikoiksi.
Estlander pääsi ylioppilaaksi 1894 yksityisestä koulusta Nya svenska läroverket i Helsingfors ja valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta 1898.
Arkkitehti
Estlander suunnitteli lukuisia tunnettuja helsinkiläistaloja, kuten Tusculumin Etu-Töölössä vuonna 1911 sekä lisäksi NJK:n paviljongin 1898.
Estlanderin suunnittelemia taloja Helsingissä
Vuosi Talo Osoite Kortteli Kaupunginosa Lähde 1900 NJK Valkosaari Valkosaari Eteläsatama 1903 Wendt Siltasaarenkatu 16–18 Siltasaari 1903 Elisabeth Meritullinkatu 19 – Maneesinkatu 1–3 Poro Kruununhaka 1903 Maneesikatu 1–3 – Maurinkatu 2 1904 Mariankatu 19 Näätä 1905 Kirkkokatu 14 Metsäsika 1906 Meritullinkatu 15 Puhveli 1911 Rauhankatu 11 – Mariankatu 16 Maamyyrä 1915 Sopusointu Vironkatu 9 Villisika 1903 Fredrikinkatu 39 – Bulevardi 11 Kalkkuna Kamppi 1905 Bulevardi 17 Haikara 1906 Albertinkatu 27 A 1906 Bulevardi 19 1904 Fridborg Luotsikatu 3 Katajanokka Lehtikuusi 1904 Pietarinkatu 18 – Kapteeninkatu 5 Salakka Ullanlinna 1905 Maja Kapteeninkatu 4–6 Karppi 1905 Villa Solsken Muukalaiskatu 4 – Ullankatu 3 Särki 1910 Villa Ulrika Ullankatu 1 1910 Villa Luna Laivasillankatu 10 – Muukalaiskatu 2 1906 Albertinkatu 17 – Iso Roobertinkatu 39 Pelikaani Punavuori 1907 Uudenmaankatu 42 – Albertinkatu 19 1907 Ratakatu 19 Korppi 1912 Iso Roobertinkatu 17–19 Pöllö 1908 Raasepori Itäinen Puistotie 11 Päivänkakkara Kaivopuisto 1911 Töölönkatu 8 – Cygneauksenkatu 7 Tusculum Töölö 1912 Villa Hjelt Tehtaankatu 32 C–D 218 Eira Romahdettuaan rakennusvaiheessa 1907. Italian suurlähetystö.
Urheilu-ura
pienois|pysty|Axel Gustav Estlander 1898. Pikaluistelun Euroopan-mestaruuskilpailuissa hän voitti vuonna 1898, mutta jäi hopealle vuosina 1897 ja 1899. Helsingin EM-kisoissa 1898 hän voitti kaikki matkat. Hänen voittoaikansa 500 metrillä oli 49,2, 2.36,8, 9.28,8 ja 19.21,4.Virtamo 1970, s. 215. Pikaluistelun SM-kilpailuissa 1897 Estlander voitti kaksi matkaa, 500 metriä ajalla 49,8 ja ajalla 2.49,2. Hän hävisi kuitenkin yleismestaruuden myös kaksi matkaa voittaneelle Nikolai Krjukoville. Vuoden 1898 SM-kilpailuissa Estlander voitti kolmesta matkasta kaksi ja yleismestaruuden. Hän oli nopein ajalla 2.36,6 ja ajalla 9.22,6.Virtamo 1970, s. 217.
Estlander luisteli vuonna 1897 ensimmäisen virallisen Suomen ennätyksen kotimaan ratojen 500 metrin pikaluistelussa. Hänen aikansa 49,8 pysyi ennätyksenä seuraavaan vuoteen, kunnes Franz Fredrik Wathén paransi sitä sekunnilla. Vuonna 1898 Estlander teki Suomen ennätykset kaikissa muissa luokissa. Hän paransi Arthur Backmanin kotimaan ratojen ennätystä 2,4 sekunnilla aikaan 2.36,6, joka säilyi ennätyksenä vuoteen 1901, kunnes Wathén luisteli ajan 2.33,0. Hän teki samana vuonna kotimaan ratojen ensimmäisen virallisen Suomen ennätyksen 9.22,6. Jussi Viinikainen paransi ennätyksen lukemiin 9.08,6 vuonna 1901. Estlander paransi samana vuonna 1898 Nikolai Krjukovin edellisenä vuonna luistelemaa Suomen ennätystä 14,8 sekunnilla aikaan 19.21,4. Aika säilyi ennätyksenä neljä vuotta, kunnes Jussi Viinikainen luisteli ajan 19.09,4.Virtamo 1970, s. 208, 209.
Estlander sai nimiinsä kaikki pikaluistelun viralliset kansainvälisten ratojen Suomen ennätykset vuonna 1898. Hänen 500 metrin ennätyksensä oli 47,6, jota Franz Fredrik Wathén paransi kolme vuotta myöhemmin aikaan 46,2. Estlander kellotti Suomen ennätykseksi ajan 2.29,8. Se säilyi ennätyksenä vuoteen 1908, jolloin Johan Wikander saavutti uuden ennätyksen 2.23,4. Estlanderin ennätysaika oli 9.15,0, jonka Jussi Viinikainen rikkoi vuonna 1901 tuloksellaan 9.08,6. Estlander sai ennätyksen ajalla 18.55,8. Franz Fredrik Wathén paransi aikaa 11,8 sekunnilla neljä vuotta myöhemmin.Virtamo 1970, s. 209.
Estlander osallistui Tukholman kesäolympialaisiin vuonna 1912 kipparoiden Örn-veneen neljänneksi 8mR-luokassa ja häviten pronssimitalin suomalaiselle Lucky Girl-veneelle. Hän osallistui kilpapurjehdukseen 30 vuoden ajan ja osallistui yli .
Estlander voitti vuonna 1914 purjehduksessa Sinebrychoffin pokaalin Irene-veneellä.Virtamo 1970, s. 306.
Venesuunnittelija
pienois|pysty|Gustaf Estlanderin suunnittelema 150m2 saaristoristeilijä Singoalla L-1. Singoallaa pidettiin Itämeren nopeimpana purjeveneenä sen lyhyenä elinaikanaan. 1900-luvun alussa hän keskittyi venesuunnitteluun. Hänet laskettiin Suomen ja myöhemmin uuden kotimaansa Ruotsin etevimpiin venesuunnittelijoihin, ja hän tuli erityisesti tunnetuksi menestyvien R-veneiden ja saaristoristeilijöiden suunnittelijana. Kaikki Estlanderin luomukset ovat tänään tavoiteltuja klassikoita.
Hänen yksittäinen tunnetuin, vielä Suomessa edelleen aktiivisesti purjehtiva veneensä on 8mR-luokkaan kuuluva, vuonna 1928 entiselle arkkitehtikollegalleen Sigurd Frosterukselle suunniteltu Sphinx. Toinen kuuluisa Suomessa purjehtiva vene on 6mR-luokan Ian. Estlander suunnitteli veneen itselleen vuonna 1929, ja kilpaili sillä Suomessa viimeisen kerran elokuussa samana vuonna, voittaen kaikki kolme lähtöä. Kaiken kaikkeaan rakennettiin yli Estlanderin suunnittelemaa venettä.
Estlander omisti lyhyen ajan yhden Suomessa ennen ensimmäistä maailmansotaa kahdesta purjehtineista William Fifen suunnitteleman 12mR Irene-veneen. Samanaikaisesti hän purjehti samannimisellä itse suunnittelemallaan 10mR venellä. Yhdessä muiden NJK-laisten muodostaman konsortion kanssa hänellä oli myös osuus Alfred A. Mylnen suunnittelemassa 10mR Kitty-veneestä. Estlanderin motiivina muiden suunnittelijoiden veneen hankinnalle oli tutustuminen muiden huippusuunnitelijoiden R-mittasäännön ominaisuuksiin. Myöhemmin Estlanderista kehittyi R-veneiden mestarisuunnittelija.
Purjehdushistorioitsija Pekka Barckin mukaan Estlander omisti veneitä ympäri Eurooppaa ja matkusteli kilpailusta toiseen. Heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän omisti vuoden verran Espanjasta ostamansa William Fifen kuuluisan 15mR Tuigan, jota ei koskaan toimitettu Suomeen. Estlander myi Tuigan vuonna 1919. Samana vuonna rakennettiin Estlanderin suunnittelema 150 m2 saaristoristeilijä, yli 22 metriä pitkä Singoalla. Vuonna 1911 rakennettu Kitty purjehtii jälleen Suomen vesillä. Venettä on vuosien ajan entisöinyt Johan Fagerholm.
Estlanderin suunnittelemia purjeveneitä
Rakennus- vuosi Vene Tyyppi Purje- numero Alkuperäinen omistaja Nykyinen omistaja Lähde 1900 Aldebran eväkölivene Gustaf Estlander tuhoutunut 1908 Aldebran II 8mr muokattu 1920 Singoalla SK 150 L-1 tuhoutui 1922 1928 Sphinx 8mR FIN-4 Sigurd Frosterus Antti Toukolehto Isabel S-16 Curt Matsson Antonis Nicolaras Maribel L-8 Peter Groh Carbonita tuhoutunut Lempo II Leuto Pajunen Torsten Granberger Cheerio L-7 G. Grönblom 1929 Ian (ex.Marja, Zuleika, Sir Ian) 6mR FIN-59 Gustaf Estlander Michael Cedercreutz 1930 Princess Svanevit 12mR S-2 E. Åkerlund Safir 8mR S-6 Wallenberg haaksirikkoutui Monacossa 2008 Ellen S-16
Suku
Estlander kuului suomalaiseen Estlander-aatelisukuun. Hänen isänsä oli kirurgian professori Jakob August Estlander (1831–1881). Hänen setänsä oli Ateneumin perustaja, professori Carl Gustaf Estlander. Vuonna 1901 hän meni naimisiin viipurilaisen Hildur Ingrid Qvarnströmin kanssa. Gustaf Estlanderin aatelinen sukuhaara on nyttemmin sammunut.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset arkkitehdit Luokka:Suomalaiset pikaluistelijat Luokka:Suomalaiset aateliset Luokka:Suomalaiset venesuunnittelijat Luokka:Suomalaiset kilpapurjehtijat Luokka:Vuonna 1876 syntyneet Luokka:Vuonna 1930 kuolleet