Kaarle Henrikinpoika Horn, Kankaisten herra ( af Kanckas) (n. 1550 Kankaisten kartano, Masku – 16. toukokuuta 1601 Burtnickin linna, Pohjois-Latvia) oli suomalaissyntyinen ruotsalainen sotapäällikkö. Hänestä tuli sotamarsalkka vuonna 1580 ja valtaneuvos vuonna 1588.

Suku ja koulutus Hänen vanhempansa olivat Henrik Klaunpoika Horn ja Elin Arvidsdotter Stålarm (k. 1577), joka oli linnanvouti Arvid Eriksson Stålarmin ja Kristina Knutsdotter Kurckin tytär.

Hornia kutsutaan oppineeksi, ja tätä määrettä tukevat hänen latinankieliset kirjoituksensa, mutta on epäselvää, miten hän hankki oppineisuutensa.

Kruunun virkamies ja sotilas Lokakuussa 1566 hän oli kuningas Eerik XIV:n hovissa. Lokakuussa 1568 hänelle annettiin yhdessä Torkel Jönssonin kanssa joukko-osaston komento, jonka oli määrä vallata takaisin Nyköping, mutta valtaus epäonnistui. Hänen uskotaan osallistuneen Hölön taisteluun, jossa Eerikin joukot kärsivät ratkaisevan tappion; pian sen jälkeen hän hylkäsi kuninkaan. Syksyllä 1570 hän auttoi lankojaan, kuvernööri Hans Björnssonia ja ylipäällikkö Klas Åkessonia Tallinnan puolustuksessa.

Horn puolusti pitkän vihan aikana Tallinnaa venäläisiä vastaan vuosina 1570–1571 ja 1577. Hän valtasi Läänemaan vuonna 1581 ja toimi Narvan käskynhaltijana vuosina 1581–1582 ja 1588–1590. Valtaneuvos hänestä tuli vuonna 1588. Horn joutui Juhana III:n epäsuosioon jouduttuaan luovuttamaan Kaprion, Jaaman ja Iivananlinnan venäläisille. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta Juhana III armahti hänet viime hetkellä kuolinvuoteellaa, Hornin ollessa jo mestauspaikalla. Horn asettui Juhana III:n poikaa kuningas Sigismundia vastaan sisällissodassa, ja yritti Suomessa Kaarle-herttuan lähettiläänä vaikuttaa Klaus Flemingiinkin.

Horn oleskeli Virossa 1500-luvun viimeisinä vuosina ja vaikutti osaltaan siihen, että porvaristo siellä kääntyi Kaarle-herttuan puolelle. Tämä nimitti hänet komentajaksi ja käskynhaltijaksi Liivinmaalle. Kaarle-herttualta Horn sai vuonna 1600 Pohjois-Suomen laamanninviran.

Hän oli Kaarle herttuan mukana tämän piirittäessä Virossa Pärnun linnoitusta. Hornista tuli herttuan asettama ylikäskynhaltija Viroon ja Liivinmaalle vuonna 1600, ja vuonna 1601 hän valloitti Piebalgan linnoituksen puolalaisilta, ottaen sen komentajan voivodi Matias Dembinskin vangiksi. Tämä jäi Hornin viimeiseksi sotasaavutukseksi.

Hän haavoittui taistelussa Sigismundin puolalaisia joukkoja vastaan ja kuoli kuoli noin 50-vuotiaana toukokuussa 1601 Burtniekin linnassa Pohjois-Latviassa. Hänet haudattiin Tallinnan tuomiokirkkoon.

Avioliitto ja lapset Hän avioitui 29. syyskuuta 1577 Tallinnassa Agneta von Dellwigin (k. 1611) kanssa, joka oli maaneuvos Ewert von Dellwigin ja Helena von Fahrensbachin tytär.

Heille syntyivät lapset: Henrik Carlsson Horn (1578–1618) Helena Karlsdotter Horn af Kanckas Klaus Carlsson Horn af Kanckas (1583–1632) Evert Carlsson Horn (1585–1615) Gustaf Carlsson Horn af Björneborg (1592–1657) Anna Carlsdotter Horn af Kanckas

Henkilögalleria

Katso myös

Horn (suku) Kankaisten kartano

Lähteet

Kirjallisuus

Viitteet

Luokka:Suomalaiset kenraalit Luokka:Ruotsin sotamarsalkat Luokka:Valtaneuvokset Luokka:Ruotsalaiset virkamiehet Luokka:Vuonna 1550 syntyneet Luokka:Vuonna 1601 kuolleet