thumb|200px|Ylipäällikkö ratsuväen kenraali vapaaherra C. G. E. Mannerheim thumb|200px|Päämajan juna Seinäjoen ratapihalla Valkoisten päämaja oli Suomen sisällissodan valkoisen armeijan komentopaikka. Valkoisen armeijan ylipäällikkö oli ratsuväenkenraali vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheim ja hänen adjutanttinaan toimi maaliskuusta alkaen jääkäriyliluutnantti Kaarle Heikki Kekoni.
Päämajan perustaminen thumb|pysty=1.25|Sotaneuvottelu ylipäällikön junassa 8.3.1918, Aarno Karimon piirros 1930-luvun alusta. Kuvassa vasemmalta Ignatius, Mannerheim, Wetzer, Linder ja Theslöf. Päämajan perustaminen alkoi siitä, kun sotilaskomitean puheenjohtaja Mannerheim, joka oli saanut suullisen hyväksynnän hallituksen joukkojen ylipäällikkyydelleen Helsinkiin jääneeltä senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudilta, saapui apulaisineen Helsingistä Vaasaan 19. tammikuuta 1918.
Svinhufvud nimitti itsenäisyysaktivistien sotilaskomitealta saamallaan valtuutuksella virallisesti Mannerheimin 26. tammikuuta 1918 ylipäällikön tehtävään. Päämaja järjestäytyi jo muutama päivä Mannerheimin nimittämisen jälkeen Vaasassa hotelli Ernstistä varatussa huoneessa, jossa olivat läsnä: kenraali Mannerheim, eversti Wetzer, ratsumestari Ignatius, eversti Holmberg, eversti von Rehausen, luutnantti Hallberg ja johtaja Lohman.
Noin kaksi viikkoa kokoonnuttuaan päämaja sai 28. tammikuuta 1918 valmiiksi ensimmäisen päiväkäskynsä aluejohtajille, joka kuului seuraavasti: Taistelusuunnitelma Lapuan, Seinäjoen, Ylistaron, Ilmajoen ja Vaasan varusväen aseistariisumista varten käsketään seuraavaa: Kenraali von Gerichin, itse johtaen, tulee pääjoukolla, joka käsittää Lapuan, Kauhavan, Härmän ja Ahrenberin lipun: 1. riisua aseista Lapuan varusväki, sen jälkeen marssia Seinäjokea kohti, valloittaa asema, riisua varusväki aseista ja vallata siellä olevat kiväärivarastot, joista kiväärit heti jaettava suojeluskunnille. Asema miehittään ja etujoukko työnnetään Kouralle. 2. Ilmajoen suojeluskunnan kanssa sijoittua venäläisen joukon ja Seinäjoen välille estääkseen sitä marssimasta varusväen avuksi Seinäjoelle. 3. Ylistaron suojeluskunnan ja Vöyrin koulun kanssa estää sikäläistä varusväkeä pääsemästä Seinäjoelle. Kenraali von Gerichin tulee heti ryhtyä toimenpiteisiin katkaistakseen rautatieyhteyden etelään päin Seinäjoelta. Eversti Wetzerin tulee Vaasan, Mustasaaren, Koivulahden, Maksamaan, Vöyrin, Oravaisten ja Laihian suojeluskuntien kanssa yllättää ja riisua aseista Vaasan kaupungin varusväki, miehittää Vaasa ja vähintään 500 kivääriä käsittävällä kolonnalla riisua aseet Ylistaron varusväeltä. Eversti Bergin tulee Jalasjäven joukolla rientää Ilmajoelle ollakseen Ilmajoen varusväen aseistariisunnassa mukana. Hyökkäyksen tulee alkaa maanantaina, tammikuun 28 p:nä klo 3 aamulla, ja on kaikki ilmoitukset sotatoimien kulusta lähetettävä pääesikunnalle Vaasaan, jonka kanssa puhelinyhteys mahdollisimman pian on palautettava. Kello 12 maanantaita vasten yöllä on katkaistava kenraali von Gerichin ja eversti Wetzerin osoituksen mukaan lennätin- ja puhelinlinjat sekä minun osoitukseni mukaan revittävä rautatie, niin että se on suoritettu klo 2:ksi aamulla. Kaiken suojeluskuntain keskittymisen tämän sotatoimen varalle tulee olla suoritettu tammikuun 27 p:nä klo 2 yöllä. Suomen sotajoukkojen ylipäällikkö kenraaliluutnantti Mannerheim v.t. esikuntapäällikkö ratsumestari Ignatius
Päämaja siirtyi Vaasasta Ylihärmään 27. tammikuuta 1918 illalla majoittuen kauppias E. Viitasalon taloon. Tämä ahdas konttorikamari oli Suomen valkoisen armeijan ensimmäinen päämaja Suomen sisällissodassa. Yihärmän päämajasta pidettiin yhteyttä Vaasan, Lapuan, Ylistaron, Ilmajoen ja Seinäjoen tapahtumiin. Seuraavana päivänä n. klo 10 päämaja siirrettiin Seinäjoelle tarkoituksena olla lähempänä sotatoimia. Tähän antoi myös mahdollisuuden hyvin onnistuneet sotatoimet. Päämaja sijoitettiin rautatievaunuihin Seinäjoen ratapihalle. Seinäjoella päämaja toimi noin 8 viikkoa. Tampereen valloituksen jälkeen päämaja siirrettiin sieltä Mikkeliin, jossa se toimi sodan loppuun. Suomen valkoisen armeijan päämaja sai lopullisen muotonsa 15. helmikuuta 1918 ja sen kokoonpanossa otettiin mallia sekä ruotsalaisesta ja venäläisestä pääesikunnasta, kun kumpikaan esikuntamalli ei sopinut sellaisenaan suomalaiseen pääesikuntaan.
Yleisesikunnan päällikkö Yleisesikunnan päällikkö oli ylipäällikön lähin mies ja ylipäällikön käskyjen toimeenpanija suhteessa muihin esikuntiin. Yleisesikunnan päällikkönä toimi sodan alussa eversti Martin Wetzer, joka komennettiin kumminkin kohta Hämeen ryhmään rintamakomentajaksi. Hänen jälkeensä komentajaksi tuli eversti Karl Emil Berg helmikuun ajaksi, jonka jälkeen hänet siirrettiin ylipäällikön käyttöön ja lopuksi Seinäjoen reserviupseerikoulun johtajaksi. Hänen tilalleen tuli Tukholmasta upseerivärväystehtävistä eversti Gösta Theslöf etappiesikunnan päälliköksi ja edelleen yleisesikunnan päälliköksi. Tässä tehtävässä hän oli lähes sodan loppuun asti. Viipurin valloituksen jälkeen hän siirtyi Helsingin käskynhaltijaksi ja hänen tointaan ryhtyi hoitamaan päämajoitusmestari oman toimensa ohella. Yleisesikunnan päällikön apuna oli sodan alussa eversti Karl Fredrik Wikman, mutta hänet määrättiin Jämsässä olevien joukkojen päälliköksi, jonka jälkeen hänen tilalleen tuli majuri Otto Havo ja eversti Torsten Kurtén. Yleisesikunnan alaisuudessa oli myös komandantuuri jonka johtajana toimi ruotsalainen tykistökapteeni Carl PetersénHjalmarson 1920: 23., käytännossä Petersén toimi ylipäällikön adjutanttina.
Päämajoitusmestarin osasto
Päämajoitusmestari
pienois|180px|Hannes Ignatius Päämajoitusmestarina toimi eversti (Tampereen valtauksen jälkeen kenraalimajuri) Johannes Ferdinand (Hannes) Ignatius koko sodan ajan. Hän joutui raportoimaan kaksi kertaa päivässä rintamatapahtumista ylipäällikölle, aamulla klo 9 ja illalla klo 21. Toisaalta rintamien esikuntapäälliköt olivat päämajoitusmestarin alaisia ja ilmoitusvelvollisia hänelle. Raportit rintamatilanteista tuli toimittaa päämajoitusmestarille kaksi kertaa päivässä ja kiireelliset ilmoitukset välittömästi. Päämajoitusmestarin osasto oli päämajoitusmestarin alainen ja siihen kuului neljä toimistoa: operatiivinen toimisto, tietotoimisto, yhteystoimisto ja topografinen toimisto. Päämajoitusmestarin osasto oli sijoitettu kahteen rautatievaunuun.
Operatiivinen toimisto
Operatiivinen toimisto oli ylipäällikön lähin elin valmisteltaessa sotatoimia rintamilla. Operatiivisen osaston työn tuloksien pohjalta kaikki muut osastot toimivat. Osasto oli myös ylipäällikön suunnitelmien täytäntöönpanoelin. Osasto raportoi myös rintamakirjeenvaihdosta päämajoitusmestarille. Operatiivisessa osastossa palveli päällikkönä kapteeni (Tampereen valtauksen jälkeen ylennettiin everstiksi) Gösta Törngren. Hän toimi kuitenkin Tampereen valtauksen aikana yhdysupseerina eversti Wetzerin esikunnassa. Osastolla palvelivat myös yleisesikuntaupseereina ruotsalaiset kapteenit kreivi Archibald Douglas (ylennettiin Tampereen valtauksen jälkeen everstiluutnantiksi), joka toimi 15. maaliskuuta alkaen operatiivisen osaston päällikkönä, ja Henry Peyron (ylennettiin Tampereen valtauksen jälkeen everstiluutnantiksi). Adjutantteina toimivat tanskalainen ratsumestari J. H. Rantzau, maaliskuun 21. päivään asti sekä kapteeni Gustaf. Hultkrantz, sodan loppupuolella (18. huhtikuuta alkaen) adjutanttina toimi myös jääkärikapteeni Per Wilhelm Zilliacus.
Tietotoimisto
Tietotoimisto oli päämajan tiedusteluun erikoistunut toimisto, joka hankki sodan kannalta tärkeitä tietoja vihollisesta. Toimisto organisoi myös lentotiedustelua, joka pääsi käyntiin oikeastaan vasta, kun Saksasta saatiin uutta lentokalustoa. Tietotoimisto raportoi vakoilutietonsa päivittäin päämajoitusmestarille. Toimiston tehtäviin kuului myös vankien kuulustelu. Toimiston johtoon ylipäällikkö Mannerheim pyysi Tukholmasta maisteri Isak Anton Alfthanin, jonka ylipäällikkö nimitti tehtävään 13. maaliskuuta 1918 luutnantin arvolla. Tiedonantoupseereina toimistossa toimivat jääkäriluutnantti Johan Wilhelm Snellman ja jääkäriluutnantti Eero Vilho Heickell (myöh. Kuussaari) sekä sodan loppuvaiheissa vänrikki tohtori Ragnar Numelin. Toimiston kirjoilla oli myös tiedonantoupseeri luutnantti Erik Malmberg, jonka asemapaikka oli eversti Aarne Sihvon esikunnassa. Helsingin Kulosaareen 15. joulukuuta 1917 perustetun radioaseman hoitaja Helsingin valloitukseen asti toimi jääkäriluutnantti Leo Aleksander Ekberg.
Yhteystoimisto
Yhteystoimisto oli valkoisen armeijan yhteyksien luoja päämajan ja rintamajoukkojen välillä. Yhteyksiin käytettiin sodan alussa rautateiden puhelinverkkoja, ja myöhemmin vakiintuivat yhteydenpitovälineeksi Hughes-lennättimet. Sodan alussa yhteystoimiston johdossa oli muiden töiden ohessa eversti Tunzelmann. Toimiston johtoon nimitettiin 12. helmikuuta 1918 kapteeni G. Höcker ja tekniseksi avustajaksi vanhempi lennätinmekaanikko K. Meller. Vaasan kipinälennätinasemalla työskenteli radiosähköttäjänä jääkärivaravääpeli Ludvig Mäntylä (siirrettiin myöhemmin Valamon kipinälennätinaseman päälliköksi). Kipinälennätinosastolla toimi koulutusupseerina 10. huhtikuuta 1918 alkaen jääkärivänrikki Väinö Arvid Stenlund myöh. Wäinölä. Toimisto rakennutti sodan aikana 700 km uutta puhelin- ja lennätinlinjaa. Yhteystoimistolla oli omat puhelinkeskukset Seinäjoella ja päämajan junassa.
Ulkomaille toimisto piti yhteyttä Vaasasta venäläisiltä vallatulla radioasemalla, jonka johdossa toimi jääkäriluutnantti Arthur Reinhold Saarmaa, joka oli ollut valtaamassa ko. radioasemaa, Vaasan radioaseman päällikkönä toimi 7. helmikuuta 1918 – 24. huhtikuuta 1918 jääkärivänrikki Karl Edvard Nyström, hänet siirrettiin 24. huhtikuuta 1918 päämajan sähköttajäksi Mikkeliin, josta hänet komennettiin 2. toukokuuta 1918 Viipurin radioaseman päälliköksi. Vaasan radioaseman sähköttäjinä toimivat jääkärivänrikki Oskar Amatus Karlsson ja jääkärivänrikki Yrjö Pietari Tenhunen sekä radioasemalla työskenteli myös Saksassa jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osastolla koulutuksensa saanut jääkäriluutnantti Johan Ferdinand Kröger. Mikkelin radioaseman päällikkönä toimi jääkärivaravääpeli Eigil Reims. Myöhemmin perustettiin toimistoon radio-osasto, jonka johtoon nimitettiin 6. huhtikuuta jääkäriluutnantti Eric Alexander Amandus Heimbürger. Päämajan kipinälennätinaseman hoitajana toimi jääkärivänrikki Allan Gabriel Gottleben. Mikkelin ja Tampereen radioasemilla toimi sähköttäjänä jääkärivänrikki Volmar Into Nyström.
Topografinen toimisto
Topografitoimistolla oli sodan alussa ja sen kestäessä epäkiitollinen tehtävä yrittää löytää ja valmistaa karttoja armeijan tarpeisiin lähes olemattomilla painomenetelmillä. Suomen ainoat painokoneet, jotka pystyivät painamaan karttamateriaalia, olivat Helsingissä ja siten pois laskuista. thumb|80px|left|Claës Stenius Tätä tehtävää ylipäällikkö Mannerheim sai hoitamaan ratsumestari Claës Steniuksen sekä ruotsalaisen karttojen erikoisasiantuntijan Rudolf Anthonin. He aloittivat työn keräämällä kaiken mahdollisen kartta-aineiston yksityisilta ja yhteisöiltä ja ryhtyivät kokoamaan aineistosta sotilaskäyttöön sopivia karttoja. Karttoja painettiin yksinomaan Vaasassa puutteellisilla paino- ja kopiomenetelmillä, ja ne olivat siten huonolaatuisia. Yleiskarttoja topografitoimisto sai Ruotsista ja Saksasta jokin verran, ja näillä epätarkoilla kartoilla valkoinen armeija yritti tulla toimeen. Sodan myöhemmissä vaiheissa topografitoimisto sai palvelukseensa ruotsalaiset herrat Kjällin ja Wolterin. Nyt alkoivat asiat luistaa paremmin ja armeija sai käyttöönsä ensimmäiset sotakarttansa mittakaavassa 1:100 000.
Henkilöosasto
Päämajan henkilöosaston tehtävänä oli sodan alkuaikoina järjestää henkilökysymykset, joukkojen muodostamiset, harjoituskoulut ja saniteettilaitos ja sodan puhjettua osaston toimialueeseen lisättiin vielä vankileirien muodostaminen. thumb|100px|Otto Valter Holmberg