Juho Heikki Välisalmi (synt. Karttunen, 11. huhtikuuta 1886 Kuopio – 28. maaliskuuta 1947 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, kirjailija, runoilija ja näyttelijä. Hän oli multitalentti, joka tunnettiin myös teatterinjohtajana, kriitikkona ja poliitikkona. Vanhan työväenliikkeen harvoihin akateemisiin sanomalehtimiehiin kuulunut Välisalmi karkotettiin ensimmäisen maailmansodan aikana Siperiaan, josta palattuaan hän toimi SDP:n kansanedustajana 1917–1918. Kirjoittajan työnsä ohessa Välisalmi loi 1920–1930-luvuilla merkittävän uran valkokankaalla ja nousi Suomen suosituimpien elokuvanäyttelijöiden joukkoon.
Elämä Nuoruusvuodet Heikki Välisalmen vanhemmat olivat Liperissä syntynyt jahtivouti Heikki Karttunen (1859-1914) ja kuopiolainen Maria Vartiainen (1859-1923). Isä työskenteli myös Karttulan nimismiespiirin poliisikonstaapelina, mutta hänet painostettiin eroamaan suurlakon yhteydessä. Kuopion lyseota käynyt Välisalmi ryhtyi sanomalehtimieheksi jo kouluaikoinaan työskennellen Otavan toimittajana vuodesta 1905 lähtien. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Välisalmi liittyi kesän 1907 ajaksi Savon Työmiehen toimitukseen, jonka jälkeen hän aloitti lakitieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Innokkaana harrastajanäyttelijänä tunnettu Välisalmi keskeytti pian opintonsa ja lähti Ida Aalbergin teatteriseurueen mukana Unkariin. Kotimaahan palattuaan Välisalmi työskenteli Kotkan Työväen Teatterin johtajana 1908–1909, Sosialistin toimitussihteerinä ja päätoimittajana Turussa 1909–1912 sekä Hämeen Voiman päätoimittajana Hämeenlinnassa 1912–1914. Hän oli myös jonkin aikaa Turussa ilmestyneen ruotsinkielisen Arbetet-lehden vastaava niin sanottuna linnatoimittajana. Välisalmi jatkoi näyttelijänuraansa Turun Näyttämöllä, jonka lisäksi hän oli Turun Työväen Näyttämön ja Hämeenlinnan Työväen Näyttämön johtajana.
Karkotus Välisalmi sai useita sakkotuomioita lehtikirjoituksistaan. Vuonna 1913 hän oli kuukauden vankilassa jumalanpilkasta Arbetet-lehden kirjoitusten johdosta. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä heinäkuussa 1914 Hämeen Voimassa julkaistiin armeijan mobilisointia vastustanut Vihtori Huhdan pääkirjoitus. Kuvernööri Rafael Spåre tuomitsi Välisalmen ja Huhdan hallinnollisiin sakkoihin, jotka muunnettiin sadan päivän vankeudeksi. Tuomion päätyttyä heidät pidätettiin välittömästi jo Hämeenlinnan lääninvankilan portilla ja passitettiin junalla Pietariin. Kenraalikuvernööri F. A. Seyn oli määrännyt Välisalmen ja Huhdan karkotettavaksi Siperiaan pitäessään heitä uhkana yhteiskuntajärjestykselle. Huhdan karkotus peruttiin tammikuussa, mutta Välisalmi päätyi Tomskin kuvernementissa sijaitsevaan Narymiin. Karkotusaikanaan hän vieraili tapaamassa Tymskissä majaillutta kohtalotoveriaan P. E. Svinhufvudia. Vuonna 1916 Välisalmi asui pari kuukautta Tomskissa, josta hänet siirrettiin syksyllä terveydellisistä syistä Kainskiin. Sotatilan loppuun saakka voimassa ollut karkotus päättyi kevään 1917 vallankumoukseen. Välisalmen palatessa kotikaupunkiinsa häntä oli Hämeenlinnan rautatieasemalla vastassa suuri väkijoukko juhlapuhujineen ja torvisoittokuntineen. Välisalmi oli Artturi Leinosen ohella ainoa ensimmäisen maailmansodan aikana Siperiaan karkotettu suomalainen kirjailija.
Neuvosto-Venäjällä Huhtikuussa 1917 Hämeen läänin uusi kuvernööri K. A. Saarinen nimitti Välisalmen, Kaapo Murroksen ja Oiva Sohlbergin läänin virkamiesten toimintaa tutkineeseen komiteaan. Myöhemmin keväällä Välisalmi määrättiin senaatin päätöksellä Hämeenlinnan vt. poliisimestariksi ja lokakuun vaaleissa hänestä tuli kansanedustaja. Yleislakon aikana Välisalmi oli vallankumouksellisen keskusneuvoston jäsen. Turun mellakoiden jälkeen hän paheksui ryöstelyä ja arvosteli eduskunnassa myös miliisiä, joka ei puuttunut tapahtumiin. Sisällissodan käynnistyttyä tammikuussa 1918 Välisalmi varoitti Hämeenlinnan työväkeä nousemasta aselliseen kapinaan. Vaikka Välisalmi suhtautui kielteisesti vallankumoukseen lähti hän helmikuussa Pietariin kansanvaltuuskunnan edustuston elintarvikeosaston valtuutetuksi.
Välisalmen muistelmien mukaan bolshevikit vangitsivat hänet tuntemattomasta syystä kevättalvella. Välisalmi kertoi vapautuneensa Krestyn vankilasta toukokuussa ja saaneensa mukavana miehenä pitämältään Tshekan johtajalta Moisei Uritskilta matkustusluvan. Hän jäi kuitenkin Pietariin, mutta pysytteli sivussa suomalaisten kommunistien puoluehankkeesta. Urtiskin jouduttua ammutuksi Välisalmelle ei enää syksyllä myönnetty viisumia Suomeen, jonka vuoksi hän joutui hakemaan Saksan konsulaatista passin ja turvakirjan. Niiden avulla Välisalmi yritti päästä Ukrainan kautta länteen, mutta hänet vangittiin rajalla Lgovissa ja toimitettiin Moskovaan Tshekan käsiin. Vapauduttuaan Butyrkan vankilasta Välisalmi palasi Pietariin, jossa hän hengaili Pauluskoin huvilakaupungissa. Syksyllä 1920 Tsheka pidätti jälleen Välisalmen ja toimitti hänet pariksi viikoksi Spalernajan vankilaan. Välisalmen laskujen mukaan kyseessä oli viidestoista tyrmä, johon hän kahden Venäjän reissunsa aikana joutui tutustumaan. Vapaaksi päästyään Välisalmi toimi vastaperustetun Suomalaisen valtiollisen draamateatterin johtajana, kunnes palasi kesäkuussa 1921 kotimaahan viranomaisten evakuoimana.
Paluu Suomeen Suomeen palattuaan Välisalmi työskenteli näyttelijänä Hämeenlinnan Työväen Näyttämöllä 1922–1923, Sosialistin päätoimittajana 1923–1924, Uuden Auran teatteriarvostelijana 1925, Kotoa ja Kaukaa -lehden päätoimittajana 1925–1926, Suomen Sosialidemokraatin kulttuuritoimittajana 1925–1928 sekä Kustannus Oy Kansanvallan kirjallisena johtajana 1928–1935. Toimittajana hän käytti myös nimimerkkiä ”Hesekiel”. Välisalmi kirjoitti teatteriarvosteluja useisiin lehtiin, jonka lisäksi hän toimi pitkään Suomen Sosialidemokraatin elokuva-arvostelijana. Teatterintutkija Irmeli Niemi on pitänyt Välisalmea yhtenä merkittävimmistä Suomen itsenäisyyden alkuvuosien teatterikriitikoista. Välisalmi oli muun muassa valtion draamallisen taiteen asiantuntijalautakunnan sihteeri, Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan varapuheenjohtaja sekä Suomen Näytelmäkirjailijain Liiton hallituksen jäsen. Hän kuului myös Pohjoismaiseen kirjailijaneuvostoonn. Heikki Välisalmi kuoli sydänkohtaukseen 60-vuotiaana maaliskuussa 1947. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaahan.
Kirjailijana ja lyyrikkona Välisalmi tunnettiin erityisesti lyyrikkona, jonka runot kuvasivat usein luontoa ja rahvaan elämää. Hänen runojaan ilmestyi sanoma- ja aikakauslehdissä sekä erilaisissa työväenjulkaisuissa vuodesta 1905 lähtien. Esikoiskokoelma Ikeen alta julkaistiin 1907. Lyriikan ohella Välisalmen laaja tuotanto käsittää kertomakirjallisuutta, muistelmia ja matkakertomuksia sekä näytelmiä ja lauluteoksia. Välisalmi käsitteli alimpia sosiaaliluokkia myös romaaneissaan ja noveilleissaan, mutta varsinaisena työläiskirjailijana häntä ei säätyläistaustasta johtuen voi pitää. Elämäkertansa lisäksi Välisalmi julkaisi muistelmat Siperian-karkotuksestaan sekä vuosistaan Neuvosto-Venäjällä.
Välisalmi kirjoitti kolme kantaattia, joiden sävellyksistä vastasivat Väinö Pesola, Armas Järnefelt ja Armas Maasalo. Vuonna 1935 sai ensiesityksensä Välisalmen ja Järnefeltin kantaatti ”Maan sävel”, joka esitettiin Suomen Työväen Musiikkiliiton valtakunnallisten laulu- ja soittojuhlien päänumerona Viipurissa. Hän on sanoittanut myös Pesolan säveltämän Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnuorisoliiton kunniamarssin ”Nuorten vartio” (1936).
Välisalmi suomensi muun muassa Gustav Frenssenin, Hjalmar Söderbergin, Nini Roll Ankerin, Hans Dominikin ja Maksim Gorkiin teoksia.
Elokuvanäyttelijänä Välisalmi sai ensimmäisen elokuvaroolinsa ruotsalaisen Harry Roeck-Hansenin ohjaamasta mykkäfilmistä Murtovarkaus (1926) pääosaa esittäneen Kaarlo Saarnion suosituksesta. Rooli leikattiin pois lähes kokonaan, mutta Suomi-Filmin johtaja Erkki Karu näki Välisalmessa potentiaalia ja teki hänestä vakiokasvon yhtiönsä elokuviin. Välisalmen ensimmäinen iso rooli oli Karun ohjaamassa elokuvassa Runoilija muuttaa (1927). Koko kansan tietoisuuteen hän nousi vuotta myöhemmin Tukkijoella-elokuvan Heikki Tolarina. Välisalmi esiintyi kaikkiaan kahdeksassa Erkki Karun tuotannossa ja nousi maan suosituimpien elokuvanäyttelijöiden joukkoon. Hän toimi myös käsikiroittajana ja ohjaajana. Vuonna 1930 Välisalmi oli pääosassa käsikirjoittamassaan Elannon 25-vuotisjuhlien kunniaksi tehdyssä elokuvassa Herra Elanto ja 1938 hän ohjasi SDP:n vaalielokuvan Valveutuminen.
Perhe Heikki Välisalmen ensimmäinen puoliso oli Salossa syntynyt Saima Lydia Lehtinen (1885-1965), jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 1910–1925. Heillä oli kaksi lasta. Vuonna 1928 Välisalmi solmi avioliiton Amanda Aurora "Tupu" Heinosen (1899-1975) kanssa.
Teokset Romaanit ja novellit
Muistelmat ja matkakertomukset
Runoteokset
Kokoelmilla
Näytelmät
Lauluteokset
Suomennokset
Filmografia Murtovarkaus (1926) Muurmanin pakolaiset (1927) Runoilija muuttaa (1927) Tukkijoella (1928) Herra Elanto (1932) Kahden tanssin välillä (1930) Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1931) Sininen varjo (1933) Voi meitä! Anoppi tulee (1933) Pikku myyjätär (1933) Syntipukki (1935) Valveutuminen (1938)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Suomentajat Luokka:Suomalaiset teatterinjohtajat Luokka:Suomalaiset kriitikot Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Hämeen vaalipiiri Luokka:Vuonna 1886 syntyneet Luokka:Vuonna 1947 kuolleet