Yayoi Kusama (; 22. maaliskuuta 1929 Matsumoto – 14. elokuuta 2026 Tokio) oli japanilainen nykytaiteilija. Hän asui vuosina 1958–1972 Yhdysvalloissa.
Nuoruus ja uran alku Kusama syntyi Matsumotossa vuonna 1929. Hänen lapsuutensa oli onneton. Äiti kohteli häntä kaltoin ja hänen isänsä kävi vieraissa. Kusama alkoi lapsena nähdä hallusinaatioita, joissa kukat ympäröivät hänet ja puhuivat hänelle. Kusama pyrki selviytymään kohtauksista piirtämällä niitä. Hän istui ja piirteli kukkia perheensä taimistossa, vaikka hänen äitinsä yritti monesti estää häntä.
Kusama värvättiin 13-vuotiaana toisen maailmansodan aikana Japanin asevoimien laskuvarjotehtaaseen. Sodan jälkeen vuonna 1948 hän kirjautui taidekouluun vanhempiensa vastustuksesta huolimatta. Hän opiskeli Kiotossa nihonga-tyyliä, joka yhdistää japanilaisen ja länsimaisen maalaustaiteen perintöjä. Kusama ei kuitenkaan sopeutunut akateemiseen taiteeseen eikä tyyliin yhdistettyyn sota-ajan nationalismiin. Hän alkoi entistä enemmän seurata surrealismia ja Japanin avantgardistista liikehdintää. Hän maalasi useita osittain abstrakteja teoksia, jossa oli kukkia, astronomisia hahmoja, joissa oli seksuaalisia muotoja täpläkentillä ja piikikkäillä viivoilla.
Yhdysvalloissa minimalismin ja pop-taiteen edelläkävijäksi Kusama alkoi saada Japanissa huomiota, ja vuonna 1955 hän lähetti kolme maalaustaan New Yorkiin Brooklynin museon akvarellinäyttelyyn. Hän alkoi myös suunnitella muuttoa Yhdysvaltoihin ja kysyi neuvoa ainoalta tuntemaltaan yhdysvaltalaiselta naistaiteilijalta Georgia O’Keeffeltä. Tämän kannustamana Kusama lensi vuonna 1957 Seattleen ja muutti sieltä New Yorkiin.
Kusaman varhaiset Yhdysvaltain-kauden työt olivat niin sanottuja äärettömyysverkkoja, joissa oli tuhansia pieniä merkkejä, joita oli maalattu koko teos täyteen. Kusama loi niitä välittämättä maalauksen reunoista niin, että kuvio vaikuttaisi jatkuvan äärettömyyksiin. Teokset alkoivat herättää niiden nuorten yhdysvaltalaisten huomiota, jotka pyrkivät viemään taidetta uusiin suuntiin. Taidekriitikkona toiminut taiteilija Donald Judd alkoi nostaa Kusamaa esiin, osti hänen maalauksiaan ja auttoi tätä myös studiolla.
Kusaman teosten toisteisuus laajeni 1960-luvun alussa maalauksista kuvanveistoon, kun hän alkoi ommella tuhansia kankaisia valkoisia tai kultaisia fallossymboleita, joita hän liimasi arkipäiväisiin esineisiin. Hänen veistoksiaan oli esillä ensimmäisen kerran newyorkilaisen Green Galleryn ryhmänäyttelyssä vuonna 1962. Se oli pop-taiteen ensimmäisiä näyttelyitä, joten Kusamasta tuli sekä pop-taiteen, että minimalismin edelläkävijöitä. Kusama laajensi tuotantoaan myös installaatioihin, ja esimerkiksi hänen teoksensa Infinity Mirror Room—Phalli’s Field (1965) oli peilihuone, jossa oli satoja täytettyjä fallossymboleita. Peilejä Kusama käytti installaatioissaan usein luomaan loputtomia tasoja. Kusaman teoksia pidettiin eroottisina, mutta todellisuudessa hän teki niitä kohdatakseen itse pelkonsa sukupuolielimiä kohtaan.
Kusama alkoi 1960-luvulla suuntautua myös performanssitaiteen pariin teoksilla, jotka olivat sodan- ja järjestelmänvastaisia. Kusama järjesti sissitaiteellisia happeningeja ympäri New Yorkia. Hän anoi merkin, jonka jälkeen avustajat riisuutuivat ja sen jälkeen poseerasivat samalla, kun Kusama itse maalasi heihin täpliä. Toiset pitivät Kusaman performansseja lähinnä sokkimateriaalina, mutta osa hänen teoksistaan oli selvästi aikaansa edellä. Hän muun muassa järjesti vuonna 1968 New Yorkin ensimmäisen homoseksuaalisen hääseremonian ja puhdisti ”likaisen” Neuvostoliiton lipun YK:n päämajan ulkopuolella protestiksi Tšekkoslovakian miehityksestä.
Suosion laantuminen ja paluu Japaniin Kusaman suosio alkoi 1970-luvulla laantua, kun vuosikymmenellä käännyttiin entistä synkempiin teemoihin. Kiinnostuksen vähennyttyä Yhdysvalloissa hän muutti 1973 takaisin Japaniin. Siellä hän elätti itseään myymällä modernia ja nykytaidetta, mutta öljykriisi alkoi 1970-luvun puolivälissä hillitä Japanin talousihmettä. Kusama joutui etsimään uusia toimeentuloja, jolloin hän alkoi tehdä kollaaseja, joihin oli saanut inspiraation taiteilija Joseph Cornellilta. Kusamalla ja Cornellilla oli ollut Yhdysvalloissa intensiivinen platoninen suhde.
Cornellin kuoltua vuonna 1972 Kusaman mielenterveys heikkeni entisestään. Hän sai entistä enemmän hallusinaatioita sekä paniikkikohtauksia. Hän yritti myös itsemurhaa. Vuonna 1977 Kusama meni Seiwan psykiatriseen sairaalaan Tokiossa. Hän asettui sinne pysyvästi ja rakennutti sairaalan lähelle ateljeen. Hän pystyi sairaalan tukemana jatkamaan töitä ja tuotti ahkerasti uusia teoksia.
Kusama julkaisi 1980-luvulla myös kertomakirjallisuutta, ja kirjoitti sekä surrealisista runoutta että proosaa. Näistä teoksista Manhattan Suicide Addict oli omaelämäkerrallinen. Muita teoksia olivat muun muassa The Hustlers Grotto of Christopher Street (1984) ja Between Heaven and Earth (1988).
Uusi maailmanmaine 2000-luvulla Kusaman maine taiteilijana hiipui 1990-luvun alussa, mutta vuonna 1993 hän oli edustettuna Venetsian biennaalin Japanin paviljongissa. Hän täytti kokonaisen peilihuoneen pienillä kurpitsaveistoksilla. Kurpitsoista tuli Kusaman uusi motiivi. Hän palasi 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa tekemään installaatioita, joita hän kutsui äärettömyyshuoneiksi.
Kusamasta tuli 2000-luvulla maailmanlaajuisesti tunnettu, mitä edisti japanilaisen nykytaiteen ja populaarikulttuurin suosio. Hänen vuoden 1960 teoksensa Infinity Net myytiin 2014 Christie’sillä 7,1 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla. Hinta oli tuolloin elävän naistaiteilijan teoksen ennätys. Kusama alkoi tehdä myös yhteistyötä monien yritysten kanssa, ja hänen täplistään tuli tunnettuja populaarikulttuurissakin. Hän teki yhteistyötä muodin parissa muun muassa muotisuunnittelija Issey Miyaken ja Marc Jacobsin sekä Louis Vuitton -tavaramerkin kanssa.
Kusaman näyttelyt ja installaatiot olivat 2000-luvulla suosittuja ympäri maailmaa. Hänen uransa retrospektiivejä oli jo 1990-luvun lopulla Los Angelesin piirikunnan taidemuseossa, Museum of Modern Artissa, Walker-taidekeskuksessa ja Tokion nykytaiteen museossa. Hänen töitään oli 2000-luvulla esillä muun muassa Whitney Museum of American Artissa (2012), Tate Modernissa (2012), Hirshhorn-museossa (2017) ja Hongkongin M+-museossa (2022).
Suomessa Pohjoismaissa kiertänyt Kusaman retrospektiivinen näyttely In Infinity oli esillä lokakuusta 2016 – tammikuulle 2017 Helsingin taidemuseo HAMissa.Yayoi Kusama teki pakkomielteistään kumouksellista taidetta Helsingin Sanomat 8.10.2016 Se koostui noin 200 teoksesta. Harri Mäcklin kirjoitti näyttelystä: "Varsinkin teokset 1950- ja 60-luvuilta yllättävät radikaaliudellaan. Näyttelyn alkupuolen jälkeen ei enää ihmettele, miksi Kusamaa on pidetty 60-luvun avantgarden keskeisenä nimenä sekä poptaiteen ja minimalismin uranuurtajana. Loputtomaan toistoon ja epäinhimilliseen työmäärään liittyvä performatiivisuus avasivat käsitteellisiä ulottuvuuksia, joista nykytaide ammentaa yhä."
"Varhaistuotannon purevuuden jälkeen myöhäisempi, läpimurron jälkeinen tuotanto vaikuttaa varsin säyseältä. Pilkuista tulee siistimpiä ja pinnoista pinnallisempia. Varsinkin äärettömyyksiä luovat peilihuoneet ovat näyttäviä, mutta eivät niin näyttäviä, että ne peittäisivät alleen hieman tuotteistetun sivumaun." Osana HAMin näyttelyä Kusaman sadoista teräspalloista koostuva teos Narkissos-puutarha oli esillä Kampin metroaseman laiturialueella 7. lokakuuta alkaen. Teos oli nähtävissä edellisenä kesänä Helsingin talvipuutarhassa.
Heather Lenzin ohjaama dokumentti Minä, Kusama (2018) esitettiin Ylen Ylen Teema-kanavalla vuonna 2019. Leena Virtasen mukaan eräs dokumentin pääteemoista on se, että Kusaman suhde yhdysvaltalaisiin taidepiireihin on ollut kipeä. "Hän onnistui pääsemään pois Japanin ahtaista kuvioista ja rantautui suoraan New Yorkin taide-elämän ytimeen 1960-luvulla, mutta sinnikkäistä yrityksistään huolimatta hän jäi tai hänet jätettiin ulkopuoliseksi." "Kusama oli liian outo ja lisäksi aasialainen nainen, joka ei sitä paitsi erityisemmin piitannut seksistä. Moninkertaisesti toiseuteen tuomittu."
Virtasen mukaan Lenz osoittaa dokumentissa myös, että Warholista alkaen useat miestaiteilijat matkivat Kusaman ideoita.
Tunnustukset Kusamalle myönnettiin vuonna 2006 Praemium Imperiale, joka on Japanin keisariperheen tukema kansainvälinen taidepalkinto. Hän avasi 2017 lähelle psykiatrista sairaalaa, jossa asui, töilleen omistetun museon.
Kuvia teoksista
Lähteet
Aiheesta muualla Pesonen, Mikko: Yayoi Kusama: Aion maalata viimeiseen elinpäivääni saakka Yle.fi. 6.10.2016.
Luokka:Japanilaiset kuvataiteilijat Luokka:Vuonna 1929 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet