pienoiskuva|Toscanan kreivitär Matilda (oik.) valtaistuimellaan, vasemmalla Clunyn luostarin apotti Hugues ja keskellä polvistuva keisari Henrik IV. Kuvitus käsikirjoituksessa n. vuodelta 1115. Toscanan kreivitär Matilda (1046 – 24. heinäkuuta 1114) oli investituurariidan aikana paavi Gregorius VII:n pääasiallinen tukija Italiassa ja yksi harvoista keskiajan naisista, jotka muistetaan heidän sotilaallisista saavutuksistaan. Häntä kutsutaan myös Canossan Matildaksi suvun Canossassa sijainneen linnan mukaan.
Hänen isänsä Bonifatius oli Toscanan markiisi sekä Reggion, Modenan, Mantuan, Brescian ja Ferraran ruhtinas. Hän omisti suuria maa-alueita Apenniinien niemimaan molemmilla puolilla, pääasiassa sen länsipuolella. Hänen äitinsä oli Beatrix Lothringenilainen, Ylä-Lothringenin herttua Fredrik II:n ja Matilda Svaabialaisen tytär.
Matilda oli vanhempiensa nuorin lapsi. Hänen isänsä murhattiin vuonna 1052 ja vanhempi sisar sekä veli kuolivat pian tämän jälkeen, jolloin Matildasta tuli isänsä perillinen äitinsä toimiessaan holhoojana. Suojellakseen tyttärensä perintöä Beatrice meni uudelleen naimisiin serkkunsa Gottfried III:n kanssa. Gottfried oli ollut Lothringenin herttua ennen kuin kapinoi keisari Henrik III:ta vastaan.
Matildan suku otti voimakkaasti osaa peräkkäisiin kiisteltyihin paavin valintoihin 1000-luvun loppupuolella. Matildan isäpuolen veli Fredrikistä tuli paavi Stefanus X ja kaksi seuraavaa paavia, Nikolaus II ja Aleksanteri II, olivat Toscanan piispoja. Matildan vanhemmat suojelivat paaveja ja taistelivat vastapaaveja vastaan. Joidenkin tarinoiden mukaan nuori Matilda otti itse osaa taisteluihin, mutta tätä tukevia todisteita ei ole.
Näihin aikoihin Matilda meni naimisiin Gottfried IV Kyttyräselän kanssa, joka oli isäpuoli Gottfried III:n poika tämän ensimmäisestä avioliitosta. Aviopari kasvoi erilleen appi-isä Gottfried III:n kuoltua vuonna 1069 ja Gottfried IV palasi Saksaan, jossa hänestä tuli Ala-Lothringenin ruhtinas.
Sekä Matildan äiti että aviomies kuolivat vuonna 1076, jolloin hän jäi yksin hallitsemaan perintömaita Italiassa ja Lothringenissa. Samalla paavi Gregorius VII:n ja Saksan kuningas Henrik IV:n konflikti oli huipussaan. Paavi oli julistanut Henrikin pannaan, mikä heikensi Henrikin tukea Saksassa ja pakotti hänet talvella 1077 tulemaan Canossaan osoittamaan katumusta Matildan suvun linnassa suojaa pitävälle paaville.
Kuuluisa kohtaaminen ei ratkaissut asioita pitkäksi aikaa. Vuonna 1080 Henrik IV julistettiin taas pannaan ja seuraavana vuonna hän taas ylitti sotilaineen Alpit tarkoituksenaan saada paavi perumaan kirkonkirous ja kruunaamaan hänet keisariksi — tai vaihtaa paavi johonkuhun yhteistyöhaluisempaan.
Matilda hallitsi kaikkia läntisiä kulkureittejä Apenniineilla, mikä pakotti Henrikin kulkemaan Roomaan Ravennan kautta. Vaikka reitti tätä kautta oli avoin, hänen olisi ollut vaikeaa ottaa Rooma haltuunsa kun selustassa oli vihamielisiä joukkoja. Henrikin liittolaiset löivät Matildan joukot Voltassa lähellä Modenaa lokakuussa 1080 ja joulukuussa Toscanan pääkaupungin Luccan asukkaat nousivat kapinaan ja ajoivat Matildan liittolaisen piispa Anselmin pakoon. Vuonna 1081 kreivitär Matilda kärsi lisää tappioita ja Henrik IV syrjäytti hänet muodollisesti heinäkuussa. Matilda ei luovuttanut vastarintaa ja hänelle jäi vielä merkittävästi omia maita.
Kun Henrik oli saanut Rooman haltuunsa hän valitsi paaviksi vastapaavi Klemens III:n, joka kruunasi Henriki IV:n keisariksi. Tämän jälkeen tämä palasi Saksaan ja jätti liittolaistensa huoleksi vallan viemisen kreivitär Matildalta. Nämä yritykset karahtivat karille, kun Matildan joukot voittivat heidät Sobarassa lähellä Modenaa 2. heinäkuuta 1084. Paavi Gregorius VII kuoli vuonna 1085, minkä jälkeen Matildan joukot taistelivat uuden paavin, Victor III:n tukena.
Vuoden 1090 tienoilla kreivitär Matilda meni uusiin naimisiin Baijerin herttua Welf V:n kanssa. Tämän vuoksi Henrik IV:n oli palattava Italiaan, jossa hän ajoi Matildan joukot vuorille, mutta joutui taas nöyrtymään Canossassa taistelukentällä lokakuussa 1082, ja menetti lopullisesti vaikutusvaltaansa Italiassa.
Kreivitär Matildan kuolema kihtiin vuonna 1114 merkitsi yhden aikakauden loppua Italian politiikassa. Hänellä ei ollut perillisiä ja hän jätti maansa paavi Pachalis II:lle. Tämän jälkeen Pohjois-Italiassa siirryttiin kaupunkivaltioiden aikakauteen.
1600-luvulla Toscanan kreivitär Matildan maalliset jäännökset siirrettiin Vatikaaniin, jossa ne lepäävät Pietarinkirkossa.
Luokka:Hallitsijat Luokka:Italian historia Luokka:Italialaiset aateliset Luokka:Vuonna 1046 syntyneet Luokka:Vuonna 1114 kuolleet