Turjanhorsma (Epilobium laestadii) on Fennoskandian pohjoisosissa tavattava harvinainen kasvilaji. Suomessa turjanhorsma kuuluu erityisesti suojeltaviin kasvilajeihin.Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 18.9.2010.
Ulkonäkö ja koko Monivuotinen turjanhorsma kasvaa 10–30 cm pitkäksi. Varren tyvellä on rihmamaisia, pienilehtisiä pintarönsyjä. Ohut varsi on tavallisesti haaraton, alaosasta lehdekäs ja kalju, yläosasta lähes lehdetön ja harvaan kaarikarvainen. Alemmat lehdet ovat leveähköjä ja huomattavasti nivelvälejä pitempiä, ylemmät lehdet lähes tasasoukkia ja nivelvälejä lyhyempiä. Lehtien laidat ovat lähes ehyitä, kaljuja ja tuskin taakäänteisiä. Kukintoranka ja kukkaperät ovat usein punertavia ja kaarevakarvaisia. Kukan teriö on 3–3,5 mm pitkä ja väriltään valkoinen tai joskus myös vaaleanpunertava. Kukassa on neljä terälehteä. Emin sikiäin on melkein nystykarvaton, harmahtava ja lähes myötäkarvainen. Emin luotti on kapean nuijamainen. Turjanhorsma kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Siemenet kehittyvät 3,5–5,5 cm pitkässä kodassa, joka on noin peränsä pituinen ja harvaan lähes myötäkarvainen. Siemen on vaaleanruskea ja selvänystermäinen.Retkeilykasvio 1998, s. 300.
Muista horsmista turjanhorsma muistuttaa läheisesti suohorsmaa (E. palustre) ja vuorolehtihorsmaa (E. davuricum).Jäkäläniemi 1997, s. 142. Toisinaan turjanhorsmat luokitellaan kuuluviksi samaan lajiin suohorsmien kanssa.
Tieteelle uutena lajina turjanhorsman kuvasi Ilkka Kytövuori vasta vuonna 1979. Ensimmäiset näytteet lajista poimi kuitenkin Kaaresuvannosta jo vuonna 1834 Lars Levi Laestadius, jonka mukaan laji on myös saanut tieteellisen nimensä.Den virtuella floran: Lappdunört Viitattu 18.9.2010.
Levinneisyys Turjanhorsman levinneisyys tunnetaan huonosti. Sitä tavataan Fennoskandian pohjoisosissa Norjasta, Ruotsista ja Suomesta sekä Venäjältä ainakin Paanajärven alueelta. Suomessa turjanhorsmaa tavataan Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa. Laji on havaittu muun muassa Puolangalta, Kuusamosta, Torniosta, Muoniosta, Kittilästä, Sodankylästä, Enontekiöltä ja Utsjoelta. Yleisin laji on Suomessa Kuusamossa, jossa lajia kasvaa erityisesti Oulangan kansallispuistossa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Turjanhorsman levinneisyys Suomessa Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 18.9.2010.
Elinympäristö Turjanhorsma kasvaa kuivahkoilla, usein lähteisillä lettosoilla, tihkuvesipaikoilla ja lettosoiden ojissa. Laji on kalkinsuosija.
Lähteet Jäkäläniemi, Anne: Turjanhorsma. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 142. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Turjanhorsman levinneisyys Suomessa.
Luokka:Horsmat Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit