thumb Kalju Lepik (5. lokakuuta 1920 Koeru – 30. toukokuuta 1999 Tallinna) oli virolainen runoilija. Lepik on julkaissut kaksikymmentä runokokoelmaa. Hänet on palkittu Juhan Liivin runopalkinnolla kahdesti, vuonna 1990 teoksestaan Valusad Viisid ja vuonna 1998 teoksesta Ema portree. Lisäksi hän voitti Viron vuosittaisen kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998.
Lepik opiskeli toisen maailmansodan aikana Tarton yliopistossa Pohjoismaista historiaa ja arkeologiaa, kunnes vuonna 1943 hänet värvättiin Saksan armeijaan. Saksan jouduttua tappiolle sodassa Lepik pakeni Ruotsiin vuonna 1944, jonne hän asettui asumaan jatkaen opintojaan Tukholman yliopistossa. Hän palasi Viroon vuonna 1990.
Suomennettu tuotanto Yön tyttö; suomentanut Martti Rauhala, Tukholma: [kustantaja tuntematon] 1994
Runoja julkaisuissa LähdeKalju Lepik, Luettelo suomennetuista runoista, Linkki maailman runouteen, Runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 17.5.2021, viitattu 13.6.2021 Arvo Turtiaisen suomentamia Lepikin runoja on teoksessa 20 nykyvirolaista runoilijaa, toim. Raili Kilpi-Hynynen ja Arvo Turtiainen, Helsinki: Tammi 1969 Deliriumissa Isänmaa Kantaatti huilulle ja enkelikuorolle Korppi on lintu Me laulamme Minulla on karvaset sääret Pop-pakolaisen taistelulauluja Satu Tiikerimaasta
Martti Rauhalan suomentamia Lepikin runoja on julkaisussa Parnasso 1994 ; nro 1 Yön tyttö -sarjasta nrot 3-9 sekä Hauta on multaa Järvien surullisista silmistä Kaikki sotilaat maatuvat haudoissaan Katu on autio Mene pois, yön tyttö Puujalkainen kuu Surun lääke ei ole ilo Tyttöni, unohda järvet Varpaisillaan astuvat enkelit Yöpöllö
Lähteet
Luokka:Virolaiset runoilijat Luokka:Ruotsin virolaiset Luokka:Vuonna 1920 syntyneet Luokka:Vuonna 1999 kuolleet