Catherine O’Hara

Catherine Ann O’Hara (4. maaliskuuta 1954 Toronto, Ontario, Kanada – 30. tammikuuta 2026 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) oli kanadalais-yhdysvaltalainen näyttelijä, koomikko ja käsikirjoittaja. Hän oli tunnettu improvisaatiotaidoistaan sekä kyvystään tuoda syvällisyyttä ja inhimillisyyttä komediarooleihinsa.

Vuonna 1974 uransa aloittanut O’Hara tuli tunnetuksi taitavana imitaattorina ja luomistaan henkilöhahmoistaan sketsisarjassa SCTV vuosina 1976–1984. Hänen myöhempiä merkittävimpiä töitään ovat roolit sekä elokuvissa Beetlejuice (1988), Yksin kotona (1990), Yksin kotona 2 – Eksynyt New Yorkissa (1992), Painajainen ennen joulua (1993) että televisiosarjassa Schitt’s Creek (2015–2020). O’Hara teki paljon yhteistyötä Christopher Guestin kanssa 1990- ja 2000-luvuilla, jolloin hän näytteli neljässä Guestin ohjaamassa elokuvassa: Broadwayn kutsu (1996), Best in Show – näyttelyn kunkut (2000), Hei me folkataan (2003) ja Ja Oscarin saa… (2006).

Uransa aikana O’Hara palkittiin muun muassa kahdella Primetime Emmyllä, Golden Globella ja neljällä Screen Actors Guild -palkinnolla. O’Haralle myönnettiin korkein Kanadan kansalaiselle myönnettävä Order of Canada -kunniamerkki vuonna 2017, jolloin hän sai upseerin arvonimen.

Varhainen elämä

Catherine Ann O’Hara syntyi seitsenlapsisen irlantilaistaustaisen katolisen perheen kuudentena lapsena 4. maaliskuuta 1954 Torontossa ja varttui Toronton esikaupunkialueella Etobicokessa suuressa perheessä, jossa huumori oli tärkeää. Hänen isänsä Marcus työskenteli rautatieyhtiö Canadian Pacific Railwayllä, ja hänen äitinsä Margaret (o.s. Meehan) oli kiinteistönvälittäjä. Hänellä oli kolme veljeä ja kolme sisarta. Yksi hänen sisaruksistaan on laulaja-lauluntekijä Mary Margaret O’Hara.

Ura

Komediaklubilta televisioon ja elokuviin

pienoiskuva|vasen|150px|O’Hara sarjan SCTV mainoskuvassa vuonna 1981.

Valmistuttuaan high schoolista O’Hara työskenteli tarjoilijana komediaklubilla, The Second Cityn improvisaatioteatterissa Torontossa. Hänestä tuli pian Gilda Radnerin varanäyttelijä ja lopulta seurueen jäsen Radnerin lähdön jälkeen vuonna 1974. O’Hara ja muut teatteriseurueen jäsenet loivat sketsisarjan SCTV, jota esitettiin vuodet 1976–1984. Sarjan aikana O’Hara tuli tunnetuksi taitavana imitaattorina ja luomistaan henkilöhahmoistaan. Hän ja sarjan muut käsikirjoittajat olivat ehdolla yhteensä viiden Primetime Emmyn saajaksi, ja heidät palkittiin kyseisellä palkinnolla vuonna 1982. SCTV:n aikana O’Hara esiintyi myös muissa kanadalaisissa komediasarjoissa ja -elokuvissa.

SCTV:n jälkeen O’Hara alkoi saada parempia rooleja. Hän näytteli sivurooleissa esimerkiksi Martin Scorsesen ohjaamassa elokuvassa Illasta aamuun (1985) ja Mike Nicholsin Sydän karrella (1986). Hän sittemmin teki mieleenpainuvan roolisuorituksen Tim Burtonin ohjaamassa hittielokuvassa Beetlejuice (1988), jossa hän näyttelee Delia Deetziä, yhtä kummitustalon ei-tervetullutta elävää omistajaa. Myöhemmin O’Hara ääninäytteli kahta hahmoa Burtonin tuottamassa animaatioelokuvassa Painajainen ennen joulua (1993) ja kolmea hahmoa Burtonin ohjaamassa Frankenweenie (2012).

Yksin kotona ja yhteistyö Christopher Guestin kanssa

pienois|pysty|O’Hara vuonna 2005.

Vuonna 1990 O’Hara teki kansainvälisen läpimurtoroolinsa, kun hän näytteli poikansa yksin kotiin vahingossa unohtavaa perheenäitiä Chris Columbuksen ohjaamassa jouluelokuvassa Yksin kotona. Hän uusi roolinsa elokuvan jatko-osassa Yksin kotona 2 – Eksynyt New Yorkissa (1992). Näistä menestyselokuvista sittemmin muodostui klassikoita, ja O’Haran näyttelemästä Kate McCallisterista tuli yksi hänen tunnetuimmista rooleistaan. Yksin kotona -menestyksen jälkeen O’Hara näytteli muun muassa sivuroolissa Ron Howardin ohjaamassa elokuvassa Etusivu (1994).

1990-luvun puolivälissä O’Hara aloitti Christopher Guestin kanssa yhden hänen antoisimmista yhteistyökumppanuuksistaan, kun hän näytteli Guestin ohjaamassa, arvostelumenestyksen saaneessa ja pitkälti improvisoidussa pseudodokumentaariseen tyyliin tehdyssä komediaelokuvassa Broadwayn kutsu (1996). Elokuva kertoo parodisesti pikkukaupungin harrastelijateatterista, joka harjoittelee Broadway-tyylin esitystä kaupungin juhliin. Broadwayn kutsun jälkeen O’Hara näytteli vielä kolmessa Guestin ohjaamassa komediaelokuvassa, jotka ovat viiden näyttelykoiran omistajista kertova Best in Show – näyttelyn kunkut (2000), ikääntyvästä folkduosta kertova Hei me folkataan (2003) ja Ja Oscarin saa… (2006), jossa hän näyttelee Oscar-voittoa toivovaa ikääntyvää näyttelijää. Elokuvasta Ja Oscarin saa… O’Hara oli ehdolla parhaan naissivuosan Critics’ Choice -palkinnon saajaksi. Vuonna 2007 O’Hara nimitettiin Kanadan Walk of Fameen, jolloin hänelle omistettiin vaahteranlehden muotoinen tähti Torontossa.

O’Haran muihin 2000-luvun elokuviin lukeutuvat muun muassa Orange County (2002), Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja (2004), Penelope (2006) ja Kohti uutta (2009). 2000-luvun aikana O’Hara näytteli televisiossa komedioiden lisäksi muun muassa neuroottista ja itsekästä tuottajaa Carol Wardia draamasarjassa Mullan alla vuosina 2003 ja 2005.

Schitt’s Creek ja myöhempi ura

pienois|pysty|vasen|O’Hara Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2024.

2010-luvun alussa O’Hara näytteli Ann-tätiä arvostelumenestyksen saaneessa, autistisen Temple Grandinin elämästä kertovassa HBO:n televisioelokuvassa Temple Grandin (2010), josta hän oli ehdolla roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Primetime Emmyn ja parhaan naisnäyttelijän Screen Actors Guild -palkinnon saajaksi.

Vuosina 2015–2020 O’Hara näytteli entistä saippuasarjatähteä, omalaatuista Moira Rosea, televisiosarjassa Schitt’s Creek, joka on saanut sekä kriitikoilta että katsojilta ylistävän vastaanoton. Kuusi tuotantokautta käsittävä tilannekomedia kertoo varakkaasta Rosen perheestä, joka kavalluksen seurauksena menettää omaisuutensa, joutuu muuttamaan pikkukaupungin motelliin ja sopeutumaan uuteen elämäänsä varattomana. O’Hara palkittiin kriitikoiden ylistämästä roolisuorituksestaan sarjan viimeisellä tuotantokaudella parhaan naispääosan Primetime Emmyllä, Golden Globella, Critics’ Choicella sekä TCA- ja SAG-palkinnoilla. Vuonna 2021 hänestä tuli historian neljäs näyttelijä, joka voitti kaikki televisioalan viisi tärkeintä palkintoa yhdestä tuotantokaudesta. Hänet palkittiin lisäksi kuudella peräkkäisellä Kanadan elokuva- ja televisioakatemian palkinnolla parhaasta naispääosasta komediasarjassa.

O’Hara näytteli tohtori Georgina Orwellia arvostelumenestyksen saaneen Netflixin mustan draamakomediasarjan Surkeiden sattumusten sarjan ensimmäisellä ja toisella tuotantokaudella vuosina 2017–2018. Hän oli sarjan ainoa vuonna 2004 ensi-iltansa saaneen Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja -elokuvan näyttelijä, joka elokuvan lisäksi näytteli myös sarjassa.

Schitt’s Creek -menestyksen jälkeen O’Hara näytteli opioidikriisiä käsittelevässä draamaelokuvassa Pain Hustlers (2023) ja uusi roolinsa Delia Deetzinä Tim Burtonin ohjaamassa elokuvassa Beetlejuice Beetlejuice (2024), joka on jatko-osa vuoden 1988 elokuvalle Beetlejuice. Hän palasi televisioon vuonna 2025, jolloin hän esitti psykoterapeuttia draamasarjan The Last of Us toisella tuotantokaudella ja Hollywood-tuottajaa draamakomediasarjassa The Studio. Hän sai roolisuorituksestaan Gail Lyndeninä sarjassa The Last of Us parhaan vierailevan naisnäyttelijän Primetime Emmy -ehdokkuuden ja Patty Leigh’nä sarjassa The Studio parhaan naissivuosan Primetime Emmy- ja Golden Globe -ehdokkuudet. Jälkimmäisestä hänet palkittiin postuumisti Actor- eli SAG-palkinnolla parhaasta naisnäyttelijästä komediasarjassa maaliskuussa 2026.

Yksityiselämä

pienois|pysty|O’Haran vaahteranlehden muotoinen tähti Kanadan Walk of Famella.

O’Hara tapasi lavastaja Robert ”Bo” Welchin (s. 1951) elokuvan Beetlejuice kuvauksissa vuonna 1988. He menivät naimisiin vuonna 1992, ja heille syntyi kaksi poikaa (s. 1994 ja 1997). He asuivat Brentwoodin kaupunginosassa, Los Angelesissa.

O’Haralla oli Kanadan ja Yhdysvaltain kaksoiskansalaisuus.

Kuolema

O’Hara kuoli 71-vuotiaana keuhkoveritulppaan 30. tammikuuta 2026 Saint John’s Health Center -sairaalassa, Santa Monicassa. Hän sairasti peräsuolen syöpää, joka oli välittömän kuolinsyyn taustalla ollut peruskuolinsyy. Hänet tuhkattiin.

Valikoitu filmografia

SCTV (1976−1984) Beetlejuice (1988) Yksin kotona (1990) Yksin kotona 2 – Eksynyt New Yorkissa (1992) Painajainen ennen joulua (1993) Broadwayn kutsu (1996) Best in Show – näyttelyn kunkut (2000) Hei me folkataan (2003) Ja Oscarin saa… (2006) Schitt’s Creek (2015−2020) Beetlejuice Beetlejuice (2024) The Studio (2025)

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Kanadalaiset elokuvanäyttelijät Luokka:Kanadalaiset televisionäyttelijät Luokka:Kanadalaiset ääninäyttelijät Luokka:Kanadalaiset koomikot Luokka:Kanadalaiset televisiokäsikirjoittajat Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvanäyttelijät Luokka:Yhdysvaltalaiset televisionäyttelijät Luokka:Yhdysvaltalaiset ääninäyttelijät Luokka:Yhdysvaltalaiset koomikot Luokka:Yhdysvaltalaiset televisiokäsikirjoittajat Luokka:Primetime Emmy -palkinnon saajat Luokka:Golden Globe -palkinnon saajat Luokka:SAG-palkinnon saajat Luokka:Officer of the Order of Canada Luokka:Kanadanirlantilaiset Luokka:Vuonna 1954 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet