pienoiskuva|Mohenjo-Daron kylpylän rauniot. Indus-kulttuuri eli Harappa-kulttuuri vallitsi nykyisessä Pakistanissa Indusjoen laaksossa, Intiassa noin 2600–1800 eaa. Se oli maailman kolmanneksi vanhin kaupunkisivilisaatio, joka muistutti Mesopotamiaa ja faaraoiden Egyptiä. Kulttuuri syntyi ennen indoeurooppalaisten arjalaisten tuloa.
Kulttuuri rakensi ajan mittapuulla suuria kymmenien tuhansien asukkaiden kaupunkeja, joista tunnetuimmat ovat Mohenjo-Daro, Harappa, Lothal ja Dholavira. Ruutukaavan mukaan rakennetuissa kaupungeissa oli muun muassa viemäriverkosto, eli ne olivat varsin kehittyneitä. Kaupungit oli jaettu eri väestöluokkien asuma-alueisiin. Kaupunkeja johtava ylimystö asui omalla linnoitetulla alueellaan. Uskonnolla oli suuri merkitys. Indusjoen kaupungeista on löydetty sinettejä, joissa on meille tuntematonta kirjoitusta. Kaupungit kävivät kauppaa kauas, Mesopotamiaan asti. Ilmeisesti kulttuuripiiri kuului ainakin suurelta osalta samaan valtioon.
Indus-kulttuurin luojista ei tiedetä paljoakaan. On esitetty, että he olisivat olleet tamilien sukuisia dravidoja. Myös Indus-kulttuurin tuhon syyt ovat hämärän peitossa. Varhaisemman teorian mukaan sanskritin esiastetta puhuneet arjalaiset tuhosivat Indus-kulttuurin. Nykyään useammat uskovat äkilliseen luonnonkatastrofiin, joka saattoi olla tulva, maanjäristys tai jokien kulun muutos. Historiantutkijoiden mukaan nyky-Intian kulttuurissa ja uskonnossa näkyy monia varhaisen Indus-kulttuurin piirteitä. Monet nykyajan hindunationalistit eivät hyväksy ajatusta siitä, että Indus-kulttuuri olisi ei-arjalaisten dravidojen luoma.
Jotkut väittävät Indus-jokilaakson ilmaston olleen muinoin kosteamman, ja kuivumisen aiheuttaneen Indus-kulttuurin tuhonMaailmantieto osa 7: Neuvostoliitto, Puola. Kirjayhtymä 1982. s. 172. Toisaalta tiedetään Egyptin ja Mesopotamian sivilisaatioiden syntyneen kuivien alueiden ympäröimiin jokilaaksoihin.
Historia Muodostuminen pienoiskuva|Indus-kulttuurin alue on suunnilleen nykyisen Pakistanin alueella ja sen ympäristössä. Indus-kulttuuri syntyi kauan edenneen kehityksen ja ulkoisten vaikutteiden ansiosta. Ajan mukana kauppa laajeni sekä maanviljely ja käsityötaidot kehittyivät.
Lähi-idässä kesytettiin eläimiä ja opittiin viljelemään kasveja jo noin vuonna 10 000 eaa. Sieltä taidot levisivät vähitellen jokaiseen ilmansuuntaan. Pakistanin rajaseudun vuoristolaaksoihin taidot pääsivät viimeistään 7000 eaa. Tämän jälkeen alueen neoliittiset ja sen jälkeen kalkoliittiset kyläyhteisöt kehittyivät edelleen. Indus-kulttuurin varhaisvaihe tunnetaan Bhirranan ja Mehrgarhin asutuskeskuksesta, joilla on pitkä neoliittinen historia. Mehrgarhista on löytynyt todisteita turkoosin ja kuparin kaupasta jo vuodelta 5000 eaa. Arkeologisten todisteiden perusteella kaupankäynti alueella laajeni, ja siellä alettiin tehdä saviastioita, joiden valmistaminen kukoisti jo 4000–3500 eaa.Higham, s. 150.
Noin 4000–3500 eaa. alkaen kuparikautiset maanviljelykylät levittäytyivät muutamassa sadassa vuodessa Induksen tasangolle. Myös Gangesin yläjuoksulla ja Deccanin ylängöllä oli joitakin maanviljely-yhteisöjä, mutta ne eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin Induksen alueen vastaavat.Parpola, s. 26.
Ravijoen mukaan nimetty Ravi-vaihe kesti noin vuodesta 3300 eaa. vuoteen 2800 eaa. Kauppareitit ulottuivat mereltä pitkin Indusjokea pohjoiseen ja lännen vuorille. Tunnettuja keskuksia olivat muun muassa Amri ja Rehman Dheri, jossa oli yli 10 000 asukasta. Tuon ajan Hakra-keramiikkaa pidetään monesti Indus-kulttuurin edeltäjänä.
Vuonna 2800 eaa. alkanut Kot Diji -vaihe puolestaan johti varhaisharappalaisesta kulttuurista varsinaiseen Indus-kulttuuriin. Kot Diji -vaiheen aikana kaupunkeihin alkoi kehittyä keskushallintoa ja elämisen taso alkoi nousta.. Monet esiharappalaiset keskukset paloivat ennen Indus-kulttuurin nousua. Harappa-kulttuuri alkoi noin vuonna 2600 eaa.
Kukoistuskausi
Klassisen Indus-kulttuurin synty tapahtui pohjoisessa Kot Dijin, Rehman Dheri ja Banawalin kolmiossa välillä noin 2800/2700–2600 eaa. ns Kot Diji -vaiheessa. Tällöin yksi keskus lienee valloittanut laajan alueen, ja perustanut Indus-kulttuurin asutuskeskuksia. Indus-kirjoitus syntyi jo 1700 eaa. Noin 2400 eaa. alkoi merikauppa Mesopotamiaan.Asko Parpola, Intian kulttuuri, Otava 2005, , sivu 26 Noin 2350 eaa. Akkadin kuningas Sargon suuri mainitsee Meluhhan, kaukaisen idässä olevan maan kirjoituksissaan. Monien mielestä Meluhha oli muinainen Intia ja PakistanOtavan suuri maailmanhistoria osa 1.
Kot Dijistä on löydetty tuhkaa ja hiiltä sisältävä kerros, jonka ala- ja yläpuolelta löytyneet esineet ovat keskenään erilaisia. Tämä viittaa siihen, että kaupungissa oli suuri tulipalo ennen kukoistuskauden alkua. Indus-kulttuurin aikana väkeä muutti maalta kaupunkeihin.
Niin sanottuja Indus-sinettejä on löydetty laajalta alueelta Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta.A History of the World. BBC. On mahdollista, että Indus-kulttuuriin viitataan sumerilaisten teksteissä nimellä Meluhha (toinen vaihtoehto nimelle Meluhha on Egypti).
Kaupungit kasvoivat nopeasti ja muuttuivat epäsäännöllisemmiksi kukoistuskauden lopuilla noin 2200–1900 eaa.A peaceful realm? Trauma and social differentiation at Harappa Gwen Robbins Schug et al 2014
Romahdus
Tapahtumat pienoiskuva|oikea| Mustat ristit: harappalainen, punaiset pisteet myöhäis- tai jälkiharappalainen. Indus-kulttuuri romahti noin vuosina 1900–1700 eaa. laajalla alueella. Indus-kulttuurin alue hajosi moneen paikalliskulttuuriin, Nämä jatkoivat vanhoja, mutta hiljalleen muuttuvia kulttuuriperinteitä. Suurimmat kaupungit autioituivat yksi toisensa jälkeen, ja ihmiset jatkoivat elämäänsä maaseutukylissä . Kulttuuri taantui suunnilleen sitä edeltäneeseen vaiheeseenSocial Evolution & History, Vol. 10 No.2 , September 2011 00–2011 ‘Uchitel’ Publishing House, Reconstructing the Hstory of Harappan Civilization. Kauppa länteen romahti noin 1800–1700 eaa.
Varsinkin yhtenäinen kaupunkisuunnittelu hävisi. Monin paikoin myös mitat, painot ja kirjoitus. Intian valtameren kotiloita ei enää tuotu pohjoiseen. Tämä viittaa keskushallinnon romahtamiseen, ylimystön katoamiseen tai ainakin vallan menetykseen. Harappassa on merkkejä eliittiin kohdistuneen väkivallan kasvusta, muttei Mohenjo-Darossa. Mohenjo-Darossa rakennettiin ensin uusia taloja vanhojen talojen tiilistä noin 1900 eaa. alkaen. Tällöin kaupunki supistui puoleen entisestä, ja noin 1700 eaa. kymmenekseen siitä mitä oli ollut suurimmillaan. Mohenjo-daro hylättiin kokonaan 1300 eaa. Harappa kutistui pieneksi noin 1800 eaa. ja hylättiin 1300 eaa. Tiilien poltto lakkasi monin paikoin 1900–1600 eaa., mutta yhä käytettiin mutatiiliä ja kiveä.
Lähes kaikki Indus-asutus hävisi Belutsistanista ja Sindhistä ja uutta asutusta ilmestyi Gangesin latvoille Madella, Marco & Fuller, Dorian. (2006). Palaeoecology of the Harappan Civilisation of South Asia: a reconsideration. Quaternary Science Reviews. 25. 1283–1301. 10.1016/j.quascirev.2005.10.012. , s. 1234. Asutuksen painopiste siirtyi kaakkoon ja itäänhttps://manasataramgini.wordpress.com/2012/06/03/sarasvati-the-devi-and-the-sarasvati-the-nadi/ sarasvatI the devI and the sarasvatI the nadI, kun Mohenjo-Daron ja Harappan seutu harveni asukkaistaFluvial landscapes of the Harappan civilization. Riisin viljely yleistyi huomattavasti ja siirsi asutusta Gangesin tasangolleBanana Cultivation in South Asia and East Asia: A review of the evidence from archaeology and linguistics Fuller, Dorian & Madella, Marco. (2009). Banana Cultivation in South Asia and East Asia: A review of the evidence from archaeology and linguistics. Ethnobotany Research and Applications. 7. . 10.17348/era.7.0.333–351.The Ancient Indus Valley: New Perspectives, Jane McIntosh, 2008, s. 97. Sinne syntyi aiempaa enemmän aiempaa pienempiä asutuskeskuksia. Kiinalainen japonica riisi saapui noin 2000 eaa. mennessä Silkkitietä pitkin Pohjois-Pakistanin sateisille vuorille. Sieltä se levisi noin 2000–1200 eaa. itään ja etelään Etelä-intian pohjoisosiin asti. Jo 1750 eaa. Punjabissa viljeltiin kiinalaista riisiä.Modelling of prehistoric dispersal of rice varieties in India point to a north-western origin Carlot Quiles, August 11, 2018.
Yhteys pohjoisen ja etelän välillä näyttää katkenneen. Pisimpään Indus-kulttuuri säilyi etelässä, ja viimeiset merkit Indus-kirjoituksesta on Daimabadista vuoden 1700 eaa. tienoiltaParpola, s. 28..Itä-Iraniin ja Mohenjo-daroon ilmestyi Namazga VI/Margianakulttuurin esineistöä. Indoiranilaista välineistöä käyttänyt Kalmisto H-kulttuuri levittäytyi Punjabissa 1900–1300 eaa. Idempänä Indus-kulttuuri heikkeni, ja vuoteen 1400 eaa. mennessä arjalaisten keramiikat levittäytyivät sinne valloitussotien mukana. Harappan heikkenevä perinne säilyi siellä satoja vuosia arjalaisen kulttuurin rinnalla. Samaan aikaan etelässä oli Rangpurin kulttuurin uusi vaihehttp://www.globalheritagefund.org/where/indus.html , joka jatkoi suurelta osin Indus-sivilisaatiota, vaikkei kirjoitusta enää käytettykään.
Veda-kulttuurin luoneet arjalaiset levittäytyivät maahan vasta noin 1700–1400 eaa. Mohenjo-Daro, Rakhigarhi ja Harappa hylättiin lopullisesti 1300 eaa. Näihin aikoihin jäljelle jäänytkin Indus-asutus harveni huomattavasti Gangesin tasangollakin.
Arkeologisen aineiston perusteella merkkejä Indus-kulttuurista löytyy vielä noin vuosilta 1000–900 eaa., jolloin se on saattanut olla osittain päällekkäin maalattuun harmaaseen keramiikkaan ja pohjoiseen kiillotettuun mustaan keramiikkaan liitettyjen kulttuurien kanssa. Uusi arjalaisten aalto saapui noin 800 eaa. maahan.
Selitysehdotuksia
Perinteisimmän selityksen mukaan indoiranilaiset arjalaiset tuhosivat hyökkäyksellään Indus-kulttuurin, kun saapuivat maahan kahdessa aallossa vuosien 1900–1400 eaa. välillä. Arjalaisten nopea levittäytyminen perustui luultavasti sotaretkiin. Arjalaiset ilmeisesti voittivat taistelut ratsujen ja hevosen vetämien nopeiden puolapyöräisten sotavaunujen ansiosta.
Toisen selityksen mukaan nälkä autioitti kaupungit ja/tai tuhosi näiden eliitin. Nälkä on osaltaan saattanut laukaista kapinoita ja/tai poismuuttoa. Sato on saattanut jäädä pieneksi. Tämä on voinut johtua jokien kuivumisesta tai ilmaston tilapäisestä kuivuudesta, tai tulvista, kasvitaudeista, tuholaisista jne.
Induslaakson viljely perustui monsuunin tuomiin kesätulviin.
Ilmasto Indusjoen laaksossa viileni ja kuivui noin vuonna 1800 eaa. Monsuuni heikkeni ja vaihtoi paikkaansa. Tämä tapahtui monena aaltona. Näihin aikoihin oli Bondin tapahtuma 3. Ilmeisesti jo 2200 eaa. tapahtunut suuri kuivuus vaikutti kulttuuriin. Erään tutkimuksen mukaan kuivuus autioitti Dholaviran välillä 2200–1800 eaa. Noin 2020 eaa alkoi pitkä, 90 vuoden kuivuus, jakson pahin. Useimmat Indus-keskukset hävisivät tämän mukaan noin 2000 eaa. Toisten mukaan juuri talvisateet vähenivät, mikä vähensi jokien vesimäärää talvella, ja viljely jäi enemmän kesämonsuunien varaan. Mutta joidenkin meilestä kesäsademäärä väheni, talvisateet lisääntyivät. Viljelystä tuli laajoilla alueilla mahdotonta. Näin tiedot ilmastonmuutoksesta ovat ristiriitaisia. Nykyään Mohenjo- daron ja Harappan seutu on melko kuivaa aluetta.Joidenkin mukaan tektoniset tai monsuunin muutokset olisivat kuivattaneet Chaggar-Hakra-joen ja/tai Indus-joen. Väestö siirtyi Gangesin tasangon länsiosaan, minne syntyi vain pieniä keskuksia.
Jokien tulviminen saattoi tuhota maanviljelyn.Tammita-Delgoda, s. 37 Tuhoisista tulvista onkin löytynyt todisteita muun muassa Mohenjo-Darosta ja Lothalista.Toisaalta kaikista kaupungeista, kuten Kalibanganista ei ole viitteitä tulvista. Kulkutautia on ehdotettu kulttuurin häviämisen syyksi. Myös maaperän köyhtyminen ja metsien hakkaaminen on voinut johtaa nälkään ja tarvikepulaan. Maanjäristys tai pyörremyrsky on myös mahdollinen.
Löytyminen