Sintola on kylä Karjalankannaksella Vuoksen itärannalla.
Historia Alkujaan Sintola on ollut kantatalo, josta se aikojen kuluessa kasvoi kyläksi. Koko 1600-luvun Ruotsin vallan ajan se toimi verovapaana ratsutilana, jonka kantatalo säilyi itsenäisenä ja kuului Jääsken pitäjään.
Sintola joutui Venäjän vallan alaisuuteen 1710, mutta sitä ei alistettu lahjoitusmaa-alueeksi. Vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Jääski jaettiin rajanvedossa kahtia ja tässä yhteydssä eteläpuolella sijainnut Sintola joutui Venäjän keisarikunnan alaisuuteen ja oli samasta vuodesta alkaen osana Antreaa.
1. tammikuuta 1919 lähtien kylä kuului Vuoksenrannan kuntaan.
Talvisodassa ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa kylä säilyi lähes ehjänä: ainoastaan eräässä riihessä ollut ammusvarasto oli räjähtänyt, harjua palanut ja siinä yhteydessä osuuskauppa tuhoutunut. Asukkaat palasivat asemasodan aikana ehjiin asuinrakennuksiin. Myöhemmin sodan jälkeen venäläiset purkivat kylän kaikki rakennukset ja siirsivät ne muualle.
Sintolan harjulla toimi 11.7.1944 lähtien 2. divisioonan KTR 15 :n viides tulenjohtopaikka "Onni". Tampereen Tykistökilta Vuosalmen maastoon saavuttuaan Erillispataljoona kuuden komentopaikka, huolto ja esikunta majoittuivat kylän taloihin.
Kylästä on löydetty kivikautinen asuinpaikka (noin 3900–3400 eaa.). Sakari Pälsi suoritti paikalla esihistoriallisia kaivauksia vielä elokuussa 1944, tykistö- ja ilmahyökkäyksien välissä.
Jatkosodan päätyttyä 19. syyskuuta 1944 klo 12.00 voimaan astuneeseen Moskovan välirauhansopimukseen Suomi luovutti kylän Neuvostoliitolle ja sen kohtaloksi koitui NL-miehitys.
Nykytilanne Nykyään kylä on asumaton ja sinne johtaa heikkokuntoinen tie, jota on mahdoton ajaa henkilöautolla. Kylässä on jäljellä vanhoja rakennusten kivijalkoja. Sintola on nykyään sankkaa ja lähes koskematonta metsää. Neuvostoliitto/Venäjä ei ole tiettävästi nimennyt kylää. Kuvia
Lähteet
Aiheesta muualla Postileima
Luokka:Vuoksenranta