Nigerialaiskirjeet, joka tunnetaan myös nigerialaishuijauksena (tai 419-huijauksena tätä huijausta käsittelevän Nigerian rikoslain luvun mukaan) on petos, jolla pyritään keräämään rahaa useimmiten länsimaissa asuvilta ihmisiltä. Vaikka petos on lähtöisin Nigeriasta, siitä on tullut maailmanlaajuinen ongelma, jonka arvioidaan tuottavan tekijöilleen vuosittain miljardeja dollareita. Alkujaan viestit tulivat kirjeitse tai faksin avulla, nykyisin suurin osa tulee sähköpostina tai yhteydenottona sosiaalisen median kautta.

Tyypillisissä petoksissa pahaa-aavistamatonta uhria pyydetään auttamaan rahansiirrossa, hänen kerrotaan voittaneen merkittävän summan rahaa, hänelle tarjotaan uskomattoman hyvältä kuulostavaa liiketoimintaa tai romanttisessa mielessä nettideittailussa solmittu kontakti pyytää uhrilta avustusta sairaala- tai matkustuskuluihin.

Nigerialaiskirjeiden määrä ja niillä huijatut summat ovat jatkuvassa kasvussa. Maailmanlaajuisesti huijarit ovat ansainneet viesteillä yli 82 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Viimeisin tilasto vuodelta 2013 osoittaa huijauksien tuottaneen vuodessa 12,7 miljardin dollaria. Vuosi vuodelta summat siis vain suurenevat.Ultrascan Advanced Global Investigations

Historia

Ensimmäisiä nykyaikaisten huijausten kaltaisia huijauksia on esiintynyt jo 1700-luvulla. Tunnetuin 1700-luvulta lähtöisin oleva huijaus oli niin sanottu ”spanish prisoners” (Espanjalaiset vangit). Siinä huijarit ottivat yhteyttä kirjeitse yleensä varakkaisiin bisnesmiehiin ja väittivät, että aikovat salakuljettaa jonkun varakkaaseen perheeseen kuuluvan pois espanjalaisesta vankilasta. Huijari pyytää lähestymältään ihmiseltä rahaa vanginvartijoiden lahjomiseen ja vastineeksi tästä avusta tulee rahojen antaja saamaan suuren palkkion tältä vangin varakkaalta perheeltä. Joissain versioissa palkkioksi tarjotaan naimisiinmenoa vangitun miehen kauniin tyttären kanssa. Oletettavasti suurin osa näistä kirjeistä lähetettiin Ranskasta Yhdysvaltoihin.Boston Globe ”The long, weird history of the Nigerian e-mail scam”

Huijauskirjeiden uusi aalto alkoi 1980-luvulla ja niitä alettiin tehtailla erityisesti juuri Nigeriassa. Nigeria oli pahasti korruptoitunut ja oli taloudellisesti hyvin riippuvainen öljyteollisuudestaan, joka oli suurissa ongelmissa 1980-luvulla. Nigerian bruttokansantuote laski 1980-luvulla keskimäärin 5 %, joten taloudellisten ongelmien vuoksi oli helppo tarttua huijauksiin yhtenä elannonhankintakeinona. Länsimaalaiset taas tarttuivat helposti 80-luvulla nigerialaisten kirjeisiin, koska olivat kuulleet mediasta, miten isoja rahoja Nigerian öljyteollisuudessa pyörii tai miten suuria rahoja hallitsijat valtiolta ovat kavaltaneet. Näihin tekijöihin vetoaminen kirjeissä elätti vastaanottajissa toiveita helposta ja hämärästä rahasta. Ensimmäisissä nigerialaiskirjeissä teemana oli, että kirjeen lähettäjä oli Nigerian prinssi tai joku muu kuningasperheen jäsen, joka halusi tallettaa suuren summan rahaa Nigerian ulkopuolelle. Tätä teemaa käytetään huijauksissa yhä.

Suosituin ja laajin huijauskirjeiden leviäminen tapahtui kuitenkin internetin myötä. Internet mahdollisti huijauskirjeiden laajan lähettämisen kaikkialle maailmaa vain vähällä vaivalla. Voidaan sanoa, että huijauskirjeet tavoittavat nykyään jokaisen länsimaalaisen, ei juuri löydy ihmistä, jonka sähköpostin roskapostilaatikkoon ei olisi koskaan kolahtanut jotain nigerialaiskirjeiden variaatiota. Internetin välityksellä huijarien on helpompi keskustella huijattavien kanssa, heidän on helpompi lähettää näillä väärennettyjä todisteita yms. Kirjeiden muokkaaminen ja erilaisten variaatioiden tekeminen on rajatonta, aina löytyy esimerkiksi uusia luonnonkatastrofeja joihin vedota.

Huijausmetodit

Suurimpana kannustimena nigerialaiskirjeissä toimii raha, niin huijarille kuin uhrillekin. Huijari toivoo onnistuvansa huijaamaan uhriltaan rahaa kaikenlaisten keksittyjen rahapyyntöjen ja maksujen muodossa uhrin taas haaveillessa luvatusta rahapalkinnostaan. Sillä ei useinkaan ole väliä, millainen viesti on kyseessä. On nimittäin huomattu, että ihmisaivot reagoivat huomattavasti herkemmin mahdolliseen saatavilla olevaan rahasummaan kuin siihen, kuinka todennäköistä sen saaminen on.Kuhnen and Knutson: The Neural Basis of Financial Risk Taking" Meitä siis kiinnostaa ennemmin kysymys "miten paljon" kuin "miten todennäköisesti".Bergiel, Bergiel & Balsmeier: Internet Cross Border Crime: A Growing Problem" Ilmiö on helppo todistaa seuraamalla lottoajia. Suuren lottovoiton saamisen todennäköisyys on minimaalista, mutta siltikin kuponkeja ostetaan suuria määriä viikoittain.

Tärkeässä roolissa on myös nigerialaiskirjeiden luottamuksellinen luonne. Vastaanottajia puhutellaan ystävinä, ja heiltä pyydetään todisteita, kuten kuvaa passista, jotta lähettäjä, eli huijari ”voisi luottaa” auttajaansa. Vastavuoroisesti huijari todistelee kuvilla ja muilla dokumenteilla omaa henkilöllisyyttään. Salassapitoa ja ehdotonta luottamuksellisuutta edellytetään koko prosessin ajan. Luottamussuhdetta siis rakennetaan pikkuhiljaa – samaa vauhtia koko huijausprosessin kanssa. Salassapito saattaa kutkuttaa uhria, joka tuntee olevansa osa jotakin ainutlaatuista seikkailua. Kiireellä taas yritetään hoputtaa uhria toimimaan pian, ettei tilaisuus mene sivu suun.

Kirjeistä voi löytyä myös paljon ajankohtaisuuksia. Näillä pyritään pönkittämään illuusiota todellisuudesta, eli rikas lähisukulainen voi yhtäkkiä olla jonkun lähihistoriassa oikeasti tapahtuneen suuronnettomuuden uhri. Bisnesrahatkin saattavat nykyään olla peräisin Syyrian sisällissodasta.

Aiheestaan huolimatta nigerialaiskirjeen on lähes poikkeuksetta allekirjoittanut henkilö, jolla koetaan olevan auktoriteettia, kuten lääkäri, valtion virkamies tai lakimies. Olemme itse tottuneet vetoamaan auktoriteetteihin saadaksemme tukea ajatuksillemme, joten tässäkin auktoriteetin käyttö toimii argumenttina kirjeen todenperäisyyden puolesta. Pankilta tullut sähköposti logoineen on uskottava. Lääkärin sanaan luotetaan sokeasti ja saatetaan ajatella, että koska kyseessä on lääkäri, hän ei voi olla huijari. Tämä lienee hieman naiivi ajattelutapa, mutta nigerialaiskirjeissä usein hyödynnetty huijauskeino.

Naiivilta voi vaikuttaa myös kirjeiden täynnä kirjoitusvirheitä oleva ulkoasu: todellisuudessa tämäkin on vain yksi tahaton tai tahallinen tehokeino huijauksen edistämiseksi. Puutteellinen kielitaito aiheuttaa sääliä joissakin vastaanottajissa, ja ihmeellistähän se olisi, jos Afrikasta tullut kirje olisi kirjoitettu täydellisellä suomen kielellä. Usein kirjeet tosin ovat englanniksi, mutta kirjoitusvirheitä niistäkin löytyy. Kirjoitusvirheet eivät tosin välttämättä toimi kaikenlaisissa huijauksissa, kuten esimerkiksi virallista uskottavuutta vaativissa pankki- tai lottopetoksissa.

Vaikka kirjeet eroavat ulkoasultaan tavallisesta mainospostista, käytetään niissä kuitenkin journalismin ja mainonnan keinona tunnettua yksilökohtaista kuvaamista. Naamioituna henkilökohtaiseksi kirjeenvaihdoksi kirjeet todellisuudessa kuvaavat aluetta lähinnä yhtenä suurena alueena, eikä yksilöllisiä tai erityisiä kokemuksia juuri nosteta esiin. Jos edellä mainittuja kokemuksia kirjeistä löytyykin, ovat ne usein toistuvia. Tätä keinoa käytetään erityisesti Afrikkaan perustuvissa, tunteisiin vetoavissa konfliktiviesteissä, joissa huijaus myydään meille tuntemiemme vähemmän mairittelevien Afrikka-käsitysten perusteella.

Onnistuneen huijauksen kuusi askelta

Edward H. Smith määritteli jo vuonna 1923 kirjassaan Confessions of the Confidence Man: A Handbook for Suckers kuusi askelta onnistuneeseen huijaukseen.Amy Reading: From Confessions of a Confidence Man: A Handbook for Suckers by Edward H. Smith Näitä voidaan varmasti soveltaa myös nykypäivän nigerialaiskirjeisiin.

Ensin tehdään taustatyö, jolloin muun muassa hiotaan suunnitelmaa ja hankitaan rikoskumppaneita sekä nykyaikana mahdollisesti kalastellaan tietoja jo tiedossa olevasta uhrista. Seuraavaksi otetaan uhriin ensikontakti. Sitten on vuorossa uhrin liehittely ja taivuttelu, jolloin uhrille esitellään houkuttelevia tienestimahdollisuuksia. Uhrin innostusta kasvatetaan yhdessä ahneuden kanssa, ja pian varovaisuudestaan luopunut uhri ei enää ymmärrä tulevansa huijatuksi. Nyt on vuoro todistaa toiminnan luotettavuus. Esimerkiksi pyramidihuijauksissa uhreille maksetaan alkuun pieniä summia voittoja, jotka kannustavat uhreja sijoittamaan yhä suurempia summia. Pian rahahanat kuitenkin loppuvat. Nigerialaiskirjeissä saatetaan usein ohittaa tämä vaihe, mutta on tapauksia, joissa huijarit ovat muun muassa kukilla sokaisseet romanssihuijausuhrejaan. ”Hurraa-vaihe” toimii viimeisenä naulana joko huijarin tai huijatun arkkuun. Tällöin huijari sepittää jonkin odottamattoman tapahtuman tai kriisin, minkä jälkeen uhrin on pakko toimia. Huijaus siis joko onnistuu tai epäonnistuu tässä vaiheessa. Joissakin tapauksissa tarvitaan kuitenkin ylimääräisiä vakuutuksia, ja mikään ei vakuuta, kuten raha. Huijari voi uhria taivutellakseen osoittaa ikään kuin olevansa samassa veneessä sijoittamalla myös omia rahojaan peliin – tai ainakin väittämällä niin.

Esimerkkejä erityyppisistä huijausviesteistä

Bisnesviestit

Bisnesviestit ovat ehkä tyypillisimpiä nigerialaiskirjeitä. Nuo lähes aina kiireellisiksi ja luottamuksellisiksi nimetyt viestit ovat tyypillisesti joko ministeriön, pankin tai jonkin rahaston työntekijän lähettämiä viestejä, joissa he paljastavat saaneensa käsiinsä miljoonia dollareita usein hämärissä olosuhteissa. Rahojen alkuperäistä omistajaa ei tiedetä tai sitten hän on kuollut onnettomuudessa. Tällaiset kirjeet sijoittuvat usein maihin, joilla on suuret luonnonvarat ja joissa ei ole sisällissotaa, kuten esimerkiksi Nigeriaan ja Etelä-Afrikkaan. Kirjeissä saattaa olla viitteitä myös ajankohtaisiin tapahtumiin.

Konfliktiviestit

Konflikteja käsittelevät sähköpostit ovat myös hyvin yleisiä nigerialaiskirjeitä. Niissä käytetään levottomuuksista kärsiviä maita, kuten Sierra Leonea sekä Kongon tasavaltaa, ja viesteissä etsitään lähes poikkeuksetta apua konfliktissa kuolleen lähiomaisen rahojen siirtämiseksi ulkomaille. Näissä mainitaan usein myös joku kansainvälisesti tunnettu hahmo, kuten esimerkiksi sotarikoksista tuomittu Liberian entinen presidentti Charles Taylor, ja samoin kuin bisnesviesteissä, myös konfliktiviesteissä saatetaan käyttää hyväksi jotakin ajankohtaista, laajasti uutisoitua tapahtumaa.

Romantiikkaviestit

Internetin treffisivuja nettideittailussa hyödyntävät huijarit saalistavat uhrinsa luomalla väärennettyjä profiileja vetovoimaisine, varastettuine profiilikuvineen. Kun joku tarttuu koukkuun, huijarit simuloivat olevansa suhteessa, mutta todellisuudessa he vain havittelevat ”kumppaninsa” rahoja romanssihuijauksella. Ensimmäisiin rakkaudentunnustuksiin ei mene kauan, ja pian suhdetta ylläpidetään pikaviestinten ja sähköpostien välityksellä. ”Rakkaus” syvenee intensiiviseksi, ja kohta onkin aika huijarin pyytää uhriltaan ensimmäistä lahjaa. Usein mukaan voidaan uskottavuuden vuoksi tuoda kolmansia osapuolia: ”Lääkäri” saattaa ottaa yhteyttä huijattavaan ja pyytää rahaa huijarin eli huijattavan rakkauden kohteen välttämättömiin sairaskuluihin. Kun huijaus tulee loppujen lopuksi ilmi, saattaa uhrin olla vaikea uskoa, että suhteella ei ollut missään vaiheessa mitään todenperäisyyttä.Buchanan & Whitty: The online dating romance scam: causes and consequences of victimhood"

Lottoviestit