Lait (Platon)

Lait (; ) on Platonin kirjoittama dialogi, joka esittää hahmotelman ihanneyhteiskunnan laeista. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Lainsäädännöstä (, Peri nomothesias).Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit III.58–60. Dialogissa keskustelevat Kleinias Knossoslainen, Megillos Lakedaimonialainen ja nimeltä mainitsematon ateenalainen vieras. Lainsäädännön ohella keskustelu käsittelee politiikan teoriaa, etiikkaa, kasvatusta, psykologiaa ja monia muita aiheita.Thesleff, Holger: Esittelyjä ja selityksiä. Teoksessa Platon 1999, s. 385–409.

Historia

Lait oli Platonin viimeinen teos. Se jäi kesken Platonin kuoltua vuonna 347 eaa., mutta se julkaistiin pian tämän kuoleman jälkeen. Dialogia on antiikin ajalta lähtien pidetty Platonin aitona teoksena, ja sen mainitsee sellaisena jo Aristoteles.Aristoteles: Politiikka 1266b5. 1800-luvulla dialogin aitous kyseenalaistettiin tutkimuksessa joskus kokonaan. Nykytutkimuksen mukaan näin jyrkälle näkemykselle ei kuitenkaan ole perusteita. Holger Thesleffin mukaan sen sisältöön ovat kuitenkin saattaneet Platonin jälkeen tai tämän vielä eläessä vaikuttaa useat henkilöt Platonin seuraajan Speusippoksen valvonnassa. Platonin kuoltua sen kirjoitti lopulliseen muotoonsa Filippos Opuslainen. Siksi Thesleff luonnehtii dialogia puoliautenttiseksi.

Aristoteleen mukaan Lait oli myöhäisempi teos kuin Platonin poliittisen filosofian pääteos Valtio. Tieto siitä, että teos oli Platonin viimeinen, on puolestaan peräisin Diogenes Laertiokselta. Stylometrisin eli tyylillisin perustein Lait kuuluu samaan ryhmään tai kauteen Platonin muiden myöhäisvaiheen dialogien Kritias, Filebos, Sofisti, Valtiomies ja Timaios kanssa.

Tutkijoilla on ollut erilaisia näkemyksiä Lakien ja Valtion suhteesta. Yleisen näkemyksen mukaan Valtio pyrkii esittämään, millainen ihanteellinen ja kaikista paras valtio olisi. Lait puolestaan pyrkii esittämään, millainen valtio olisi paras, kun otetaan huomioon konkreettiset rajoitteet, kuten ihmisten todellinen luonne. Tähän saattaisi viitata Platonin toteamus siitä, että teoksessa hahmoteltu valtio on toiseksi paras.Platon: Lait 739a–740c. Jotkut tutkijat katsovat, että Platon tunnisti jo Valtion kirjoittamisen aikoihin sen, että teoksessa esitetyt näkemykset ovat hyvin idealistisia, ja olisi kirjoittanut Lait realistisemmaksi ehdotukseksi. Tällöin teosten välillä ei olisi mitään ristiriitaa ja ne olisi voitu kirjoittaa osin jopa samaan aikaan. Toiset tutkijat taas katsovat, että Platon piti Valtion kirjoittamisen aikaan sen ihannevaltiota inhimillisesti mahdollisena, vaikkakin kenties vaikeana toteuttaa. Tällöin Platon olisi muuttanut näkemyksiään kirjoittaessaan Lait. Tällaista muutosta Platonin mielipiteissä on usein selitetty muun muassa tämän Sisilian-kokemuksilla.

Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu IX tetralogiaan yhdessä dialogien Minos ja Epinomis sekä Platonin ‪kirjeiden kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin poliittisten teosten joukkoon. Aristofanes Byzantionlaisen jaottelussa dialogi kuuluu puolestaan III trilogiaan yhdessä Minoksen ja Epinomiksen kanssa.DL III.61–62.

Teoksen toimittanut Filippos Opuslainen kirjoitti Lakien jatkoksi dialogin Epinomis. Cicero käytti Lakeja esikuvana omalle teokselleen Laeista (De legibus).

Sisältö

Lait käsittää kaksitoista kirjaa. Se on Platonin dialogeista kaikkein pisin. Platon pyrkii teoksessaan kuvaamaan kuvitteellisen ihanteellisen yhteiskunnan lainsäädännön kokonaisuudessaan. Ihannevaltion nimeksi mainitaan Magnesia.

Dialogissa keskustelevat kreetalainen Kleinias, spartalainen Megillos sekä tuntemattomaksi jäävä ateenalainen vieras. Kleinias ja Megillos ovat mitä ilmeisimmin keksittyjä henkilöitä, ja ateenalainen samastetaan yleensä Platoniin itseensä. Keskustelijat kävelevät dialogin aikana Knossoksesta kohti Idavuorella sijaitsevaa Zeuksen pyhää luolaa. Tämä kehysasetelma on kuitenkin mukana vain teoksen ensimmäisissä kirjoissa ja jää sitten sivuun. Henkilöiden puheenvuorot dialogissa ovat pitkiä ja erityisesti ateenalaisen puheenvuorot ovat suoranaisia luentoja.

Teoksen sisältö voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäiset viisi kirjaa käsittelevät lainsäädäntöä yleisesti. Niissä esitetään lainsäädännön päämäärä sekä muun muassa kansalaisten kasvatukseen liittyviä seikkoja, jotka edesauttaisivat tämän päämäärän saavuttamisessa. Alkupuolella käsitellään myös erilaisten valtiomuotojen (politeia) alkuperää ja niissä tapahtuvia muutoksia, jotta tämä voitaisiin ottaa hyödyksi lainsäädäntötyössä. Samalla esitetään esimerkki yleisestä laista ja sen esipuheesta, joka pyrkii perustelemaan kansalaisille lain olemassaolon. Tämän alkuosan jälkeen loput seitsemän kirjaa esittävät välillä hyvin yksityiskohtaisesti ihannevaltion poliittisen järjestelmän, sosiaaliset instituutiot ja lait.

Teoksen sisältö on jossain määrin viimeistelemättömän oloinen.

Kirja I

Kirja I aloittaa käsittelemällä Spartan ja Kreetan valtiomuotoja. Näiden kahden valtiomuodot, joita pidetään yleisesti hyvinä, opettavat, että lakien tulee edistää hyvettä, toisin sanoen olla tuottamassa inhimillistä täydellisyyttä. Kyseiset valtiomuodot kuitenkin näkevät hyveen liian kapeasti ja keskittyvät pelkästään urheuteen. Urheus on kuitenkin vain yksi osa hyvettä ja jopa vähiten arvokas osa sitä.Platon: Lait 622a–632d. Platonin mukaan myös maltillisuus (sofrosynē) tulee ottaa huomioon. Tämän jälkeen käsitellään sitä, kuinka hyvettä edistetään. Tämä on samanlaista sekä urheuden että maltillisuuden tapauksessa.Platon: Lait 632d–636e.

Kirjan loppuosa käsittelee nautintoa ja juomajuhlia (symposion). Ne ovat pahoja silloin, kun niitä ei säännellä. Sen sijaan niitä voidaan käyttää hyödyksi osana kasvatusta koettelemassa kansalaisten maltillisuutta. Kasvatus koostuu nautinnon ja tuskan vaikutusten sääntelystä.Platon: Lait 636e–645d.

Kirja II thumb|300px|Dialogin aikana kävellään Kreetan Idavuoren maisemissa Knossoksesta kohti vuorella sijaitsevaa Zeuksen pyhää luolaa.

Kirja II jatkaa juomajuhlien merkityksestä osana kasvatusta. Runous, musiikki, tanssi ja draama toimivat, silloin kun ne ovat oikeanlaisia, lumovoimallaan oikeanlaisten nautinnon ja tuskan tunteiden muodostajana, kouluttajana ja elossa pitäjänä. Nämä taiteet on saatettava valvontaan ja kiinteän normiston alaiseksi. Niiden ohjaamiseksi tarvitaan suurta kokemusta.Platon: Lait 652a–664b.

Jotta taiteet saadaan sääntelyn alaiseksi, tulee perustaa kaikille kansalaisryhmille omanlaisensa kuorot tätä tarkoitusta varten. Lapsilla tulee olla muusille omistettuja kuoroja, nuorilla miehillä omat Apollonin kunniaksi laulavat kuoronsa, ja vanhoilla (30–60-vuotiailla) Dionysos-kuoro. Yli 60-vuotiaat voivat laulamisen sijasta kertoa myyttejä eli tarinoita jumalista.Platon: Lait 664b–674c.

Kirja III

Kirja III käsittelee ihmiskunnan ja yhteiskuntien syntyä ja kehitystä. Tarkoituksena on löytää ennen kaikkea se, millä tavalla lait ovat saaneet alkunsa ja kuinka ne vaikuttavat. Aluksi kuvataan esihistoriallisia aikoja, varhaisia hallintojärjestelmiä sekä lain alkuperää. Tämän jälkeen käsitellään doorilaisia valtioita sekä sitä, mikä on syynä Argoksen ja Messenen taantumiseen ja Spartan nousuun.Platon: Lait 676a–682e. Tämän jälkeen siirrytään Persian ja Ateenan valtiomuotoihin. Niiden esimerkin perusteella voidaan todeta, että sekä liiallinen hallitsijan valta (itsevaltiudessa) että liiallinen hallittujen vapaus (demokratiassa) ovat huonoja asioita.Platon: Lait 683a–701e.

Kirjan lopussa Kleinias kertoo olevansa yksi niistä kymmenestä knossoslaisesta, joiden vastuulle kreetalaiset ovat antaneet uuden siirtokunnan perustamisen. Kleiniaan pyynnöstä ateenalainen alkaa nyt antaa neuvoja tällaisen uuden kuvitellun siirtokunnan lainsäätäjälle tilanteessa, jossa kaupunki perustetaan ikään kuin alusta asti. Kleinias sanoo voivansa mahdollisesti käyttää tulevassa valtiossa hyväksi keskustelun myötä syntynyttä lainsäädäntöä.Platon: Lait 702a–702e.

Kirja IV

Kirja IV käsittelee hyvän siirtokunnan edellytyksiä ja järjestelyitä sekä lainsäätäjän merkitystä siirtokunnan perustamisessa. Aluksi kuvataan uuden kuvitteellisen kaupungin sijaintia. Samalla todetaan, että ulkomaankauppa ja vieraat laivastot ovat uhkia kansan rehellisyydelle ja urheudelle. Siksi perustettavan siirtokunnan tulisi sijaita jonkin matkan päässä merestä ja kyetä tuottamaan itse tarpeeksi, mutta ei ylen määrin, ravintoa.Platon: Lait 704a–707e.

Tämän jälkeen todetaan, että siirtokunnan väestön on parempi olla kotoisin monista eri paikoista, jotta nämä omaksuisivat helpommin uudet lait eivätkä pitäytyisi kotikaupunkiensa vanhoihin lakeihin. Parhaiten uusi valtiomuoto saadaan aikaan niin, että ”jumalallinen” lainsäätäjä suunnittelee sen arvostetun itsevaltiaan luottamuksen alaisena. Ainoa todellinen valtiomuoto on sellainen, jossa laki hallitsee yli kaiken muun ja jossa lait on tehty silmällä pitäen koko yhteisön hyvää.Platon: Lait 707e–718b.

Lopuksi todetaan, että kansalaiset ovat saatava ymmärtämään lakien hyödyllisyys ja noudattamaan niitä. Siksi jokaiseen lakiin on sisällytettävä sen perusteleva esipuhe.Platon: Lait 718b–724b.

Kirja V

Kirja V alkaa esimerkillä mainitun kaltaisesta lain esipuheesta.Platon: Lait 726a–734e. Se voidaan nähdä eettisenä kehotuspuheena, joka korostaa hyveitä, vastuuntuntoa ja ystävällistä käyttäytymistä.

Tämän jälkeen käsitellään ihannevaltion väkilukua, luokkajakoa sekä maaomaisuuden jakoa. Kotitalouksien ihanteellinen määrä on 5 040, koska se voidaan jakaa tasan monella eri tavalla eri käyttötarkoituksiin. Määrä ei saa ajan kuluessa muuttua. Kansalaiset tulee jakaa neljään varallisuusluokkaan. Yksityisillä kansalaisilla saa olla rahaa vain jokapäiväisiin tarpeisiin. Rikkaudelle on asetettava yläraja ja köyhyydelle alaraja, joita ne eivät saa ylittää, koska tällainen johtaisi helposti kansalaissotaan. Maa on tärkeää jakaa oikeudenmukaisesti kotitalouksien kesken.Platon: Lait 734e–747e.

Kirja VI

Kirja VI käsittelee valtion viranomaisia sekä näiden tehtäviä ja vaalitapoja; sekä erilaisia sekalaisia lakeja koskien muun muassa juhlia, avioliittoa, sekä julkista ja yksityistä rakentamista.

Lakeja tulee valvoa 37 tätä varten varattua virkamiestä (nomofylakes), joiden ikä on 50–70 vuotta.Platon: Lait 752e–755b. Armeijaa varten valitaan äänestämällä strategit, hipparkit, taksiarkit ja fylarkit.Platon: Lait 755b–756b. Neuvostossa tulee olla 360 neuvosmiestä (būleutai).Platon: Lait 756b–759. Muita virkamiehiä ovat papit (hiereis) ja muut temppelivirkamiehet, alueenvalvojat (agronomoi) ja vartiopäälliköt, kaupunginvalvojat (astynomoi), torinvalvojat (agoranomoi), musiikista ja urheilusta huolehtivat viranomaiset, tyttöjen ja poikien kasvatuksen valvoja, sekä tuomarit (dikastai). Mitään osa-aluetta ei tule jättää ilman valvontaa.Platon: Lait 759–768e. Lakien valvojilla tulee olla oikeus tehdä lakeihin ajan kuluessa tarpeellisia muutoksia ja lisäyksiä.Platon: Lait 768e–771a.

Kansa, eli 5 040 taloutta, jaetaan kahteentoista fyleen, joissa kussakin on siis 420 taloutta. Nämä voidaan jakaa edelleen eri tavoin. Fyleille määrätään uskonnolliset juhlat. Nuorison tulee tavata toisiaan kuorotanssijuhlissa, jotta avioliitot voidaan järjestää niin, että mies tuntee tulevan vaimonsa ja miehen perhe vaimon perheen, ja toisin päin. On pyrittävä sellaisiin avioliittoihin, jotka hyödyttävät valtiota tasaamalla sitä, eikä sellaisiin liittoihin, jotka olisivat mieluisia ihmisille itselleen, sillä ”valtio on kuin sekoitusmalja”. Esimerkiksi rikkaiden ja köyhien tulee mennä naimisiin ristiin, sen sijaan että rikkat menisivät naimisiin vain keskenään. Nuorenparin on jätettävä vanhempiensa kodit ja muutettava omilleen.Platon: Lait 771a–776b.