1980-luku

1980-luku oli vuosikymmen, joka alkoi 1. tammikuuta 1980 ja päättyi 31. joulukuuta 1989. Vuosikymmen oli 1900-luvun yhdeksäs vuosikymmen.

Vuosikymmenen teemoja olivat idän ja lännen välisen asevarustelun purkaminen ja kylmän sodan päättyminen sekä tietokoneiden ja elektroniikan nousu läntisessä maailmassa.

__TOC__ Maailmantalous ja -politiikka

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto

Maailmanpolitiikassa merkittäviä tapahtumia oli republikaanisen Ronald Reaganin valinta 1981 Yhdysvaltain presidentiksi ja hänen johdollaan toteutettu voimakas Yhdysvaltojen asevarustelupolitiikka, joka osaltaan vaikutti Neuvostoliiton hajoamiseen ja poliittisten muurien murtumiseen. Reaganin seuraajaksi tuli tammikuussa 1989 koko hänen presidenttikautensa ajan varapresidenttinä toiminut George Bush.Mitä missä milloin 1990, s. 30. Vuoden 1984 presidentinvaalissa Reaganin haastajana oli demokraattien Walter Mondale. Mondalen varapresidenttiehdokkaakseen valitsema Geraldine Ferraro oli Yhdysvaltain presidentinvaalien historian ensimmäinen naisehdokas.Mitä missä milloin 1985, s. 85. Vaalissa Reagan sai 525 valitsijamiestä, mikä oli enemmän kuin yksissäkään aiemmissa presidentinvaaleissa.Mitä missä milloin 1986, s. 26.

pienoiskuva|pysty|Margaret Thatcher ja Ronald Reagan Camp Davidissa 1986. Neuvostoliiton puoluejohtaja Leonid Brežnev oli sairastellut jo 1970-luvun lopulla, ja vuosikymmenen vaihduttua hän oli pitkiä aikoja työkyvyttömänä. Brežnevin kuollessa vuonna 1982 Neuvostoliiton luonnehdittiin olevan ”pysähtyneisyyden” tilassa.Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa, s. 261. Helsinki: Otava, 2006. Tämän jälkeen maata johtivat lyhyen aikaa Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko, jälkimmäinen vain vajaan vuoden. Mihail Gorbatšov nousi Neuvostoliiton johtoon 1985, ja hän oli maan viimeinen valtionjohtaja vuoteen 1991 asti, jolloin Neuvostoliitto hajosi. Hänen avoimuus- (’glasnost’) ja uudistuspyrkimyksensä (’perestroika’) johtivat liennytykseen ja kylmän sodan päättymiseen mutta samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta johti Neuvostoliiton hajoamiseen. Hajoamisen alkusoittoa oli Berliinin muurin murtuminen 1989. Saksan demokraattinen tasavalta eli Itä-Saksa katosi Euroopan kartalta heti vuosikymmenen vaihduttua.

Länsisaksalainen lentäjä Mathias Rust onnistui toukokuun lopulla 1987 laskeutumaan Moskovan Punaiselle torille.Mitä missä milloin 1988, s. 80.

Vuosikymmenen lopulla Neuvostoliiton kriisipesäkkeiksi muodostuivat Kaukasian ja Keski-Aasian neuvostotasavallat, joiden rajat oli aikoinaan piirretty mielivaltaisesti ja joissa puhkesi eri kansallisuuksien välisiä yhteenottoja. Armenian ja Azerbaidžanin kiista Vuoristo-Karabahin alueesta kärjistyi vuonna 1988 avoimeksi sodaksi, jossa neuvostoarmeija oli lähinnä sivustakatsojana. Baltian maissa kansalaiset tulivat muuta Neuvostoliittoa tiiviimpien läntisten yhteyksien ansiosta nopeammin tietoisiksi uusista yhteiskunnallisista virtauksista, kuten ympäristönsuojelusta ja informaatiotekniikan vallankumouksesta. Virossa niin kutsutun laulavan vallankumouksen lähtölaukaukseksi muodostuivat Tallinnan laulujuhlat kesällä 1987.Visuri 2006, s. 291–292.

Eurooppa

Euroopan poliittista ilmapiiriä hallitsi vuosikymmenen alkuvuosina sotilasliitto Naton ja Varsovan liiton välinen ohjusvarustelukierre, joka huipentui vuoden 1983 aikana. Neuvostoliitto oli vuodesta 1977 lähtien sijoittanut Eurooppaan noin 350 SS-20 -ohjusta ja halusi säilyttää monopoliasemansa Euroopassa olevien keskimatkan ohjusten suhteen. Nato puolestaan valmistautui ottamaan käyttöön ensimmäiset euro-ohjuksensa vuoden 1983 lopussa. Valkoinen talo ei suostunut siihen, että Kreml kiistäisi Yhdysvaltain oikeuden rakentaa ohjusjärjestelmä, jollainen Neuvostoliitolla jo oli. Neuvostoliitto sai kiistassa sivustatukea länsieurooppalaiselta rauhanliikkeeltä, joka järjesti laajoja euro-ohjusten vastaisia mielenosoituksia. Naton ohjukset tulivat kuitenkin Yhdysvalloista Eurooppaan alkuperäisen aikataulun mukaan.Tarkka, Jukka & Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi. Seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 287. Helsinki: Otava, 1987.

Jugoslaviaa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan johtanut marsalkka Tito kuoli keväällä 1980. Liittovaltiota koossa pitäneen voiman poistuttua osavaltiot joutuivat keskenään erimielisyyksiin lähinnä talouskysymyksistä. Vuosikymmenen lopulla varsinkin vauraimmat osavaltiot Slovenia ja Kroatia alkoivat tavoitella täyttä itsenäisyyttä.Visuri 2006, s. 289.

Puolassa talousvaikeudet johtivat siihen, että hallitus ilmoitti kesällä 1980 tuntuvista elintarvikkeiden hintojen korotuksista. Työläiset vastasivat tähän lakoilla, ja keskeiseksi lakkonäyttämöksi muodostui Gdanskin telakka. Samaan aikaan Puolan katolisen kirkon asema vahvistui erityisesti puolalalssyntyisen paavi Johannes Paavali II:n ansiosta. Lisäksi katolisella kirkolla oli läheiset suhteet riippumattomaan Solidaarisuus-liikkeeseen. Joulukuussa 1981 Puolan hallitus julisti maan sotatilan.Visuri 2006, s. 255–256. Solidaarisuus-liikkeen johtaja Lech Wałęsa sai vuoden 1983 Nobelin rauhanpalkinnon, mutta Puolan hallitus ei päästänyt Waŀęsaa vastaanottamaan palkintoa.Mitä missä milloin 1985, s. 100.

Puolan tilanne lisäsi jännitteitä Itämeren alueella. Ruotsin aluevesillä tehtiin useita sukellusvenehavaintoja. Varma havainto oli kuitenkin vain yhdessä tapauksessa, kun sukellusvene ajoi karille Karlskronan edustalla syksyllä 1981. Ruotsi syytti alueloukkauksista Neuvostoliittoa, mutta joutui perumaan syytöksensä.Visuri 2006, s. 268.

Alankomaiden kuningatar Juliana luopui vallasta huhtikuussa 1980 ja valtaistuimelle nousi hänen tyttärensä prinsessa Beatrix.Mitä missä milloin 1981, s. 64.

Ranskan presidentti Valéry Giscard d’Estaing joutui luovuttamaan paikkansa François Mitterrandille vuoden 1981 presidentinvaaleissa. Mitterrand valittiin toiselle virkakaudelle vuonna 1988.

Espanja liittyi sotilasliitto Natoon vuonna 1982 ja Euroopan talousyhteisöön vuonna 1986. Sosialistinen työväenpuolue voitti Espanjassa syksyllä 1982 pidetyt parlamenttivaalit, ja puolueen johtaja Felipe Gonzáles muodosti maahan ensimmäisen vasemmistolaisen hallituksen sitten 1930-luvun.Kiljunen 2002, s. 73. Portugalin pitkäaikainen pääministeri, sosialistisen puolueen puheenjohtaja Mário Soares valittiin vuonna 1986 maan ensimmäiseksi siviilipresidentiksi 60 vuoteen.Kiljunen 2002, s. 111.

Albanian pitkäaikainen puoluejohtaja Enver Hoxha kuoli vuonna 1985 ja hänen seuraajakseen tuli Ramiz Alia.

Entinen YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim valittiin vuonna 1986 Itävallan presidentiksi. Waldheimin natsimenneisyyden vuoksi Israel kutsui suurlähettiläänsä kotiin Wienistä.Kiljunen 2002, s. 89.

Pohjois-Irlannissa jatkuivat katolisten ja protestanttien yhteenotot koko vuosikymmenen ajan.Mitä missä milloin 1982, s. 81. Länsisaksalaisen Siemens-yhtymän johtaja Karl Heinz Beckurts sai surmansa pommi-iskussa Münchenin lähistöllä heinäkuussa 1986, mikä osoitti äärivasemmistolaisen terrorijärjestö RAF:n olevan yhä voimissaan.Mitä missä milloin 1987, s. 87. Vuosikymmenen tuhoisin terroriteko Euroopassa oli Pan Am -yhtiön Boeing 747 -matkustajakoneen tuho Lockerbien kylän yllä Skotlannissa joulukuussa 1988. Surmansa saivat kaikki koneessa olleet 258 ihmistä sekä 12 kylän asukasta. Myöhemmin ilmeni, että iskun jäljet johtivat Libyaan.Mitä missä milloin 1990, s. 41.

Pohjoismaat

Norjalaisella Ekofiskin öljykentällä Pohjanmerellä tapahtui vakava onnettomuus, kun huolto- ja asuntolautta Alexander Kielland kaatui kovassa merenkäynnissä maaliskuussa 1980. Onnettomuudessa sai surmansa 123 ihmistä.Mitä missä milloin 1981, s. 52.

Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin Tukholmassa 28. helmikuuta 1986. Seurauksena monia teorioita murhaajatahon selvittämiseksi. Ruotsin poliisi pidätti Christer Petterssonin joulukuussa 1988 murhasta epäiltynä.Mitä missä milloin 1990, s. 37. Hovioikeus vapautti Petterssonin lokakuussa 1989, koska todisteet eivät riittäneet hänen tuomitsemisekseen.Mitä missä milloin 1991, s. 16.

Afrikka

Rhodesia itsenäistyi huhtikuussa 1980 Zimbabwen tasavallaksi, jonka ensimmäiseksi presidentiksi tuli Robert Mugabe.Mitä missä milloin 1981, s. 128.

Liberiassa tapahtui huhtikuussa 1980 ylikersantti Samuel Doen johtama sotilasvallankaappaus. Entinen presidentti William Tolbert ja useita syrjäytetyn hallituksen ministereitä teloitettiin.Mitä missä milloin 1981, s. 59.

Sotilaat murhasivat Egyptin presidentin Anwar Sadatin syksyllä 1981 ja uudeksi presidentiksi tuli Hosni Mubarak.

Keski-Afrikan tasavallan presidentti David Dacko, joka oli vuonna 1979 syrjäyttänyt diktaattori Jean-Bedel Bokassan, joutui itse syrjäytetyksi sotilasvallankaappauksessa syyskuun alussa 1981.Mitä missä milloin 1983, s. 10.

1980-luvun kehitys Etelä-Afrikassa johti apartheid-lainsäädännön kumoamiseen ja Nelson Mandelan vapauttamiseen vankilasta.

Etelä-Afrikan miehittämässä Namibiassa järjestettiin marraskuussa 1989 YK:n valvomat vaalit, joissa valittiin jäsenet itsenäistyvän maan perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen. Vaalit voitti odotetusti Namibian itsenäisyysliike SWAPO.Mitä missä milloin 1991, s. 21.

Lähi-itä

Iranin ja Irakin jo pitkään kestänyt keskinäinen kahakointi leimahti syksyllä 1980 täysimittaiseksi sodaksi, joka kesti vuoteen 1988 saakka. Uutena piirteenä sodassa oli runsas kemiallisten aseiden käyttö. Iranin uskonnollinen johtaja ajatollah Khomeini kuoli kesäkuussa 1989 ja hänen seuraajakseen tuli Ali Khamenei. Maailmaa kuohutti Khomeinin hieman ennen kuolemaansa brittiläiselle kirjailijalle Salman Rushdielle langettama kuolemantuomio tämän Saatanalliset säkeet -romaanin vuoksi. Khomeini katsoi Rushdien syyllistyneen teoksellaan islamin pilkkaamiseen.

Israelin ilmavoimat pommittivat ydinreaktoria lähellä Irakin pääkaupunkia Bagdadia kesäkuussa 1981. Israelin mukaan laitoksessa valmisteltiin ydinpommia.Mitä missä milloin 1982, s. 74. Kristityt falangistit toimeenpanivat verilöylyn Sabran ja Shatilan pakolaisleireissä Israelin valvomalla alueella Libanonissa syyskuussa 1982.Mitä missä milloin 1984, s. 14. YK:n yleiskokous tuomitsi verilöylyn yksimielisesti, ja Israelin puolustusministerin Ariel Sharonin katsottiin olevan henkilökohtaisesti vastuussa hyökkääjien päästämisestä pakolaisleireihin.Mitä missä milloin 1984, s. 50. Israelin pääministeri Menachem Begin erosi virastaan heikentyneen terveytensä vuoksi syksyllä 1983, ja uudeksi pääministeriksi tuli Jitzhak Shamir.Mitä missä milloin 1985, s. 148.

Turkissa tapahtui kenraali Kenan Evrenin johtama sotilasvallankaappaus syyskuussa 1980.Mitä missä milloin 1982, s. 11. Lokakuussa 1989 Turkin presidentiksi valittiin Turgut Özal.Mitä missä milloin 1991, s. 19.

Aasia

Neuvostoliiton suorittama Afganistanin miehitys, joka oli alkanut vuoden 1979 lopulla, tuomittiin YK:n yleiskokouksessa tammikuussa 1980. Miehitys päättyi neuvostojoukkojen vetäytymiseen maasta helmikuussa 1989, mutta tämä ei vaikuttanut maassa raivonneeseen sisällissotaan.

Kiinassa päättyi alkuvuonna 1981 oikeudenkäynti vuonna 1976 syrjäytettyä niin kutsuttua neljän koplaa vastaan. Mao Zedongin leskelle Jiang Qingille langetettiin ehdollinen kuolemantuomio kahden vuoden koetusajalla.Mitä missä milloin 1982, s. 35.

Presidentti Ferdinand Marcos johti Filippiinejä käytännössä diktaattorina 1980-luvun puoliväliin saakka. Oppositiojohtaja Benigno Aquino murhattiin vuonna 1983, ja hänen leskensä Corazón Aquino valittiin vuonna 1986 uudeksi presidentiksi. Marcos yritti säilyttää vielä asemansa vaalivilpin avulla. Vaalin jälkeen Marcos lähti maanpakoon Havaijille, jossa hän kuoli vuonna 1989. Marcosin kannattajat tekivät vuosikymmenen loppupuolella useita vallankaappausyrityksiä Aquinoa vastaan.Kiljunen 2002, s. 376.

Neuvostoliiton ilmavoimat ampuivat alas eteläkorealaisen matkustajakoneen Sahalinin saaren yläpuolella syyskuun alussa 1983, jolloin 269 ihmistä sai surmansa.Mitä missä milloin 1986, s. 11.