Jerusalemin vanhakaupunki (; ) on noin yhden neliökilometrin kokoinen muurilla erotettu kaupunginosa Jerusalemin itäosassa, joka 1860-luvulle asti oli koko Jerusalemin kaupunki. Vanhassakaupungissa on useita uskonnollisesti merkittäviä kohteita. Temppelivuori ja Itkumuuri ovat pyhiä juutalaisille, Pyhän haudan kirkko kristityille, Kalliomoskeija ja Al-Aqsan moskeija muslimeille.
Vanhan kaupungin korttelit pienoiskuva|vasen| Jerusalemia ympäröi muuri, jossa on kuusi porttia. Sen sisäpuolella on vanhakaupunki, jossa uskontokuntien korttelit ja pyhät paikat ovat pysyneet miltei samoina vuosisatoja. Vanhakaupunki on jaettu eri uskontokuntien mukaisiin kortteleihin: armenialaisten kortteliin, kristittyjen kortteliin, juutalaisten kortteliin ja muslimikortteliin. Ennen 1840-lukua asutus oli keskittynyt vanhankaupungin muurien sisäpuolelle, koska asukkaiden piti suojautua alueella olevilta arabirosvoilta ja beduiineilta. Asukkaiden lukumäärä oli vuosina 1800–1835 vain noin 9 000–10 000. Ottomaanit rakensivat vanhan kaupungin tukevat puolustusmuurit ja kaupungin portit 1500-luvun alkupuolella.
Nykyisin eniten asukkaita on muslimien ja kristittyjen kortteleissa. Vuonna 2007 kokonaisasukasmäärä oli 36 965; uskonnollisten ryhmien mukaan jaoteltuna vuonna 2006 vanhassakaupungissa oli 27 500 muslimia, 5 681 kristittyä, 790 armenialaista ja 3 089 juutalaista.
Israelin itsenäistymisen jälkeen Vuoden 1948 Israelin itsenäisyyssodan jälkeen Jordania otti vanhankaupungin haltuunsa ja juutalaiset asukkaat häädettiin.
Kuuden päivän sodan aikana vuonna 1967 käytiin lähitaisteluita Temppelivuoren luona, ja Israel sai haltuunsa vanhankaupungin muun Itä-Jerusalemin ohessa, liitti ne Israelin alueisiin ja yhdisti uudelleen kaupungin läntiseen osaan. Israel hallitsee nykyisin vanhankaupungin aluetta, jonka se katsoo osaksi pääkaupunkiaan.
Vanhakaupunki liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1981.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Vanhakaupunki Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Israelissa