Yhdentoista virran maa (Lauluja siirtomaasuomesta 1) on suomalaislaulaja Mikko Alatalon soolouran viides, vuonna 1978 julkaistu studioalbumi. Levy on myös ensimmäinen osa Alatalon Lauluja siirtomaasuomesta -trilogiaa. Trilogian toinen albumi Iso joki tulvii ilmestyi vuonna 1981 ja siitä seuraavana vuonna kolmas albumi III tasavallan vieraana. Levy sisältää muun muassa vuoden 1978 Syksyn sävel -laulukilpailun voittokappaleen ”Vicky Lee”.

Scandia-Musiikki julkaisi albumin Hi-Hat-levymerkillään vinyylilevynä ja C-kasettina. Vuonna 1990 vinyylilevynä ja myöhemmin vuonna 2009 CD-levynä julkaistu kokoelma Yhdentoista virran maa – Siirtomaasuomen laulut sisältää kaikki albumin kappaleet.

Taustaa Alatalo siirtyi Love Recordsin ajauduttua talousvaikeuksiin Scandian Hi-Hat -levymerkille, jonka johtajana toimi musiikkitoimittaja Tommi Liuhala. Alatalo nousi pian levymerkin myydyimmäksi artistiksi, sillä hän voitti useita kertoja Syksyn sävel -laulukilpailun 1970-1980-lukujen vaihteessa. Alatalo alkoi yhdessä Liuhalan kanssa karsimaan Alatalolle tullutta ”hymypojan” roolia enemmän rockuskottavammaksi ja päättivät tehdä vakavan teemalevyn, joka ammentaa aiheet Pohjois-Suomesta.Saarela 2022, s. 121.Saarela 2022, s. 122.

Liuhala ehdotti Alatalolle sovittajaksi tuolloin vielä uransa alkutaipaleella ollutta Kassu Halosta. Halosen ja Alatalon ura jatkui tämän jälkeen vielä neljän albumin verran, ja hän osallistui levylle sovittajana, kapellimestarina, (osa)tuottajana, muusikkona ja taustalaulajana. Alatalo on muistellut nähneensä Halosen ensi kertaa Kirkan ja The Islandersin keikoilla, jossa Halonen oli meinannut kaataa urkunsa vatsansa myötä. Alatalo on myös todennut Halosen olevan yksi 1970-1980-luvun merkittävimmistä taustahahmoista suomalaisessa popmusiikissa.

Tuotanto Albumin tyyliin vaikuttivat vahvasti Halosen sovitukset, jotka olivat hyvin mahtipontisia. Ensimmäisellä levyllä ei käytetty vielä kovinkaan paljon jousisoittimia, mutta kitaroille sovitettiin hyvin paljon. Halonen on sanonut Alatalon antaneen hänen revitellä sovituksiensa kanssa kunnolla, ja tehdessään kitarasovituksia yhdessä Janne Louhivuoren kanssa he ottivat vaikutteita Queen-yhtyeen Brian Mayn tyylistä. Kappaleessa ”Isänmaa” kuullaankin peräti 30 päällekkäistä Louhivuoren soittamaa kitararaitaa, jotka äänitettiin yhdessä yössä. Levy äänetettiin upouudessa Finnlevyn Takomo-studiossa, joka oli tuohon aikaan maailmanluokan studio. Levystä oltiin tekemässä todellista suurteosta, joten studiotunteja kului paljon. Kappaleet äänitettin pitkälti yhdessä, eli kaikki soittivat taustaraidat yhdessä Alatalon laulaessa samaan tahtiin taustayhtyeen kanssa.Saarela 2022, s. 123.

Halosen tehtäväksi jäi sovitustyön lisäksi koota muusikot levylle. Kokoonpanoon kuuluivat muun muassa ruotsalaisessa Made in Sweden -yhtyeessä soittaneet rumpali Vesa Aaltonen ja basisti Pekka Pohjola. Mukaan tulivat myös toiseksi rumpaliksi Nappi Ikonen sekä kitaristit Juha Björninen ja Janne Louhivuori. Halonen itse soittaa levyllä pianoa ja urkuja. Alatalo on myöhemmin nimennyt tämän albumin levytyskokoonpanon ”merkittäväksi ja nimekkääksi”.

Albumin tyyli Albumia on pidetty yleisesti yhtenä Alatalon päätöistä. Siinä tulevat vahvasti esille hänen pohjoiset juurensa. Alatalo rupesi menettämään rock-uskottavuuttaan, mutta hän halusikin alkaa ”laulaa jo aikuisillekin ihmisille sekä välittää ja vaikuttaa”. Alatalo oli voittanut syksyllä 1978 Syksyn sävel -laulukilpailun kappaleella ”Vicky Lee” peräti 78 000:lla postikortilla. Levy-yhtiö Scandia painosti Alataloa lisäämään voittokappaleen muuten hyvin kantaaottavalle ja kunnianhimoiselle albumille. ”Vicky Lee” -kappaleen siivittämänä Alatalo saavutti suuren yleisön suosion. Albumia myytiin yli 20 000 kappaletta ja monet konsertit olivat loppuunmyytyjä.

”Vicky Leen” lisäksi albumin muita kappaleita ovat nimikappale ”Yhdentoista virran maa”, joka on kronologinen historian katsaus suomalaisista, saarnamiesten vallankäyttöä käsittelevä äänikuvaelma ”Saarna”, bluegrassia edustava ”Pohjanmaan junasa”, 1970-luvun lopun työttömistä kertova ”Elämisen tahti” sekä ”Mädäntynyt sydän”, jossa Alatalo muistelee kotiseutua. Kappale ”Teuvo” perustuu tositapahtumiin kertoen tarinan miehestä, joka tappoi ystävänsä ampumalla. Pääasiallisena soittimena kappaleessa on Halosen soittamat Hammond-urut. Kappale ”Tunnetko rakkauden?” pohjautuu Raamatun korinttilaisten kirjeeseen. Kappaleen keskeisenä vaikuttajan ovat Halosen sovittamat jouset sekä jälleen miehen soittamat Hammond-urut. Tangoparodia ”Mädäntynyt sydän” kuullaan myös sovittaja Halosen röyhtäilyä välisoiton kohdalla. Alatalo on myöhemmin katunut röyhtäyksien jättämistä levylle. Vuoden 1990 vinyyli- ja CD-painoksista röyhtäilyt puuttuvat Alatalon miksattua ne pois.

Vastaanotto Helsingin Sanomien Markku Fagerlundin mielestä Yhdentoista virran maa oli ilmestyessään ”Mikko Alatalon vakavimmin otettava levy, ja vaikka ote ei aina täysin säily, on lopputulos kunnioitettava saavutus”. Hänestä säveltäjä Alatalo ei tarjoa levyllä mitään uutta, vaan albumin vahvuus on teksteissä ja tulkinnoissa. Fagerlundin mielestä kokonaisuus hieman kärsii ”Vicky Leen” kaltaisten keveiden rallien mukaanotosta.

Lestadiolaisuutta ivaileva kappale ”Saarna” sai yleisöltä kritiikkiä. Markku Simula kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa siitä väliotsikolla Mikko Alatalon laulu on törkeä: ”Toteutus on teknisesti korkeatasoinen ja ammattitaitoinen, eettisesti arveluttava. Se ei häikäile yhtään mitään, ei kunnioita yhtäkään lestadiolaisen kristillisyyden piirrettä pyhänä tai arvokkaana.”

Kappaleet Kaikki sovitukset Kassu Halonen. A-puoli

B-puoli <li value=8>

Alatalo, Mikko: Yhdentoista virran maa -vinyylialbumin sanaliite ja levykeskiöt, Hi-Hat / HILP 130, 1978.

Tekijät Muusikot Mikko Alatalo – laulu, kitarat (8, 12), taustalaulu (4) Tapani Kansa – laulu (1) Kalervo ”Kassu” Halonen – laulu (1), taustalaulut (5, 9), röyhtäily (3), kapellimestari, kosketinsoittimet (4, 5, 8, 11): piano (6), Hammond-urut (3, 4, 10), sähköurut (4) Juha Björninen – sähkökitara (2, 3, 5, 6, 9–11), akustinen kitara (5) Vesa Enne – taustalaulut (5) Kalle Fält – taustalaulut (1–6, 8, 10, 12, 13) Marjo-Riitta Kervinen ja Pave Maijanen – taustalaulut (4) Maarit Hurmerinta ja Irina Milan – taustalaulut (1–5, 7, 8, 11) Ahti Marja-aho – viulu (2–3, 5) Seppo Sillanpää – banjo (2, 9) Olli Haavisto – pedal steel-kitara (5, 6, 9) Janne Louhivuori – sähkökitarat (2–6, 7–11), akustinen kitara (2, 3, 5, 8), slide-kitara (8) Seppo Tyni – sähkökitara (4, 8) Juuso Nordlund – bassokitara (4) Pekka Pohjola – bassokitara (2–6, 8–11) Vesa Aaltonen – rummut (4, 8), lyömäsoittimet (4) Tapani Ikonen – rummut (2, 3, 5, 6, 9–11), lyömäsoittimet (6)

Jorma Ylösen jousisto Jorma Ylösen johtama jousisto soittaa kappaleilla ”Tunnetko rakkauden?” (4) ja ”Vicky Lee” (8). Jorma Ylönen – viulut Heikki Hämäläinen – viulut Seppo Rautasuo – viulut (8) Kari Lindstedt – sellot (4) Jaakko Raulamo – sellot tuntemattomat muusikot – muut jousisoittimet

Tuotanto Tommi Liuhala ja Kassu Halonen – tuottajat Finnlevyn Takomo-studiot, Helsinki / Antti Joki, Tom Vuori ja Tom Bildo – äänitys Antti Joki – miksaus Tom Vuori – miksaus (8) Ilkka Jaakola – valokuvat (Oulu) Henrik Schütt – valokuva (liite) Tapsa Rantanen ja Tommi Liuhala – kannen suunnittelu Tapsa Rantanen – kannen toteutus Raz (oik. Paulyn De Fresnes) – etukannen valokuvan jäkivärjäys

Lähteet

</ref>

Viitteet

Luokka:Mikko Alatalon albumit Luokka:Vuoden 1978 albumit Luokka:Kassu Halosen tuottamat albumit Luokka:Tommi Liuhalan tuottamat albumit