thumb|upright=0.8|Alexandre Duval Alexandre-Vincent Pineux Duval eli Alexandre Duval (6. huhtikuuta 1767 Rennes, Ranskan kuningaskunta – 9. tammikuuta 1842 Pariisi, Heinäkuun monarkia) oli ranskalainen näytelmäkirjailija, libretisti ja kirjailija. Hän oli Ranskan akatemian jäsen.
Elämä ja ura Duval lopetti koulunkäynnin 14-vuotiaana liittyäkseen vapaaehtoisena Ranskan kuninkaalliseen laivastoon ja vietti puolitoista vuotta Amerikassa, missä hän palveli amiraali de Grassen ja kenraaliluutnantti La Motte-Picquet'n alaisuudessa. Sen jälkeen hän aloitti opinnot Ponts et Chaussées'ssa eli sillan- ja tienrakennus-insinöörikoulussa, ja hän työskenteli useissa eri tehtävissä arkkitehtina. Tämän jälkeen hän toimi eri aloilla: tupakkakauppiaana, merimiehenä, sotilaana, insinöörinä, arkkitehtina, näyttelijänä ja vihdoin kirjailijana. Ranskan suuri vallankumous vuonna 1789 järkytti hänenkin elämäänsä, ja sen kautta hän päätyi teatteriin, joka oli ollut pitkään hänen intohimonsa.
Duval aloitti vaatimattomien näytelmien kirjoittamisen vallankumouksen alkuvaiheissa mutta ei onnistunut saamaan niitä esitetyiksi. Hän uransa teatterin parissa alkoi kuitenkin vuonna 1790 näyttelijänä Palais-Royalessa sijainneessa Variétés-Amusantes-teatterissa. Vuonna 1791 hän liittyi Comédie-Françaisen näyttelijäkuntaan, jonka vakituinen jäsen hänestä tuli vuonna 1799.
Duval kuitenkin kyllästyi pian näyttelijäntyöhön ja omistautui näytelmien kirjoittamiselle. Hän esitti yksin tai ystävänsä Louis-Benoît Picardin tai muiden kanssa lähes kuusikymmentä näytelmää, joista suurin osa sai esityksensä Comédie-Françaisessa tai Opéra Comiquessa Pariisissa. Duval ei antanut kovin paljon painoarvoa näytelmiensä tyylille, vaan hän yritti miellyttää suurta yleisöä erilaisin vaihtelevin tilantein ja kekseliäin rakenneratkaisuin.
Duval on Ranskan ensimmäisen keisarikunnan tyypillinen näytelmäkirjailija, mutta hänen draamoistaan vähiten kunnianhimoiset ovat kestäneet aikaa parhaiten. Les Projets de ménage (1790), Les Tuteurs vengés (1794) ja Les Héritiers (1796) on herätetty henkiin 1900-luvulla ranskalaisilla näyttämöillä.
Duvalista tuli Louvois-teatterin johtaja ja vuonna 1807 Odéon-teatterin johtaja. Näissä teattereissa hän paljolti esitti omia näytelmiään. Vuonna 1812 hänen valittiin Ranskan akatemian jäseneksi. Vuonna 1831 hänestä tuli Arsenal-kirjaston johtaja.
Duval oli vuonna 1840 jo lähes sokea ja lopetti kaikki toimintansa, myös osallistumisensa Ranskan Akatemian toimintaan.
Duvalin veli oli diplomaatti ja historioitsija Amaury Duval (1760–1838).
Teokset pienoiskuva|upright=0.8|Alexandre Duval La Manie d'être quelque chose (1795) Le Défenseur officieux (1795) La Jeunesse de Richelieu (1796) Maison à vendre (1800) Édouard en Écosse (1801), kolminäytöksinen näytelmä ja proosateos Guillaume le Conquérant (1803) Le Menuisier de Livonie (1805) Le Tyran domestique, viisinäytöksinen näytelmä ja runoelma (1805) La Jeunesse de Henri V, kolmessa näytöksessä (1806) Le Chevalier d'industrie viisinäytöksinen näytelmä ja runoelma (1809) Le Retour d'un Croisé, aikakauden melodraamojen parodia (1810) La Manie des grandeurs, viisinäytöksinen näytelmä ja runoelma (1817) La Fille d'honneur, viisinäytöksinen näytelmä ja runoelma (1819) Le Faux Bonhomme (1821)
Oopperalibretot Le Prisonnier (1796), koominen ooppera, musiikki Domenico Della-Maria Maison à vendre (1801), koominen ooppera, musiikki Nicolas Dalayrac Joseph (1807), lyyrinen ooppera, musiikki Étienne Nicolas Méhul
Duvalin kootut teokset ilmestyivät hänen itsentä toimittamana yhdeksän nidettä käsittävänä versiona vuosina 1812–1825.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ranskan akatemian elämäkertatiedot Hänen näytelmiensä esitykset César-sivustossa
Luokka:Ranskan akatemian jäsenet Luokka:Ranskalaiset kirjailijat Luokka:Ranskalaiset libretistit Luokka:Vuonna 1767 syntyneet Luokka:Vuonna 1842 kuolleet