Eurooppa on maanosa pohjoisella pallonpuoliskolla Euraasian mantereen läntisessä viidenneksessä. Sitä rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasusvuoret ja Mustameri kaakossa sekä Välimeri etelässä. Pinta-alaltaan (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, joten se on asukasluvultaan kolmanneksi suurin maanosa Aasian ja Afrikan jälkeen. Yhdistyneiden kansakuntien määritelmän mukaan Euroopassa on 44 valtiota.
Etymologia Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europesta (latinaksi Europa), jonka härän hahmon ottanut Zeus sieppasi. Toisen teorian mukaan nimi tulee foinikialaisten auringonlaskua merkitsevästä sanasta ereb.Europe MSN Encarta Encyclopedia
Euroopan määritelmä pienoiskuva|Erilaisia käsityksiä Euroopan ja Aasian rajasta 1700–2000-luvuilta. A Don- ja Manytš-jokia pitkin B Donia pitkin Volgogradiin asti C Volgaa pitkin Volgogradista Samaraan D Donia pitkin Volgogradin ohi, siitä pohjoiseen Arkangeliin pysyen Volgan itäpuolella E Volgaa pitkin Samaran mutkaan asti, siitä luoteeseen Vienanjoelle ja Arkangeliin. (Christoph Weigel, Asia Vetus, 1719). F Volgaa pitkin Samaran mutkaan asti, siitä Irtyš- ja Ob-joelle. (Johann Baptist Homann, Recentissima Asiae Delineatio, 1730). G ja H Donia ja Volgaa pitki, sitten Ural-vuorten poikki I Kura-, Rioni- ja Aras-jokia pitkin. Usein Euroopalle piirretään useita erilaisia rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri Eurooppaa, jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.
Keskiajalla Don-jokea pidettiin yleisesti Euroopan itärajana.Iso tietosanakirja, 3. osa (Edom-Gotthielf), art. Eurooppa, Otava 1933 Ural-vuoristoa on pidetty maanosien rajana 1500-luvulta lähtien, jolloin se oli myös Venäjän itärajana. Käsitykset siitä, missä kohdassa Euroopan kaakkoisraja kulkee Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä, ovat myöhemminkin olleet vakiintumattomia ja vaihdelleet myös poliittisista syistä. Nykyisin rajan katsotaan tässä kohdassa tavallisimmin kulkevan Kaukasus-vuoristossa Venäjän etelärajan kohdalla tai lähellä sitä, jolloin Georgia, Armenia ja Azerbaidžan luetaan Aasiaan kuuluviksi. Kun viimeksi mainitut kuuluivat vielä Neuvostoliittoon, ne luettiin kuitenkin toisinaan Eurooppaan kuuluviksi ja maanosien rajan katsottiin kulkevan Neuvostoliiton silloista etelärajaa Kaspianmereen saakka. Toisinaan kuitenkin Kaukasiaa on kokonaisuudessaan pidetty Aasiaan kuuluvana ja maanosien rajan katsottu kulkevan Asovanmeren perukasta Volgan suulle.Otavan Suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid-Harvey), art. Eurooppa, Otava 1977,
Kaikki nykyisen maantieteellisen määritelmän mukaiset Euroopan maat ovat Valko-Venäjää ja Vatikaanivaltiota lukuun ottamatta jäseninä laajassa Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestössä, Euroopan neuvostossa, johon kuuluvat myös tavallisesti Aasian puolelle luetut Georgia, Armenia ja Azerbaidžan.
Nykyään termiä ”Eurooppa” käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita.Eurooppanaisia ja Eurooppa-ongelmia Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2005 Tällä hetkellä liitossa on 27 maata (joista Kypros kuuluu maantieteellisesti Aasiaan). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä, ja useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut tulevaisuudessa. Talouspoliittisena käsitteenä Euroopalla voidaan tarkoittaa myös Euroopan talousaluetta, johon kuuluvat EU-maiden lisäksi Norja, Islanti, ja Liechtenstein.
Historia
thumb|left|Rooman valtakunta laajimmillaan vuonna 117.
Euroopan kulttuuriperintö pohjautuu etenkin antiikin Kreikkaan, Rooman valtakuntaan ja Lähi-idästä tulleeseen kristinuskoon. Antiikin Kreikan historia ajoittui noin vuodesta 700 eaa. vuoteen 27 eaa., jolloin se liitettiin Rooman valtakuntaan. Rooman valtakunta alkoi kehittyä jo 753 eaa., mutta sen suurimman kukoistuksen aika ajoittuu keisariajan alkuun 100-luvulle jaa. Laajimmillaan Rooman valtakunta oli vuonna 117. Rooman valtakunnan murentuessa Euroopassa alkoi kansainvaellusten aika. Varhaisten aikojen perimätieto säilyi kuitenkin luostareissa. 700-luvulta alkaen arabipaimentolaiset valloittivat Euroopan itä- ja eteläosia. Vuonna 800 Rooman keisariksi kruunattu Kaarle Suuri hallitsi laajoja alueita Länsi- ja Keski-Euroopasta. Häntä on kutsuttu "Euroopan isäksi". Hänen valtakuntansa hajoamisen jälkeen perustettiin Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta.
Keskiajalla feodaaliyhteiskunnan malli levisi Ranskasta muualle Eurooppaan. Britanniassa aateliston ja kuninkaan kiista vallanjaosta johti Magna Cartan kirjoittamiseen ja parlamentin perustamiseen. Paavin valta kasvoi, Euroopasta lähdettiin ristiretkille ja inkvisitio vastusti harhaoppisia.
Taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murrosaika, renessanssi, aloitti uuden ajan 1400-luvulla. 1400-luvulta lähtien eurooppalaiset valtakunnat, erityisesti Espanja (aiemmin Kastilia), Portugali sekä myöhemmin Alankomaat, Ranska ja Britannia (aiemmin Englanti) rakensivat suuria kolonialistisia imperiumeja Afrikkaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Aasiaan.
Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 1700-luvun lopulla ja kiihdytti osaltaan raaka-aineiden ja markkina-alueiden kysyntää. Maaseudun ja tehtaiden teollistumisen myötä väkeä alkoi muuttaa työn perässä kaupunkeihin. Kaupungit olivat hyvin tiheään asuttuja, ja tappavat kulkutaudit olivat yleisiä suurkaupungeissa. Lisäksi tehtaissa useimmat joutuivat työskentelemään pölyn ja noen seassa.
Sivistystä, järjenmukaisuutta ja yksilönvapautta kannattanut valistusliike sai laajaa suosiota 1700-luvulla. Nykyaikaisen demokratian katsotaan saaneen alkunsa Ranskan suuresta vallankumouksesta, joka tapahtui 1700-luvun lopulla. Valta-asema alkoi vähitellen siirtyä yksinvaltaisilta monarkeilta porvaristolle. 1800-luvun alussa Ranskan ensimmäinen konsuli Napoleon I pyrki saamaan koko Euroopan yhdeksi valtioksi valloittamalla naapurimaitaan. 1800-luvulla nationalismi nousi merkittävään asemaan ja työväenliike levisi Britanniasta yli Euroopan. Nämä johtivat paikoin jopa sisällissotiin. Monet valtiot itsenäistyivät ja toisaalta jotkin pienet ruhtinaskunnat yhdistyivät suuremmiksi kansallisvaltioksi. Erityisesti köyhinä ja vaikeina aikoina Euroopasta virtasi siirtolaisia erityisesti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.
Hyvinvoinnin kasvaessa 1900-luvulla kilpailu voimavaroista ja siirtomaaherruudesta johti aseellisiin yhteenottoihin, joista suurimmat olivat ensimmäinen maailmansota 1914–1918 ja toinen maailmansota 1939–1945. Ensimmäinen maailmansota johti Euroopassa talouden romahtamiseen ja epäoikeudenmukaiseen Versailles'n rauhansopimukseen, ja useissa maissa, kuten Saksassa ja Italiassa, diktaattorit nousivat uudelleen valtaan. Nämä johtivat lopulta toiseen maailmansotaan, joka oli kaikkien aikojen tuhoisin ja vaikutusvaltaisin sota.
thumb|Eurooppa kylmän sodan aikana. Mustalla merkitty on ”rautaesirippu”. Siniset maat kuuluivat Natoon, punaiset Varsovan liittoon. Vihreällä merkitty Jugoslavia kuului Sitoutumattomien maiden liikkeeseen ja harmaat olivat puolueettomia.
Merkittävä vaihe Euroopan historiassa on myös toisen maailmansodan jälkeen vallinnut poliittinen tila. Kylmän sodan aikana ns. rautaesirippu jakoi Euroopan kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: sosialistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Etenkin kapitalistisissa maissa talouskasvu ja demokratian kehitys on ollut nopeaa. 1990-luvun alussa niin Neuvostoliitto kuin itäblokki hajosivat. Samalla Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyivät.
Euroopan unioni sai nykyisen muotonsa 1990-luvulla, mutta Balkanin alueella tapahtui samalla Jugoslavian hajoamissotia. Toisaalta samaan aikaan myös monet entisen itäblokin maat demokratisoituivat, ja monet niistä liittyivät vuodesta 1999 alkaen Natoon ja vuodesta 2004 alkaen Euroopan unioniin. Vuodesta 2002 alkaen monet Euroopan unionin jäsenmaat ovat ottaneet käyttöönsä yhteisvaluutta euron. Vuonna 2020 Iso-Britannia kuitenkin erosi EU:sta kesäkuussa 2016 pidetyn kansanäänestyksen seurauksena. Vuonna 2014 alkanut Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti kärjistyi jyrkästi, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, mikä on pahin humanitaarinen kriisi Euroopassa Jugoslavian hajoamissotien jälkeen.
Maantiede ja luonto
Pinnanmuodot pienoiskuva|Euroopan topografinen kartta.
Eurooppa on oikeastaan vain ryhmä Euraasian läntisiä niemimaita, joita ovat Itämeren erottamat Fennoskandia ja Keski-Eurooppa sekä jälkimmäisestä pohjoiseen erkanevat Bretagnen niemimaa ja Jyllannin niemimaa sekä etelään Välimereen erkanevat Iberian niemimaa, Apenniinien niemimaa ja Balkan. Venäjän suuntaan niemimaa levenee, kunnes se kohtaa Aasian rajan Uralvuorilla. Idässä Eurooppaa rajaa myös Kaspianmeri. Lännessä Eurooppaa rajaa Atlantin valtameri, etelässä Välimeri, Mustameri ja Kaukasuksen vuoristo.
pienoiskuva|Ranskan ja Italian rajalla sijaitseva Mont Blanc on Alppien korkein huippu.
Euroopan pinnanmuodot vaihtelevat paljon pienillä etäisyyksillä. Eteläosassa on useita vuoristoja, merkittävimpinä Alpit, Pyreneet ja Karpaatit sekä Aasian rajan tuntumassa sijaitseva Kaukasus. Kaukasuksen korkein huippu Elbrus (5 642 m) sijaitsee vuoriston Euroopan-puoleisessa osassa. Länsi-Euroopan korkein vuori on Alppeihin kuuluva Mont Blanc (4 808 m).Mont Blanc, France/Italy Peakbagger.com Pohjoisempana on laajoja ja alavia tasankoja, ja vuoristoja on Skotlannissa sekä Skandit Skandinaviassa.
Euroopan alueella sijaitsee useita suuria saaria, kuten Atlantin valtameressä sijaitsevat Iso-Britannia, Islanti ja Irlanti sekä Välimeressä sijaitsevat Sisilia ja Sardinia. Suurin saarista on Iso-Britannia (219 000 km²).
Euroopan pisimmät joet ovat Volga (3 530 km), Tonava (2 860 km), Ural (2 428 km) ja Dnepr (2 285 km). Maanosan suurimmat luonnonmukaiset järvet ovat Laatokka (17 700 km²), Ääninen (9 800 km²), Vänern (5 595 km²) ja Saimaa (4 400 km²).
Euroopan mantereen ääripisteet ovat pohjoisessa Norjan Nordkinn (71° 8′ N), lännessä Portugalin Cabo da Roca (9° 31′ W), etelässä Espanjan Punta Marroqui (36° 0′ N) ja idässä Uralvuorten pohjoisosa Venäjällä (n. 63° E).
Geologisesti lähes koko Eurooppa kuuluu Euraasian laattaan. Islanti sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisellä saumalla. Tulivuoria on etenkin Islannissa ja Etelä-Italiassa. Suurin osa Euroopasta on seismisesti melko rauhallista aluetta, mutta esimerkiksi Italiassa, Kreikassa ja Islannissa tapahtuu yleisesti maanjäristyksiä.
Ilmasto
Suurin osa Euroopasta kuuluu lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Euroopan eteläisimmät osat kuuluvat subtrooppiseen vyöhykkeeseen, ja vain kaikkein pohjoisimmat osat kuuluvat kylmään vyöhykkeeseen. Läntisen Euroopan ilmasto on itäistä Eurooppaa mereisempi, eli toisin sanoen kesän ja talven lämpötilaerot kasvavat mitä idemmäksi mennään. Erityisesti Britteinsaarilla ja Pohjoismaissa ilmastoa lämmittää Golfvirta, jonka ansiosta Pohjoismaiden ilmasto on huomattavasti lämpimämpi kuin samoilla leveyspiireillä muualla maailmassa.
Sateet ovat pääsääntöisesti Länsi-Euroopassa runsaampia kuin Itä-Euroopassa. Runsassateisia alueita ovat etenkin Britteinsaaret, Islanti sekä Atlantin rannikko. Myös Alpeilla ja Dinaarisilla alpeilla sataa paljon. Verraten kuivia alueita on esimerkiksi Espanjassa, Unkarissa, Ukrainassa, Venäjällä sekä Suomen ja Ruotsin Lapissa. Mikään Euroopan alue ei tosin ole maailman mittakaavassa erityisen kuivaa.